"Herätys", huusi Viivi Hamarila, 14, ilmastoahdistusta käsittelevässä työpajassa – tukahdetut tunteet voivat johtaa outoon alakuloon

Ilmastoahdistusta potevat kokoontuvat nyt yhteen tuulettamaan tunteitaan.

ilmastonmuutos
Viiv Hamarila työpajassa.
Viivi Hamarila haluaa herättää aikuisia tekoihin ilmastonmuutoksen vuoksi. Minna Rosvall / Yle

Turussa tammikuisena lauantaina seurakunnan tiloihin on kokoontunut kymmenkunta ilmastoahdistuksesta kiinnostunutta. Työpajassa käsiteltäisiin ilmastonmuutoksen aiheuttamia tunteita. Kouluttajana toimii opettaja ja tutkija Anna Lehtonen.

Hän on perehtynyt muun muassa Sitralle tekemässään tutkimuksessa ilmastonmuutokseen ja tunteisiin koulussa.

Hän tekee väitöskirjaa luovasta ja ryhmälähtöisestä ilmastokasvatuksesta sekä työskentelee opettajana Espoossa.

Ilmastoahdistustyöpajan aluksi osallistujat istuvat piiriin ja tutustuvat toisiinsa.

Opettaja ja tutkija Anna Lehtonen johdatti tutkimaan ilmastonmuutoksen aiheuttumia tunteita.
Opettaja ja tutkija Anna Lehtonen johdatti tutkimaan ilmastonmuutoksen aiheuttumia tunteita.Minna Rosvall / Yle

– Tavoitteenamme on päästä ahdistuksesta iloon ja antaa tilaa muillekin tunteille. Tervehtikää kaikkia ja kertokaa, mistä tässä hetkessä teille tulee hyvä olo ryhmässä, opastaa Lehtonen osallistujia.

Ventovieraiden ihmisten on ehkä vaikeaa lähteä kertomaan tunteistaan. Pienen lämmittelyn jälkeen kaikki ovat ottaneet kontaktia toisiinsa. Sen jälkeen lähdetään liikkeelle ja kävellään pitkin salia, samalla tunteita esiin etsien.

– Emme välttämättä tiedosta tunteita, jotka vaikuttavat kehossamme koko ajan. Myös musiikin kuuntelemisella voi houkutella tunteitaan esiin, neuvoo Lehtonen.

Ilmastoahdistuspatsas kannusti toimintaan

Ilmastoahdistustyöpaja jatkuu seuraavaksi selkeällä tehtävällä. Osallistujien täytyy ilmaista tunteensa jollakin liikkeellä pienryhmän yhteisessä patsaassa. Noin neljän henkilön ryhmät tekevät lopulta nopeasti patsaansa.

Ilmastoahdistustyöpajan osallistujat tekivät tunteistaan patsaan.
Ilmastoahdistustyöpajan osallistujat tekivät tunteistaan patsaan. Minna Rosvall / Yle

Yksi osallistujista asettuu hiihtoasentoon, sillä hän on huolissaan lumisten talvien säilymisestä ilmastonmuutoksen keskellä.

Viivi Hamarila ottaa samantyyppisen asennon kuin Edvard Munckin kuuluisassa Huuto-taulussa.

– Herätys, tehkää jotain ilmastonmuutoksen estämiseksi. Ihmisiä ei kiinnosta tarpeeksi se, mitä pitäisi tehdä. Pienet teot eivät enää riitä. Jos olet sammutellut valoja, kannattaisi harkita isompia toimia. Esimerkiksi kasvissyöntiä tai sitä, kannattaako enää matkustaa lentokoneilla, Viivi Hamarila sanoo.

Nuorten mielenosoitus eduskuntatalolla antoi ajateltavaa

Viivi Hamarila osallistui myös nuorten mielenosoitukseen eduskuntatalon portailla 11. tammikuuta 2019. Ympäristökysymykset ovat hänelle tärkeitä. Hän oli yllättynyt, miten paljon nuoria, perheitä ja lapsia oli osoittamassa mieltään. Liian moni ei hänen mielestään kuitenkaan suostu avaamaan silmiään ennen kuin on liian myöhäistä. Siksi hän toivoo nopeita toimia.

Ilmastoahdistustyöpajan antia Viivi Hamarila piti hyvänä.

– Minua ahdistaa se, että kaikkein köyhimmät kärsivät eniten, esimerkiksi kehitysmaiden lapset. Tunnen, että ilmastoahdistus helpotti vähän, kun sain puhua tunteistani muiden kanssa.

Minna Hamarila lähti tyttärensä Viivin kanssa purkamaan ilmastoahdistustunteitaan työpajaan.
Minna Hamarila lähti tyttärensä Viivin kanssa purkamaan ilmastoahdistustunteitaan työpajaan.Minna Rosvall / Yle

Myös Viivin äiti Minna Hamarila osallistui ilmastoahdistustyöpajaan. Hän haluaa puhua tyttärensä kanssa ympäristöasioista.

– Me olemme kahden auton perhe maaseudulla eli kulutamme oikein urakalla. Riittämättömyyden tunne on tuttu. Täällä työpajassa nuoret antoivat toivoa. Oli meillä välillä hauskaakin ja naurettiin paljon, kertoo Minna Hamarila.

Ilmastoahdistustunteita voidaan yhä vähätellä

Ilmastoahdistus voi kyteä piilossa ja se voi olla syy esimerkiksi outoon alakuloon tai unettomuuteen. Suru luonnon tuhoutumisesta ja oma riittämättömyys vaikkapa lentojen vähentämisessä nousevat esiin, kun media kertoo ilmastonmuutoksen vaaroista.

Tunnen, että ilmastoahdistus helpotti vähän, kun sain puhua tunteistani muiden kanssa.

Viivi Hamarila

Ilmastoahdistus on tullut monelle tutuksi Anna Lehtosen työtoverin Panu Pihkalan kirjasta. Vuonna 2017 julkaistu Päin helvettiä? -kirja on auttanut ymmärtämään ympäristökysymysten aiheuttamia reaktioita.

Ylelle syksyllä 2018 antamassaan haastattelussa Pihkala painotti, että tunteita ei saa sysätä sivuun. Tunteet voivat pelastaa meidät.

Anna Lehtonen on järjestänyt ilmastoahdistustyöpajoja yhdessä Panu Pihkalan kanssa muun muassa ympäristöaktivisteille. Hän kannustaa kaikkia tutkimaan tunteitaan.

– Kyse on suuresta uhkakuvasta, joka vaikuttaa meidän kaikkien tulevaisuuteen. Herättää tunteita, kun jopa elämän jatkuminen on vaarassa. Niitä pitää päästä purkamaan ja kokemaan yhdessä, pohtii Lehtonen.

Tunteita lapulle kirjoittena.
Ilmastoahdistustyöpajassa pyrittiin purkamaan monenlaisia tunteita.Minna Rosvall / Yle

Erityisen huolestunut Lehtonen on haavoittuvaisimmista henkilöistä. Heille ilmastoahdistus voi aiheuttaa muun muassa unettomuutta ja stressiä. Ilmastoahdistustuntemuksia saatetaan toisaalta vähätellä tai pitää varakkaan keskiluokan oikeutena.

– Luonto ja lähiympäristö ovat tärkeitä kaikille ihmisille. Esimerkiksi viime kesän kuivuus ja sen aiheuttamat asiat vaikuttavat kaikenlaisiin ihmisiin.

Lehtonen muistuttaa, että valinnoilla voi myös säästää rahaa. Jos on paljon muita huolia, silloin ilmastonmuutos ei ensimmäisenä ole mielessä. Omasta elämästä selviäminen on silloin ihmisille tärkeämpää.

– Yhteisöllisyys synnyttää toivoa ja kannustaa toimintaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.