Pienet sairaalat on pakotettu kilpailemaan tekonivelpotilaista – samalla leikkausten määrä on alkanut kasvaa huomiota herättävästi

Osa sairaanhoitopiireistä on lisännyt lonkan ja polven tekonivelleikkauksia vuoden aikana hurjasti.

tekonivelet
Lonkkaleikkaus käynnissä Meri-Lapin sairaalassa.
Lonkan tekonivelleikkauksessa poistetaan vaurioitunut lonkkanivel ja asennetaan sen tilalle tekonivel.Henrik Leppälä / Yle

Lonkan ja polven tekonivelleikkaukset ovat nousemassa ratkaisevaan rooliin pienten keskussairaaloiden eloonjäämispelissä. Vuosi sitten voimaan tulleen asetuksen mukaan sairaalan täytyy luopua tekonivelkirurgiasta, jos lonkan ja polven leikkauksia tehdään vähemmän kuin noin 600 vuodessa.

Suomessa on useita sairaaloita, jossa sosiaali- ja terveysministeriön määrittämä 600 tekonivelleikkauksen raja on vaikea saavuttaa.

Huomiota herättäväksi tilanteen tekee se, että samalla kun osa sairaaloista kipuilee määrärajan saavuttamisessa, kertoo vuoden 2018 alustava tilasto tekonivelleikkausten määrän huomattavasta lisääntymisestä. Osassa sairaanhoitopiirejä leikkausmäärien kasvu vuoden takaiseen on suorastaan hurjaa.

Grafiikka
Tilasto kertoo lonkan ja polven tekonivelleikkausten kasvusta sairaanhoitopiireittäin. Kuntaliiton keräämät tiedot perustuvat vuoden 2018 kahdeksan ensimmäisen kuukauden (tammi-elo) leikkausmääriin, joita on verrattu vastaaviin lukuihin vuotta aiemmin. Koko vuoden 2018 leikkausmäärät varmistuvat vasta myöhemmin keväällä. Sairaanhoitopiirit, joiden muutosprosentti ei ole saavavilla, on jätetty taulukosta pois.Yle Uutisgrafiikka

Isoja alueellisia eroja

Herää kysymys, tehtaillaanko tekonivelleikkauksia jossain päin maata tilastojen kaunistamiseksi muita heppoisemmin perustein? Ja jos tehtaillaan, osuvatko tilastopiikit yksiin samojen sairaaloiden kanssa, joissa 600 leikkauksen raja uhkaa jäädä saavuttamatta?

Lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä vahvistaa, että lonkan ja polven tekoniveliä on viime aikoina asennettu huomattavasti enemmän kuin vielä joitakin vuosia sitten tehtiin.

– Pitää paikkansa, että tekonivelten leikkauksia tehdään aiempaa enemmän. Sekin pitää paikkansa, että leikkausmäärien kasvu ei ole tasaista koko maassa vaan painottuu alueellisesti.

Syitä leikkausmäärissä tapahtuneeseen käänteeseen Keistinen ei kuitenkaan halua ennen vuoden 2018 lopullisten tilastojen vahvistumista lähteä arvioimaan.

– Väestön ikärakenteella eri alueilla on tekonivelleikkauksissa merkitystä. Mutta se ei yksistään selitä kasvusuuntausta, Keistinen sanoo.

Keistisen mukaan lähiviikkoina valmistuu ministeriön tilaama selvitys, jossa otetaan muun muassa kantaa lonkan ja polven tekonivelleikkausten järjestämiseen alle 600 rajan jäävissä sairaaloissa. Toistaiseksi missään ei ole määritelty, milloin ja kuinka tarkkaan asetuksen mukaista rajanvetoa aletaan tehdä.

Uhkana 24/7-päivystyksen rapautuminen

Yksittäisen sairaalan kannalta tekonivelkirurgian jatkumisessa ei oikeastaan ole kysymys tekonivelistä. Pohjimmiltaan kysymys on ympärivuorokautisen päivystyksen jatkumisesta, sillä ilman tekonivelleikkauksista kertyvää rutiinia sairaala ei kykene hoitamaan vaikeita päivystysleikkauksia. Eli jos ei ole noin 600 lonkan ja polven tekonivelleikkausta vuodessa, ei ole ympärivuorokautista päivystystäkään.

Vähimmäismäärän asettaminen eri toimenpiteille on tehnyt tekonivelpotilaista pelinappuloita kilpailussa siitä, missä päivystyspalvelut järjestetään. Tuore esimerkiksi on Savonlinnan ja Mikkelin sairaaloiden toistaiseksi ratkaisematon kiista tekonivelleikkauksista.

Juuri tavoite päivystyksen säilyttämisestä on saanut 600 toimenpiteen rajalla keikkuvat sairaanhoitopiirit ponnistelemaan tekonivelleikkausten lisäämiseksi.

Etelä-Karjalan keskussairaala Lappeenrannassa on yksi leikkausmääriään eniten kasvattaneista. Sairaalan operatiivisen toiminnan ylilääkäri Juha Kasurinen pitää tekonivelleikkauksia päivystävien kirurgien ammattitaidon kannalta välttämättömänä.

– Olemme laajan päivystyksen sairaala, jossa päivystystä hoitavilla kirurgeilla täytyy olla riittävä määrä päiväaikaista toimintaa, jotta akuutit tilanteet, kuten vaikka liikenneonnettomuuden monivammapotilas, voidaan laadukaasti ja turvallisesti hoitaa, Kasurinen sanoo.

ylilääkäri Juha Kasurinen
Operatiivisen toiminnan ylilääkäri Juha Kasurinen pohtii, miten julkinen sairaala voisi mainostaa itseään.Kare Lehtonen/Yle

Brändinrakennusta tekoniveltä tarvitsevalle

Tekonivelleikkausten määrän kehittyminen on pienelle sairaalalle hankalasti ennustettava laji. Lähialueen väestönkehityksestä ja -ikääntymisestä voi tehdä suuntaa-antavia tulevaisuudenlaskelmia, mutta on myös tekijöitä, joihin sairaalan on hankala itse vaikuttaa.

Miten rakentaa sairaalalle vetovoimainen brändi tekonivelleikkausten hoitopaikkana Tai pitää huolta operaatiot suorittavien kirurgien maineesta sosiaalisessa mediassa?

Erikoissairaanhoidon valinnanvapauden mukaisesti potilas on voinut vuoden 2014 jälkeen itse valita, missä julkisen terveydenhuollon yksikössä hän haluaa lonkkansa tai polvensa leikkauttaa. Viime vuonna esimerkiksi vahvan brändin omaavaan tamperelaiseen tekonivelleikkauksiin erikoistuneeseen Coxaan matkusti 35 Etelä-Karjalan sote-piirin alueella asuvaa asiakasta.

Eksoten tavoitteena olisi saada hoitaa mahdollisimman moni alueen tekonivelasiakas itse ja kasvattaa vuosittaista tehtyjen toimenpiteiden määrää.

– Me emme voi mainostaa itseämme lehden etusivulla ja kertoa, kuinka korkeatasoista tekonivelkirurgiaa sairaalassamme tehdään ylilääkäri Kasurinen sanoo.

Hän harmittelee, että julkisrahoitteisen sairaalan on vaikea korostaa osaamisensa vahvuuksia niin, että tiedot olisivat potilaan käytössä silloin, kun hän tekee päätöstä leikkauspaikasta.

– Esimerkiksi tekonivelleikkausten jälkeisten infektioiden määrä on Eksotessa maan kolmanneksi alhaisin. Tällaisella tiedolla voisi kuvitella olevan leikkaukseen tulijalle merkitystä, mutta missä tiedottaisimme siitä hänelle, Kasurinen pohtii.

Juttua muokattu 25.1..2019 klo 9.52: taulukon lukuja korjattu.