Italialaiset asuvat kotona 30-vuotiaiksi, mutta onko se ongelma? Näin toimittaja Jenna Vehviläinen vastaa Roomasta

Italialaisnuoret asuvat kotona usein käytännön pakosta, Roomassa asuva toimittaja Jenna Vehviläinen kertoo Mistä maailma puhuu -podcastissa.

nuoret
Jenna Vehviläinen
Jenna VehviläinenJouni Immonen / Yle

Ylen Roomassa asuva toimittaja Jenna Vehviläinen kertoi kotiin jäävistä italialaisnuorista Mistä maailma puhuu -podcastissa. Tässä artikkelissa hän vastaa kysymyksiinne Italian nuorten aikuisten tilanteesta ja ilmiön syistä - perhekulttuurista taloudellisiin pakkoihin.

Mistä maailma puhuu on podcast, jossa Ylen kirjeenvaihtajat ja kertovat joka toinen viikko maankolkkansa puheenaiheista ja arjen ilmiöistä, jotka jäävät usein uutisissa kertomatta. Sarjaa toimittaa Simo Ortamo.

Kuuntele podcast:

Toimittaja Jenna Vehviläinen vastasi kysymyksiin kello 14-16 välillä. Julkaisemme vastaukset tämän jutun yhteydessä.

Kysymysten esittäminen on päättynyt, ja kommentointi suljettu kello 16, kuten ennalta ilmoitettiin.

Tässä kysymykset ja vastaukset. Kiitos yleisölle ja osallistuneille!

Ekologista perhekeskeisyyttä?

1. kysymys: – Eikös se olisi ekologisesti parempikin vaihtoehto, että nuoret asuvat yhdessä vanhempiensa kanssa mahdollisimman kauan?

Jenna Vehviläinen vastaa: - Olet oikeilla jäljillä. Jos monta sukupolvea asuu saman katon alla, on loogista ajatella, että esimerkiksi sähköä ja vettäkin säästyy, kun vain yksi kotitalous kuluttaa monen sijaan. Vastaavasti jos perheessä on viisi lasta, ja heistä jokainen muuttaa erilleen yksiöön, voi ajatella että päästöt ovat suuremmat. Yhden hengen kotitalouksissa kun tarvitaan suuri osa samoista varusteluista kuin perhetalouksissa. Toki samalla pitää ottaa huomioon, että energiankäyttö tehostuu.

On olemassa tilastoja, joissa todetaan, että kotitalouksien kulutus aiheuttaa jopa 70 prosenttia päästöistä. Suomessa yhden hengen kotitalouksien määrä lisääntyy, mikä tuottaa lisää päästöjä.

Italian näkökulmasta on sanottava kuitenkin etten usko, että moni jää kotiin päästöjä vähentääkseen. Syyt ovat enemmän taloudelliset ja kulttuuriset.

Suomalainen tapa ihmetyttää Italiassa

2. kysymys: – Onko kyse siitä että sukupolvet välittävät toisistaan ja ovat luonnollisesti toistensa kanssa tekemisissä?

Jenna Vehviläinen vastaa: – Kyllä, minusta vanhempien kanssa asumisessa myös italialaiseen kulttuuriin liittyvä perhekeskeisyys on yksi syistä. Kuten Beppe Severgnini kirjassaan sanoi, perhe on Italiassa ainakin työvoimatoimisto, tori, vanhainkoti, sairastupa, hotelli ja tiedustelupalvelu.

– Perheen eri sukupolvien kanssakäyminen Italiassa on minun silmääni vaikuttanut lähtökohtaisesti positiviiselta piirteeltä: perheissä jäsenet auttavat toinen toistaan elämän varrella, ja ollaan kiinnostuneita toisten elämästä ja kuulumisista. Esimerkiksi isoäidistä saatetaan haluta pitää huolta tämän viimeiset vuodet, sen sijaan, että hän asuisi vanhainkodissa.

– Suomalaisten tapa, jossa suvun vanhempi sukupolvi asuu palvelutalossa, on joskus ihmetyttänyt tapaamiani italialaisia, mutta on se toki pikkuhiljaa yleistymässä täälläkin. Joissain tilanteissa olen nähnyt, että vanhempien lapsia koskeva suojelevaisuus on mennyt myös aika pitkälle, mikä sitten silminnähden ärsyttää nuoria. Mutta toisaalta varsinkin Pohjois-Italiassa on myös vastakkaisia esimerkkejä, joissa nuoret ovat varsin itsenäisiä ja muuttavat kotoa pois varhain.

– Toki on huomattava, että Suomessa valtio tukee kansalaisia eri tavalla kuin Italiassa esimerkiksi opiskeluaikana. Kun ei ole opintotukijärjestelmää, rahat yliopisto-opintoihin ja asumiseen saadaan usein vanhemmilta, mikä luo heidän välilleen taloudellista riippuvuutta.

Nuorisotyöttömyys pitää kotona

3. kysymys: – Italialaiset vaihto-oppilaat kertovat että muuta mahdollisuutta ei ole kuin kotona asuminen, kun asumista ei tueta eikä opiskeluaikana pääse palkkatyöhön. Onko siis kotona pysymisen syynä Italiassa se, että pois muuttavat nuoret eivät saa yhteiskunnalta tukea?

Jenna Vehviläinen vastaa: – Voi ajatella, että esimerkiksi yliopisto-opintojen aikana suomalaista nuorta auttaa kattava yhteiskunnan tarjoama tukijärjestelmä. Italiassa ei ole samanlaista: yliopistokoulutus maksaa julkisissa yliopistoissa tuhansia euroja vuodessa ja yksityisissä vielä paljon enemmän. Vain joissain harvoissa yliopistoissa on mahdollisuus saada apurahoja. Valtion opintotukijärjestelmää ei ole.

– Myöhään kotona asuminen johtuu kuitenkin myös siitä, että nuorille on tarjolla heikosti töitä. Italian nuorisotyöttömyys 18-34-vuotiaiden kohdalla on 30 prosentin luokkaa, etelän maakunnissa vielä paljon korkeampi. Nuoren on vaikea saada opiskelujen oheen sopivaa työtä, ja toisaalta tällaista työn ja opiskelujen yhdistämisen kulttuuria, mikä Suomessa on, ei Italiassa ole samalla tavalla.

– Vastavalmistuneilla on monesti vaikeuksia löytää – ainakaan hyvin palkattua – työtä, ja moni joutuu palkattomien harjoitteluiden limboon. TIlastot osoittavat, että yhä useampi italialainen vastavalmistunut muuttaa ulkomaille töiden perässä.

Kansalaispalkkalupaus houkuttelee

4. kysymys: – Uskovatko italialaiset nuoret Viiden tähden liikkeen sanomaan?

Jenna Vehviläinen vastaa: – Viiden tähden liike on tosiaan suosittu puolue nuorten keskuudessa, aivan erityisesti eteläisessä Italiassa. Tosin sitä äänestettiin lähes 30 prosentin osuudella kaikissa parlamenttivaaleissa viime vuonna. Eli se ei ole vain nuorten puolue.

– Puolue aatteineen on kuitenkin nuorille samastuttava monesta syystä. Se puhuu paljon italialaisnuorten hyvinvoinnista ja oikeuksista. Se on vienyt läpi uudistuksen, jonka myötä italialaiset alkavat saada tänä keväänä 780 euron suuruista kansalaispalkkaa, joka muistuttaa jossain määrin suomalaista toimeentulotukea. Myös puoluetta vetävä, varapääministeri Luigi di Maio, on monelle samastuttava - hän on 31-vuotias, puhuu äänestäjilleen aivan kuin kuka tahansa naapurin mies - ja kuulemma asui itsekin vielä kotona vanhempien kanssa viisi vuotta sitten!

– Olen nähnyt, että Viiden tähden liike, sen viestit ja lupaukset ovat antaneet toivoa monelle italialaisnuorelle. Sen toivotaan todella tuovan muutosta, mikä on tietenkin lähtökohtaisesti hyvä asia. Tämän hallituskauden aikana mitataan, kuinka hyvin puolue todella pystyy lupauksiaan toteuttamaan, ja mihin suuntaan kannatus kehittyy.

Nuoret pettyneitä Euroopan unioniin

5. kysymys: – Miten nuoret suhtautuvat Euroopan unioniin?

Jenna Vehviläinen vastaa: – Italialaisten suhtautuminen Euroopan unioniin on kulkenut negatiiviseen suuntaan viime vuosikymmenen aikana. Nuoret ovat vahvasti mukana trendissä. Tähän suuntaukseen voidaan hakea syitä esimerkiksi siitä, että moni italialainen on kokenut Euroopan unionin olleen kykenemätön tarjoamaan Italialle apua esimerkiksi pakolais- ja siirtolaiskysymyksissä. Jotkut liittävät myös talouden kehnon tilan Euroopan unioniin.

– Viime lokakuun Eurobarometrissä kaksi kolmasosaa italialaisista vastasi haluavansa, että Italia kuuluu euroalueeseen. Toisaalta alle puolet - ja nuorista vain yksi kolmasosaa - oli vakuuttunut siitä, että EU:hun kuuluminen on hyvä asia.

– Hallituspuolueet Viiden tähden liike ja La Lega ovat usein kritisoineet kovin sanoin EU:ta. Sen talouskuria karsastavat myös kansalaiset. Toisaalta suuri osa italialaisista oli sitä mieltä, että Italian hallituksen pitäisi etsiä sopuratkaisua budjettikiistassa, joka syntyi Euroopan unionin viime syksynä hylättyä Italian hallituksen esittämän budjetin.

Luonteva perhekulttuuri

6. kysymys: – onko italialaisilla nuorilla mielestäsi erilainen tapa nähdä ympäröivä elämänpiiri kuin suomalaisilla? Tarjoaako elämä yhteisiä kokemuksia vai omia kokemuksia? Korostuuko yksilöllisyys samalla tavalla kuin Suomessa vai onko näkökulma erilainen?

– Tämä on kiinnostava kysymys, ja pitää korostaa, että vastaus perustuu omiin kokemuksiini ja havaintoihini. Nähdäkseni italialainen kulttuuri on jossain määrin suomalaista kollektiivisempi. Se tulee esiin monin tavoin. Esimerkiksi omaan ja toisen tilaan sekä yksityisyyteen suhtautuminen on nähdäkseni erilaista. Joskus minusta on Suomessa kasvaneena tuntunut, että tarvitsen italialaisiin ystäviini ja tuttuihini verrattuna paljon omaa aikaa ja tilaa, ja olen keskimääräistä tottuneempi esimerkiksi hoitamaan, selvittämään ja tekemään asioita yksin, ilman apua. Joskus yksin selviämistä ja yksinoloa pidetään täällä Italiassa outona.

– Nuorelle elämä tarjoaa minusta – ainakin Suomeen verrattuna – huomattavasti enemmän yhteisiä, yhteisön eli ystävien ja perheen kanssa jaettuja kuin omia kokemuksia. Jakaminen on tavallista, ja nuorten kohdalla tuntuu, että aikuistumisessa jakaminen ja yhteisön tuki on hyvin tärkeää. Kuten sanottua, perhe ja myös muu lähipiiri ovat keskeisiä tukipilareita elämässä.

– Tämä liittyy myös kotona vanhempien kanssa asumiseen ja perhekeskeisyyteen. Siihen ei liity Italiassa samanlaista stigmaa kuin Suomessa. Ainakin minä olen huomannut, että kotona asuminen liitetään helposti Suomessa itsenäisyyden puutteeseen, ja sen myötä sitä pidetään negatiivisena asiana.

– Tokihan nämä asiat ovat yksilöllisiä, mutta tämä on oma kokemukseni noin keskimäärin.