Kuinka kaksi itsevaltaista johtajaa saivat öljymahdin 20 vuodessa polvilleen – Mistä Venezuelan kaaos kumpuaa?

Venezuelalaiset pakenevat nälkää ulkomaille ja maalla on kaksi kilpailevaa presidenttiä. Miten Venezuela romahti öljymahdista kerjäläiseksi?

Venezuela
Mielenosoituksiin Maduroa vastaan osallistui kymmeniätuhansia ihmisiä.
Mielenosoituksiin Maduroa vastaan osallistui kymmeniätuhansia ihmisiä.Federico Parra / AFP

Maalla on maailman suurimmat öljyvarat, mutta talous on täysin kuralla. Parlamentteja on peräti kaksi, keskenään kilpailevaa – samoin presidenttejä. Kansa osoittaa mieltään, ja osa pakenee maasta. Kaaoksen juuret ovat 20 vuoden takana.

Venezuelan nykyisen kriisin siemeniä alkoi kylvää edellinen johtaja Hugo Chávez, jonka tavoitteena oli sosialistinen ihannevaltio.

Chávez nousi valtaan 1999 valtaisan kansansuosion saattelemana. Armeijasta, politiikan ulkopuolelta tuleva uusi kasvo oli mieleen kansalle, joka oli tyytymätön edelliseen valtaan.

Chávezin toteutti useita sosiaalisia uudistuksia. Tavaroille tuli hintasäännöstely, jotta köyhillä olisi niihin paremmin varaa. Samalla tuotteiden valmistuksesta tuli kannattamatonta.

– Chávez otti valtion haltuun monia yrityksiä. Sen seurauksena tuotanto putosi niin, että esimerkiksi elintarvikkeiden saanti on vaikeaa, kertoo tutkijatohtori Virpi Salojärvi Helsingin yliopistosta.

Chávez kättelee kannattajia.
Hugo Chávez tervehti kannattajiaan viimeiseksi jääneen presidentinvaalikampanjansa aikana syyskuussa 2012 Caracasissa.David Fernandez / EPA

Diktaattorin tavoin hallinnut Chávez voitti vaalit vielä 2012 mutta menehtyi seuraavana vuonna syöpään. Hän testamenttasi vallan Nicolás Madurolle. Maduro voittikin täpärästi vuoden 2013 presidentinvaalit. Vaalien demokraattisuus tosin kyseenalaistettiin jo tuolloin.

Öljyn suurvallasta kerjäläiseksi

Venezuelan maaperä kätkee sisäänsä maailman suurimmat öljyvarannot, noin 300 miljardia barrelia. Öljy onkin Venezuelan ylivoimaisesti tärkein vientituote. Maan vientituloista 95 prosenttia tulee öljystä.

Öljy tuotti Venezuelalle takavuosina valtavat tulot.

Kun presidentti Carlos Andrés Pérez vuonna 1976 kansallisti maan teollisuuden ja perusti kansallisen öljy-yhtiö PDVSA:n, Venezuelan öljyntuotanto ylitti kolme miljoonaa barrelia päivässä. Tuotantomäärä on vuosien saatossa vaihdellut, mutta vielä vuonna 2016 se ylitti 2,5 miljoonaa barrelia päivässä.

Tämän jälkeen lasku on ollut jyrkkä. Viime vuoden lopulla tuotannon arvellaan ylittäneen miljoonan barrelin tason enää niukasti ja lasku jatkuu.

Graafi Venezuelan öljyntuotannosta vuosina 2014 - 2018
Yle Uutisgrafiikka, lähteet: TradingEconomics, Independent, AEI

2000-luvun alkuvuosina Venezuelalla meni erittäin hyvin. Öljyn hinta oli korkealla. Venezuela käytti öljytulojaan tavalla, joka sai hyväksyntää maailmalta. Köyhille asukkaille rakennettiin asuntoja ja erilaiset sosiaaliohjelmat toivat työtä työttömille.

Ulkomailla alettiin kuitenkin huolestua sosialistipresidentti Chávezin tekemisistä. Hän alkoi keskittää valtaa itselleen ja nujertaa poliittista oppositiota.

Öljyn hinnan romahdus vuonna 2014 romahdutti myös Venezuelan valtion talouden. Kun öljytulot putosivat, julkisuuteen nousivat valtion varojen valtava haaskaus ja hallinnon heikko taso.

– Öljyntuotantokoneisto oli rapautunut, koska Chávez oli palkannut alalle itselleen lojaaleja henkilöitä, joilla ei ollut parasta osaamista, Virpi Salojärvi sanoo.

Ulkomaat olivat haluttomia investoimaan maahan, joka polki ihmisoikeuksia ja jossa korruptio rehotti. Vakava isku Venezuelalle oli myös Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin vuonna 2017 määräämät talouspakotteet. Yhdysvallat on ollut Venezuelan öljyn suurin ostaja.

Graafi Venezuelan BKT kehityksestä vuosina 2012 - 2018
Yle Uutisgrafiikka, lähde IMF

Nicolás Maduro jatkoi Chavezin vasemmisto-populistista politiikkaa. Yritykset tehdä rakenteellisia uudistuksia jäivät heikoiksi. Sen sijaan Venezuelassa alettiin painaa rahaa, jota jaettiin asukkaille.

Seurauksena oli jopa miljoonaan prosenttiin yltänyt hyperinflaatio, joka romahdutti rahan arvon.

Venezuelan talouden syöksykierre ruokkii itseään. Kun öljytulot laskevat, maa ajautuu yhä syvemmälle ongelmiin.

Koska valtiollinen öljy-yhtiö ei saa investointeja tai lainaa ulkomailta, se joutuu sulkemaan toimintojaan. Öljynjalostamot halvaantuvat, kun niille ei toimiteta raakaöljyä jalostettavaksi eikä tarvittavia kemikaaleja.

Suurin jalostamo, Amuay, toimi syksyllä enää 20 prosentin teholla ja pienemmät vielä heikommin.

Venezuela joutuu myös käyttämään huvenneita öljytulojaan muun muassa Kiinalta ja Intialta saamiensa velkojen maksuun. Tähän kuluu 450 000 öljybarrelia päivässä, kolmannes tuotannosta. Miljardikaupalla rahaa häviää rikollisten käsiin ja muihin väärinkäytöksiin.

Venezuelan bruttokansantuotanto on laskenut viidessä vuodessa lähes puolella.

Hajanainen oppositio jäi vaille valtaa

Opposition turhautuminen alkoi nousta pintaan vuonna 2015, jolloin oppositio voitti parlamenttivaaleissa enemmistön. Parlamentti ei ole kuitenkaan saanut esityksiään läpi, koska korkein oikeus kumosi ne. Korkeimman oikeuden tuomarit nimittää hallitus.

Pari vuotta myöhemmin Korkein oikeus yritti viedä parlamentin päätösvallan. Se perui päätöksensä, mutta kansa oli ehtinyt jo suuttua ja lähti kaduille. Mielenosoituksissa kuoli yli sata henkilöä.

Maduro päätti keskittää valtaa omilleen perustamalla rinnakkaisen parlamentin. Pikavaaleissa oli ehdolla pelkästään hallinnolle uskollisia "chavisteja". Oppositio järjesti vaaleista neuvoa antavan kansanäänestyksen, jossa Maduro koki selvän tappion.

Venezuelan oppositio on kuitenkin ollut liian hajanainen saadakseen ääntään kuuluviin.

Lain mukaan Venezuelassa oli määrä olla presidentinvaalit 2018. Yleensä vaalit on pidetyt loppuvuodesta, mutta Maduro ilmoitti alkuvuodesta vaalien olevan toukokuussa. Näin oppositiolle ei jäänyt aikaa valmistautua ja suurin osa oppositiosta boikotoi vaaleja.

Maduro voitti pari heikkoa vastustajaansa ja julistautui voittajaksi. Hänen uusi virkakautensa alkoi tammikuussa. Kansansuosiosta hän ei ole päässyt nauttimaan toisin kuin edeltäjänsä.

Nicolás Maduro
Nicolás Maduro on johtanut Venezuelaa vuodesta 2013 lähtien.MIGUEL GUTIERREZ / EPA

Muun muassa Yhdysvallat ja EU ilmoittivat, etteivät ne tunnusta vaaleja eivätkä Maduron presidenttiyttä.

Jos maassa on valtatyhjiö, Venezuelan perustuslain mukaan valta kuuluu presidentistä seuraavalle eli parlamentin puhemiehelle. Näin virkaa hoitamaan julistautui Juan Guaidó

Trump asettui opposition tueksi

Yhdysvallat ei ole halunnut juurikaan puuttua Latinalaisen Amerikan asioihin 2000-luvulla. Venezuelan opposition tukemisesta tuli käännekohta, kun presidentti Donald Trump ilmoitti tukevansa Juan Guaidóa maan väliaikaiseksi presidentiksi.

Virpi Salojärven mukaan Trump kuuntelee asiassa latinotaustaisen republikaanisenaattorin Marco Rubion näkemyksiä. Rubio on vastustanut voimakkaasti Maduron hallintoa.

Guaidón tueksi asettuivat myös monet Etelä-Amerikan valtiot kuten Brasilia, Kolumbia ja Peru. Sen sijaan Meksiko, Bolivia ja Kuuba ilmaisivat tukensa Madurolle.

Keskustavasemmistolaisen Voluntad Popular -puolueen Juan Guaidó valittiin tammikuun 5. Venezuelan parlamentin puheenjohtajaksi.
Juan Guaidó valittiin pari viikkoa sitten parlamentin puhemieheksi ja keskiviikkona hän julistautui presidentiksi.MIGUEL GUTIERREZ / EPA

Taustalla on Salojärven mukaan Chávezin aikoinaan harjoittama öljydiplomatia, jossa ystäväpresidentit saivat öljyä edullisemmin. Kuuban Fidel Castrolla ja Chavezilla oli jopa veljellinen suhde. Kuuba sai öljyä ja lähetti lääkäreitä.

Vasemmistolaiseen latinalaismaiden kerhoon kuuluivat Chávezin aikaan ainakin Bolivia, Ecuador, Argentiina ja Brasilia. Johtajien vaihduttua keskinäinen solidaarisuus on tosin paljolti hiipunut.

Väki pakenee ulkomaille

Venezuelan 30-miljoonaisesta väestöstä valtaosa on joutunut talouskurjuuden uhriksi.

Suurin osa väestöstä on joutunut tinkimään jokapäiväisestä ravinnosta. Jo vuonna 2017 kerrottiin, että kolme neljästä venezuelalaisesta oli laihtunut useita kiloja vain siksi, ettei heillä ollut varaa ostaa ruokaa.

Monet kärsivät suoranaista nälkää.

Pula lääkkeistä on valtava ongelma. Monilla ihmisillä ei ole enää varaa ostaa tarvitsemiaan lääkkeitä. Niitä tosin ei välttämättä ole enää tarjollakaan, sillä apteekeilla ei ole varaa hankkia niitä ulkomailta.

Tässä tilanteessa miljoonat venezuelalaiset ovat katsoneet parhaimmaksi paeta ulkomaille.

Venezuelan kartta ja maasta lähteneiden ihmisten määrä maittain
Yle Uutisgrafiikka, lähde UNCHR

YK:n tilastojen mukaan vuoden 2015 jälkeen noin 3,3 miljoonaa ihmistä on lähtenyt maasta. Paenneiden määrä on vertailukelpoinen esimerkiksi Syyrian sotaa paenneiden määrän kanssa.

Suurin osa venezuelalaisista on siirtynyt naapurimaihin Kolumbiaan, Peruun ja Ecuadoriin, mutta satoja tuhansia on matkustanut myös muualle Latinalaiseen Amerikkaan, Yhdysvaltoihin ja myös Eurooppaan.

Valtaosa etsii uutta elämää vain siirtolaisina, mutta YK:n pakolaisjärjestön mukaan noin 400 000 on hakenut pakolaisasemaa ulkomailta.

Kaatuuko Maduro tähän?

Venezuelan armeija on pysynyt uskollisena Madurolle. Jos armeija vaihtaa puolta, valta vaihtuu Venezuelassa.

Korkea-arvoiset armeijan henkilöt saavat pitää asemansa ja hyötyvät nykytilasta.

Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Mikael Wigellin mukaan armeija voi hajota kahtia.

– Alemmilla tasoilla on kapinahenkeä. He kärsivät myös kriisistä, ja voi tulla irtiottoja.

Wigellin mukaan Trump on tärkeässä roolissa. Yhdysvallat pystyy kiristämään sanktioita. Armeijakin kärsii, jos sanktiot lisääntyvät.

Toisaalta lisäpakotteet haittaavat eniten jo kärsivää kansaa.

– Muutoksen pitää lähteä venezuelalaisista, mutta he tarvitseva ulkopuolista tukea, sanoo Salojärvi.

Hänen mukaansa on ratkaisevaa kuinka suuri köyhien kansalaisten massa nousee kapinaan. He kaikki eivät välttämättä ole vielä kaduilla.

– Köyhille Maduron vastustus tarkoittaa ruokapakettien menettämisen riskiä, Salojärvi sanoo.

Oleellista on sekin, saako hajanainen oppositio koottua voimansa.

Wigellin mukaan Guaidó pyrkii vahvistamaan opposition yhtenäisyyttä korostamalla parlamentin valtaa. Aiemmat oppositiojohtajat ovat toimineet liiaksi yksin.

Lue lisää:

Tuntemattomuudesta Venezuelan johtoon – Kuka on Juan Guaidó?

Tämän tiedämme Venezuelan tilanteesta nyt: Suurmielenosoitukset jatkuvat, toivo uudesta johtajasta orastaa

Tuhannet pakenevat Venezuelasta Brasiliaan ja jäävät jumiin eristyneelle rajaseudulle – Onnekkaimpia pakolaisia lennätetään parempien työmahdollisuuksien äärelle

Talousahdinkoa pakenevat venezuelalaiset lisäävät levottomuutta Brasilian rajoilla – "Tilanne on muuttumassa kaoottiseksi"

Analyysi: Venezuelan kriisi syvenee päivä päivältä, eikä jatkokaudelle suuntaavan presidentti Maduron hallitsemasta maasta kannata odottaa hyviä uutisia