Roisi ja rohkea Aurora oli rooli Mimosa Willamon mieleen: “Ei ehkä kannata dokata yhtä paljon, mutta juhlia saa”

Ohjaaja Miia Tervon ensimmäisessä pitkässä elokuvassa naiset ovat hurjia ja Lappi kaukana matkailumainoksesta.

Mimosa Willamo
Mimosa Willamon näyttelemä Aurora.
Rovaniemeläisen Auroran tarina ei ole mikään Lappi-mainos.Dionysos Films

– Oonko mie sinusta niinko hurrikaani tai joku muu kaoottinen ilimiö?

– Sie oot enemmänki niinko kiskoilla kulkeva liekinheitin.

Auroran kysymys ja hänen parhaan kaverinsa Kinkyn vastaus summaavat paljon Miia Tervon ensimmäisestä pitkästä näytelmäelokuvasta.

Draamakomedia Auroran päähenkilö on vähän päälle parikymppinen viinaanmenevä, bileorientoitunut kynsiteknikko, jonka ote ratista lipsuu.

Sivurooleista löytyy muun muassa karjalaismummo, joka laulaa siitä, miten vei pimppinsä Pietariin tanssimaan. Hahmoihin kuuluvat myös ei-valkoinen rasisti ja tämän vauraan valkoisen syyllisyyttä vapaaehtoistyöllä loiventava puoliso, oudon suruton juoppo isä ja huovuttava maailmanpelastaja.

Tämän sirkuksen keskellä on vielä pieni iranilaistyttö, jonka pakolaisisä Darianin on pakko löytää itselleen vaimo todella nopeasti.

Yhtä Auroran pääosaa esittää Lappi, joka ei ole matkailumainoksista tuttu joulupukin ihmemaa, vaikka siellä onkin hanki ja pakkasta.

Ei Rovaniemi-romantiikkaa, vaan tahmaisia baareja

Auroran Lappi on nuhjuinen karaoke, likainen lattia, ankea grilli ja Prisman parkkipaikka. Se on Rovaniemeltä kotoisin olevan ohjaaja-käsikirjoittaja Miia Tervon Lappi.

– Oon nähäny niitä hienolla ajovehkeellä tehtyjä otoksia tykkylumipuista riittämiin, eikä niillä puilla oo hirveästi sanottavaa. Oon pitkään halunnut tehdä elokuvan oikeesta lappilaisesta boogiesta. Ihimisissä on paljon tarinoita, sisältä kerrottavia.

Tervo kuvailee kasvaneensa arktisessa ghettossa. Puheeseen lirahtaa jatkuvasti kirosanoja, joita hän hätääntyneesti pahoittelee. On selvää, että maailma, josta hän kertoo, on tuttu. Aurorassa Tervo sanoo halunneensa kääntää omat häpeän ja näköalattomuuden tunteensa lämpimäksi huumoriksi.

Suomalaisen elokuvan hämäläinen ihmiskuva on mulle vieras: hiljainen pökkelö, joka tuijottaa kaukaisuuteen, ja hakkaa puolen tunnin päästä halkoja.

ohjaaja Miia Tervo

Roisi vitsailu, ymmärrys ihmisiä kohtaan ja yllättävä rakkaus kihartuvat elokuvassa toisiinsa. Eikä ainoastaan miehen ja naisen välinen rakkaus, vaan vanhan koulun solidaarisuus; ihmisten pyrkimys rämpiä vaikka umpihangessa toisten ihmisten luo.

Aurorassa ihmiset ovat välillä ihan pihalla, täydellisen noloja ja väärässä, mutta risoinakin rakastettavia.

Miia Tervo , ohjaaja Aurora elokuvan infossa
Miia Tervo teki elokuvan tyypeistä, jotka tuntee. - Perheeni on Itä-Suomesta ja oon kasvanu Lapissa, ja niissä huumori on samaa. Mie en tuota hämmennystä niissä osissa Suomea, mutta muualla miun vitsit voi hämmentää.Jaani Lampinen / Yle

Tervo tunnustaa olevansa itsekin joku hahmoista, mutta ei paljasta kuka. Vaikka tyypit ovat totta, nauraa Tervo miettineensä menikö liian pitkälle.

– Välillä kyllä ihimettelin vaikka sänkykohtausta, jossa Aurora pieree, että ai kauhea, tällastäkö mie teen.

Se, että Auroran sekoitus tuntuu niin tuoreelta, voi johtua Tervon mukaan osin heimoeroista.

Lappilaisia ihmisiä ovat kuvanneet enimmäkseen muut kuin lappilaiset itse. Pieleen menee, koska yhtenäiskulttuuria ei Tervon mielestä Suomessa ole.

– Suuri osa suomalaisista elokuvista edustaa hämäläistä ihmiskuvaa, joka on mulle ihan vieras: sellainen hiljainen pökkelö, joka tuijottaa kaukaisuuteen, ja hakkaa sitten joskus puolen tunnin päästä halkoja.

Oikeastaan Tervon piti tehdä elokuva naisista, jotka käyttävät rutkasti päihteitä. Sillä oli nimikin valmiina: Nakit silmillä.

Jostain syystä sille ei kuitenkaan löytynyt tuottajaa.

Oona Airola (vas.) näyttelee Auroran parasta kaveria Kinkya.
Kinky (Oona Airola) ja Aurora (Mimosa Willamo) ovat parhaita ystäviä, työkavereita ja epäonnistuvia kämppiksiä. Dionysos Films

"Treffielokuvan ei tarvitse olla hömpsönpömpsöä"

Hylkäävä rahoituspäätös oli oikeastaan onni.

Sen jälkeen Tervon serkku tapasi marketissa pakolaismiehen ja rakastui. Tyrmätty Nakit silmillä -elokuva ja sukulaisnaisen yllättävä lempi fuusioituivat Tervon päässä Auroran tarinaksi.

– Mie aattelin, että vähän siistii ois tehdä romanttinen komedia, joka ois niinko 1930-luvun Hollywoodissa. Siellä tehtiin komedioita, joissa oli joku syvempi taso mukana. Aattelin, että ois ihanaa tehdä treffielokuva, joka ois muutakin kun hömpsönpömpsöä.

Auroran höyhenenkepeän pinnan alla käsitellään vakavia teemoja rasismista alkoholismiin, ajelehtimiseen ja solidaarisuuteen. Ei Tervo niitä kuitenkaan kirjoittaessaan kelaillut, vaan kertoi tarinaa. Sanoma puski esiin, kun hän vain ymmärsi pysyä poissa taiteensa tieltä.

– Teema tulee, kun vaan antaa palaa ja avaa hanat. En mie voi ottaa joltain pertiltä pertin teemaa. Se on oman elämän teema, joka vaan niin sanotusti lirvahtaa tekstiin.

Aurora mellan Darian och dennes hustrukandidat i baksätet på en bil.
Aurora lupaa etsiä Darianille vaimon. Ehdokkaita riittää.Dionysos Films

"Aurora ei ole pelkästään misuli"

Auroran anarkistiset naiset vaikuttavat aivan uudenlaisilta hahmoilta suomalaisessa elokuvassa. Ei sellaisia ole kauheasti muuallakaan nähty.

Aurorassa sekoilusta ja säätämisestä ei seuraa moraalista sanktiota, vaikka rietastelija on nuori nainen. Vaikka yletöntä viinan kanssa lotraamista ei ihannoida, ei sitä myöskään osoiteta ilmeisenä porttina helvettiin. Köyhällä, syrjäytyneellä ja alkoholisoituneella Auroralla on muitakin ominaisuuksia kuin roisit puheet ja elämänhallinnan puute.

– Miusta oli hienoa tehdä naishahmo, joka ei vain röyhtäile, vaan on sen lisäksi suvereeni ja ongelmainen. Ei pelekästään mikkää misuli, Tervo summaa nimiroolin.

Poikkeuksellisia naisia on elokuvassa muitakin. Miitta Sorvalin näyttelemä Liisa-mummo ei suostu lapsensa pompoteltavaksi, vaikka muisti vähän pätkii. Hänellä on oma tahto, eikä hän ole reppana.

Oon nähäny niitä hienolla ajovehkeellä tehtyjä otoksia tykkylumipuista riittämiin, eikä niillä puilla oo hirveästi sanottavaa.

ohjaaja Miia Tervo

Miia Tervo miettii hetken, vastatako rehellisesti vai korrektisti kysymykseen siitä, miksi kiinnostavia, kokonaisia naisia on niin vähän filmeissä.

– Elokuva on tosi nuori taidelaji, varsinkin Suomessa. Meillä on ollut naisia kertomassa naisten tarinoita vähän, ja vasta vähän aikaa. Mie veikkaan, että siks nainen on ollut sivuosassa, just sellasena kyselijä-ämmänä tiedustelemassa mieheltä, että miten mie voin sinua auttaa.

Aurora ei ole todellakaan kyselijä-ämmä. Sen sijaan hän on suurimman osan elokuvaa humalassa – kunnes järkiintyy. Pääosaa esittävälle Mimosa Willamolle se oli yksi roolin suurimmista haasteista.

"Ei kannata dokata yhtä paljon, mutta juhlia saa"

Kännisen esittäminen on suomalaisen elokuvan peruselementti. Yleensä humalikon roolissa on kuitenkin mies, tai äijäporukka, eikä päissään olla koko aikaa.

Ei ole Aurorakaan, tavallaan. Kun on alkoholisti, saa juoda jonkun verran, että on juonut itsensä normaaliksi. Mimosa Willamo huomauttaa, ettei hänen esittämänsä hahmo pyöri päissään koko ajan.

– Tupakkatauolla se lorauttaa jallua kahviin, mutta tekee työnsä. Sitten kun Aurora menee bailaamaan, niin sitten se bailaa isosti. Normaaliasetus oli sellainen vähän löysä. Miia (Tervo) sanoi aina, että pitääkö siihen ajatella kahdeksan vai kaksitoista kaljaa lisää.

Tasapaino-ongelmista huolehtivat holtittomat korkokengät ja jäiset kadut.

– Mun mielestä on kumminkin hienoa, että tää elokuva ei kerro alkoholismista, vaan siitä, että Aurora lopettaa. Tämä on rakkaustarina, jossa on alavireenä se, että ei varmasti kannata dokata niin paljon kuin Aurora dokaa, mutta kyllä saa juhlia.

Humalan eri asteiden esittämisen lisäksi Willamolla oli töitä rakennekynsiin ja hiustenpidennyksiin tottumisessa. Eniten haastetta espoolaiselle Willamolle tarjosi kuitenkin rovaniemen murre.

Puheopettaja oli käytössä, ja kotikaupunkiaan kuvaava ohjaaja Tervo huolehti, että Willamo sanoi mie, sie, kahavia ja ilimiö.

– Kävin silti salakuuntelemassa ihmisiä Rovaniemellä oppiakseni. Kuuntelin, miten ihmiset puhuu kahviloissa ja uimahalleissa ja ties missä.

Mimosa Willamo, näyttelija. Auroraelokuvan info
Mimosa Willamolle Aurora oli ensimmäinen aikuisrooli. - En tiedä oliko se Rovaniemen pakkastaika, vai Miian taika, mutta elokuvaa oli ihana tehdä.Jaani Lampinen / Yle

Mimosa Willamo ei aio isona näyttelijäksi

Mimosa Willamon, 24, tunteet lehdistötilaisuudessa ovat vähän sekavat. Oma valtavan kokoinen naama julisteessa näyttää hurjalta.

– Oon tosi ylpeä ja kiitollinen tästä roolista, mutta nyt en halua ajatella tota kuvaa. Tästä elokuvasta tuli mulle tosi henkilökohtainen, vähän kuin oma beibe, mutta nyt pelottaa ihan perkeleesti mitä siitä ajatellaan.

Päin seinää -roolista (2014) tuli Willamolle parhaan sivuosan Jussi, ja Bodomista (2016) parhaan naisnäyttelijän palkinto Los Angelesin Screamfest-kauhuelokuvafestivaaleilla. Töitä on piisannut elokuvissa ja televisiosarjoissa, mutta tällaista roolia hän ei ole tehnyt koskaan.

Willamo sanoo aina esittäneensä itseään nuorempaa, tai todella paljon itsensä kaltaista tyttöä.

– Mua ei kerrankin pyydetty pyöreen naamani takia esittämään murjottavaa teiniä. Ääk, toi kuulosti hirveelle! Kyllä mä teen niitäkin rooleja mielelläni, mutta oli opettavaista hypätä johonkin ihan uuteen. Oli tosi siistiä, että mun eka aikuisrooli ei ollu mikään tönkköaikuinen.

Tämä on rakkaustarina, jossa on alavireenä se, että ei varmasti kannata dokata niin paljon kuin Aurora dokaa, mutta kyllä saa juhlia.

näyttelijä Mimosa Willamo

Willamon mielestä Auroran rooli oli poikkeuksellisen herkullinen – ja tärkeä.

– Miian tekstissä on ihan taianomainen viba. Tytöt saavat juhlia, olla röyhkeitä ja törkeitä, ja istua haarat levällään minihameessa baarissa, jos on sellainen halu. Oli ihana tehdä näin räävitön rooli.

Tulevaisuuden suunnitelmiensa suhteen Willamolla ei ole tarjota mitään “kreisipaljastuksia”. Suurin skuuppi liittyy tulossa olevaan ensimmäiseen kertaan.

– Mä otan veneen Tallinnaan, ja käyn eka kertaa ikinä spassa. Sitten mä teen taas lisää töitä.

On Willamolla yksi uutinen. Hän ei aio isona näyttelijäksi, vaikka tekee niitä töitä nyt sen mitä tekee. Niin kauan kuin se on kivaa.

Willamosta on tavattoman lystikästä, että iltapäivälehti oli muutama vuosi sitten kovin suruissaan siitä, että hän ei päässyt Teatterikorkeakouluun.

– Mä aina palaan nauramaan sille otsikolle. Mulla on tarkoitus jossain vaiheessa kouluttautua, mutta mulla ei ole mikään kiire vielä. Aion opiskella itselleni aikanaan jonkun ihan muun ammatin kuin näyttelijän. Lehdet voi sitten kirjoittaa, mihin kaikkiin kouluihin en pääse.