Rikosoikeuden professorit varauksellisia: Ministeri Häkkäsen heitto ikuisesta elinkautisvankeudesta istuu huonosti Suomeen

Oikeusministeri Antti Häkkäsen pohdiskelut elinkautistuomioiden koventamisesta arveluttavat rikosoikeuden professoreita. Ikuiset, todelliset elinkautiset istuvat mannereurooppalaiseen oikeuskulttuurin huonosti.

elinkautinen vankeus
Näkymä vankilan ikkunasta kaltereiden takaa.
Jarno Kuusinen / AOP

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) haluaa selvittää mahdollisuudet elinkautisen vankeusrangaistuksen tiukentamiseen.

Häkkänen pohdiskelee, tulisiko ainakin kaikkein julmimpien rikosten – kuten terrorismirikosten – osalta voida tuomita siihen syyllistynyt aitoon, ikuiseen vankeuteen loppuelämäksi. Asia on nyt virkamiesselvittelyssä.

Virkamiesharkinnassa on myös se, pitäisikö korottaa rajaa, jolloin elinkautisvanki voi ensimmäisen kerran hakea päästämistä ehdonalaiseen vapauteen. Nykyisin elinkautisvanki voi hakea vapautusta Helsingin hovioikeudelta suoritettuaan rangaistustaan 12 vuotta.

Häkkänen kertoi näkemyksistään Lännen Median haastattelussa (siirryt toiseen palveluun).

Nuotio: Amerikan ja Britannian malli ei ole viisas malli Suomelle

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio ei keksi amerikkalaistyylisestä – ja Britanniassakin tutusta – todellisesta, koko loppuelämän kestävästä elinkautisrangaistuksesta paljoakaan hyvää sanottavaa.

– Meillä Euroopassakin Britanniassa on tilanteita, joissa jo tuomioistuin päättää, että se elinkautinen tuomio kestää ihan kirjaimellisesti loppuelämän.

– Suomalainen tuomioistuin taas ei ota elinkautistuomiota langettaessaan kantaa siihen, kuinka pitkä se vankeusrangaistus sitten käytännössä lopulta on.

Nuotio muistuttaa, että käsitys vankeusrangaistuksen luonteesta poikkeaa huomattavasti maailman eri kolkilla.

– Vierastan demonisointia. Suomessa johtavana ajatuksena on se, että vaikka ihminen olisi tehnyt kuinka pahoja rikoksia tahansa niin ainakin joskus hänen on mahdollista vapautua vankeudesta.

Kimmo Nuotio
Kimmo NuotioSamu Takala / Yle

Nuotio sanoo, että terrorismirikokset ovat ihan omanlaisiaan rikoksia.

– Useimmiten terrorismirikokset perustuvat johonkin erityiseen motivaatioon. Niin kauan kun se terroristinen liike on olemassa ja se jakaa sen ideologiansa, liikkeen jäsen mitä ilmeisimmin on vaarallinen.

– Tilanne voi kuitenkin olla kymmenien vuosien kuluttua jo ihan toinen. Sitä entistä terroristista liikettä ja ideologiaa ei ehkä enää olekaan. Aiempi terroristi käyttäytyy silloin yhteiskunnassa normaalisti kuten muutkin ihmiset.

Elinkautisvankien päästäminen ehdonalaiseen vapauteen on Nuotion mielestä sitten ihan oman erillisen pohdiskelun paikka.

Nykyinen laki elinkautisvankien päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen on ollut voimassa syksystä 2006 alkaen. Elinkautisvankien vapauttamisesta päättää Helsingin hovioikeus.

Yhtenä vapauttamispäätöksen perusteena on kyseisestä vangista tehty vaarallisuusarvio.

– Itse olen ajatellut, että jo nykyjärjestelmäkin varmistaa sen, että vaarallista rikoksentekijää ei koskaan lasketa ehdonalaiseen vapauteen. Ehkä siinä on ollut ongelmia.

– Vaarallisuusarvion luonne on oikeudellisesti pulmallinen. Vaarallisuusarvion tekeminen on vaikeata. Se on eräänlainen ennuste. Onko oikein, että jotakuta pidetään vankilassa pelkän ennusteen perusteella?

Tolvanen: Erityisenä ongelmana ovat vangit, joita ei voi passittaa pakkohoitoon

Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen edustaa samaa ajattelutapaa kuin kollegansa Kimmo Nuotio.

– Meillä on perinteisesti lähdetty siitä, että ainakin periaatteessa jokaisella pitää olla mahdollisuus päästä jossakin vaiheessa vapauteen – oli hänen tekemänsä rikos sitten kuinka julma tahansa. Ajatuksena on, että jokaisen kohdalla rangaistuksen on joskus tultava suoritetuksi.

– Amerikassa rikosoikeuskin on eräänlaista politiikkaa. Yleinen linja siellä on se, että elinkautiseen tuomittu ei ikinä pääse takaisin vapauteen. En halua sellaista mallia Suomeen.

Matti Tolvanen
Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistostaJouni Immonen / Yle

Elinkautiseen vankeuteen tuomitun päästäminen ehdonalaiseen vapauteen on Tolvasenkin mielestä aina tiukan harkinnan paikka.

– Olen varovaisen myönteinen ajatukselle, että ehdonalaiseen vapauttamisen kynnys olisi nykyistä korkeampi. Elävässä elämässä kyse on muutamasta yksittäisestä tapauksesta vuodessa.

– Eri asia sitten on, pitäisikö vaarallisuusarvioille antaa vapauttamispäätöksen yhteydessä suurempi painoarvo kuin nykyisin. Ehkä pitäisi.

Tolvanen tietää, että Suomessakin on toisten hengelle ja terveydelle vaarallisia vankeja, jotka eivät kuitenkaan ole mielisairaanhoidon tarpeessa.

– Vankiloissa on vaarallisia henkilöitä. Erityisen pulmalliseksi tilanne tulee silloin, kun vankia ei voida vankeusrangaistuksen suorittamisen jälkeen passittaa vasten tahtoansa mielisairaalaan. Korostan kuitenkin, että tämä koskee äärimmäisen pientä vankijoukkoa.

Tolvanen huomauttaa, että nykyisenkin lain kirjaimen mukaan on mahdollista, että elinkautisvankia ei päästetä ehdonalaiseen vapauteen.

– Laki käyttää termiä ”voidaan päästää’”. Vapauttamiselle on useita kriteereitä, ja vaarallisuus on niistä yksi. Muina kriteereinä ovat muun muassa tehtyjen rikosten luonne ja vankeusajan käytös.

– Meillä ehdonalaiseen vapauteen päästetään useimmiten viimeistään 20 vankilavuoden jälkeen. Tuo vuosimäärä ei kuitenkaan ole kiveen hakattu. Se voisi olla toinenkin jo nykyisten pykälien perusteella.

Kimpimäki: Määräaikaistuomio saattaa olla ankarampi kuin elinkautinen

Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki kertoo olevansa hieman hämmentynyt ministeri Häkkäsen aloitteellisuudesta juuri nyt vaalien alla.

Minna Kimpimäki,  rikosoikeuden professori.
Minna KimpimäkiYle

– Niin sanottu aito, ikuinen elinkautinen vankeusrangaistus on varsin vieras ajatus meikäläisessä oikeusperinteessä.

Kimpimäki kertoo, että Euroopassa on maita, jotka ovat jopa kokonaan luopuneet elinkautisista rangaistuksista ja korvanneet ne pitkillä määräaikaisilla rangaistuksilla.

– Esimerkiksi Norjassa maksimirangaistus on 20 vuoden luokkaa, mutta sitä voidaan jatkaa erillisillä päätöksillä aina viisi vuotta kerrallaan. On ajateltu, että sellainen järjestelmä kunnioittaa ihmisoikeuksia paremmin kuin elinkautinen rangaistus.

– Todellisuudessa tuo norjalainen määräaikaisrangaistus voi olla huomattavasti pidempi kuin suomalainen elinkautistuomio.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sallii elinkautiset vankeustuomiot, mutta se on samalla edellyttänyt, että vangitulla on oltava ainakin teoriassa oikeus saada rangaistuksensa pituus uudelleenarviointiin.

– Tosin esimerkiksi Britannian kohdalla voidaan perustellusti kysyä, toteutuvatko siellä ihmisoikeustuomioistuimen linjaukset, Kimpimäki pohtii.

Elinkautisesta vankeudesta ehdonalaiseen vapauteen päästämisen pelisääntöjä kannattaa myös Kimpimäen mielestä pohtia.

– Vaarallisuusarvioon on syytä suhtautua jossakin määrien varoen. Sehän on ennuste. Ennusteen perusteella vangittuna pitäminen on vähintäänkin arveluttavaa.

Utriainen: Lakiin jäi aukko, jota kukaan ei osannut ennakoida

Lapin yliopiston rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen sanoo, että puheet todellisesta, ikuisesta elinkautisesta vankeusrangaistuksesta ovat aavistuksen verran hataralla pohjalla.

Terttu Utriainen
Terttu UtriainenYle

– Mikä silloin on elinkautisen rangaistuksen oikea ja kohtuullinen pituus? Sehän riippuu tuomitun elinajasta.

– Amerikassa voidaan tuomita yli sadan vuoden rangaistuksia – ne ovat siis enemmän kuin elinkautisia.

Vaarallisten elinkautisrikollisten päästäminen ehdonalaiseen vapauteen on sekin kimurantti juttu, Utriainen kertoo.

– Pakkolaitoshan poistui vuonna 2004. Silloin ajateltiin, että ne muutamat vaaralliset yksilöt ovat sen verran poikkeavia, että he päätyvät sairaina mielisairaalaan. Niin ei ole aina käynyt.

– Suomen lainsäädännössä on nyt sellainen aukko, että henkilö voi olla vaarallinen, mutta hän ei ole mielenterveyslain tarkoittamassa mielessä sairas. Mikään viranomaistaho ei ota vastuuta tästä henkilöstä ennen kuin jotakin tapahtuu. Itsekin aikoinaan kannatin pakkolaitoksen lakkauttamista, mutta en osannut ennakoida tällaista tilannetta.

Utriainen tietää, että asetelma on erityisen hankala silloin, kun hovioikeuden kannanotto on ristiriidassa vankeinhoidon ja psykiatrien kanssa.

22.1. kello 22.00: Keskustelu suljettu yön ajaksi.