Kummallinen vääntö patsaasta: asiantuntijat vastustivat, mutta aktiivit hakivat luvan kaupunginjohtajalta – läänintaiteilija tyrmistyi

Lahdessa ja muuallakin Suomessa pohditaan, miten julkisen taiteen toteutukseen liittyvää päätöksentekoa voidaan selkeyttää.

patsaat
Havainnekuva evakkopatsaasta.
Havainnekuva evakkopatsaasta, jolle kerätään rahaa Lahdessa. Kaupunginjohtajan tuki edesauttoi patsashankkeen etenemistä. Evakkopatsas-toimikunta

Lahteen aiotaan pystyttää evakkopatsas lähellä kaupungin keskustaa sijaitsevaan Kalmarinpuistoon vuonna 2020.

Lahjoitusvaroja patsaan toteutukseen kerätään parhaillaan. Toteutuksen hintalappu on liki 200 000 euroa. Kaupungin kontolle jäävät perustamis- ja ylläpitokulut.

Idean isä on Lahden Karjalaisseuran puheenjohtaja Raimo Koukonen. Idea lähti viriämään, kun hän näki kuvanveistäjä Pekka Asikaisen vuonna 1987 tekemän pienoismallin.

– Patsaalla halutan kunnioittaa pakkoluovutetusta Karjalasta Lahteen saapuneita evakoita, mutta myös yli miljoonaa suomalaista, joilla on evakkotaustaiset sukujuuret.

Hanketta ajamaan perustettiin työryhmä kolmisen vuotta sitten. Patsaan tekijäksi valittiin muun muassa jalkapalloilija Jari Litmasen patsaasta tuttu Reijo Huttu.

– Huttu on päijäthämäläinen taiteilija ja taustoiltaan karjalainen. Se on meille tärkeää, Koukonen toteaa.

Vasupiirakat kainalossa kaupunginjohtajan pakeille

Patsashankkeen etenemistä hankaloittivat alkutaipaleella monimutkaiset rahankeruusäädökset. Niistä selvittiin, mutta Lahden julkisen taiteen työryhmän ja hankkeen puuhamiesten näkemykset patsaan toteutuksesta poikkesivat toisistaan.

– He halusivat, että patsaasta olisi järjestetty julkinen kilpailu. Kulut olisivat jääneet meidän maksettavaksemme. Jo siinä vaiheessa totesin, että mikään muu kuin näköispatsas ei tule kysymykseen, paljastaa patsastoimikunnan perustajajäseniin kuuluva kaupunginvaltuutettu Lasse Koskinen (ps.).

Eteenpäin päästiin, kun ryhmä kävi esittelemässä asiaansa sittemmin eläköityneelle kaupunginjohtajalle.

– Otimme vasullisen piirakoita mukaan kaupungintalolle. Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta katseli hetken papereita, ojensi ne museonjohtaja Timo Simanaiselle ja sanoi että hoida tämä. Siinä se laukesi, kertoo Lahden Karjalaisseuran puheenjohtaja Raimo Koukonen.

Myllyvirta muistaa tapaamisen joulukuussa 2016 ja myöntää, että hänen mielestään patsashanketta oli syytä viedä eteenpäin. Hän ei kuitenkaan näe ylittäneensä toimivaltuuksiaan.

– Ymmärsin roolini kaupunginjohtajana. Vaikka mielestäni patsashanketta oli syytä viedä eteenpäin, näin siinäkin tilanteessa, että taiteelliset ja kaupunkikuvalliset asiat ovat muiden vastuulla.

Myllyvirta on avannut rooliaan patsasasiassa laajemmin Etelä-Suomen Sanomien mielipideosastolla (siirryt toiseen palveluun) 24. tammikuuta 2019.

"Kestämätön tilanne"

Läänintaiteilija, kaupunginvaltuutettu Elisa Lientolan (vas.) mukaan evakkopatsashanke osoittaa, että toimintatapojen uudistukselle on Lahdessa tarvetta.

– Meillä on vireillä sellainen vanhakantainen toimintatapa ja kulttuuri, että poliittisella pääomalla voi ostaa ohituskaistan ja saada julkiseen tilaan asioita, jotka eivät välttämättä täytä laatukriteereitä.

Lientola sanoo, ettei hän vastusta evakkopatsasta sinänsä vaan prosessia, jolla asiaa on viety eteenpäin.

– Onhan se kestämätön tilanne, että joku ryhmä ohittaa asiantuntemuksen ja demokraattisen päätöksenteon, marssii kaupungintalolle ja saa avoimen mandaatin tuoda jotakin kaikille yhteiseen tilaan.

Lientola on itse asiantuntijana julkisen taiteen työryhmässä.

Muutoksen paikka julkisen taiteen toteutuksessa?

Kaupunkien omat taidehankintamäärärahat ovat viime vuosina olleet tiukassa. Julkisiin tiloihin on toteutettu teoksia yleensä niin sanotun prosenttiperiaatteen (siirryt toiseen palveluun)mukaisesti tai luovutettu lahjoituksina kaupungin ylläpidettäväksi. Tämä on lisännyt tarvetta terävöittää julkisen taiteen toteutukseen liittyvää päätöksentekoa.

Esimerkiksi Mikkelissä on laadittu taideohjelma ja perustetaan työryhmä, jonka kautta kulkevat kaikki asiat ja hankkeet, jotka liittyvät julkiseen taiteeseen.

– Työryhmällä on oikeasti valtaa. Kun puhutaan keskusta-alueelle tulevasta pysyvästä taideteoksesta työryhmän kannanotto ja puolto on ratkaisevaa, jotta teos voidaan toteuttaa, kertoo Mikkelin kulttuuri- ja museojohtaja Matti Karttunen.

Totesin, että mikään muu kuin näköispatsas ei tule kysymykseen.

Lasse Koskinen

Työryhmän poikkihallinnollista näkemystä tarvitaan myös silloin, kun kyse on lahjoitusvaroin toteutettavista hankkeista.

– Minkään yksittäisen tahon oma päätös ja se, että on saatu kerättyä riittävästi varoja teoksen toteuttamiseen, ei riitä. Päätöksen taustalle vaaditaan asiantuntijanäkemys, jotta teoksen pystyttäminen onnistuu, Karttunen toteaa.

Läänintaiteilija Elisa Lientolan mukaan myös Lahdessa on aika käydä julkisen taiteen pelisäännöistä perusteellinen keskustelu.

– Nyt kun meillä on uusi kaupunginjohtajakin, tässä on hyvä edetä. Määritellään periaatteet, mitä hankitaan, millä kriteereillä, kuka päättää ja kuka maksaa. Niin että säännöt ovat kaikille samat. Tärkeää on myös kunnioittaa asiantuntijoiden osaamista taidehankinnoissa.