Liiallinen pelaaminen hajottaa nuorten aikuisten parisuhteita: “Kamppailin tietokoneen kanssa huomiosta, ja hyvin usein jäin kakkoseksi”

Yle Perjantai keräsi pelileskien tarinoita. Pariterapeutti Pirjo Kiiskilän mukaan ongelma voidaan ratkaista pariterapiassa.

Videopelaaminen
Pelileskeys särkee parisuhteita: "Jäin aina kakkoseksi pelaamiselle"
Pelileskeys särkee parisuhteita: "Jäin aina kakkoseksi pelaamiselle"

Pariterapeutti Pirjo Kiiskilä on huomannut viime vuosina uuden ilmiön vastaanotollaan: parisuhde rakoilee puolison liiallisen videopelaamisen takia.

– Tämä tuntuu olevan erityisesti nuorten aikuisten ongelma, pari- ja perheterapiaan erikoistunut psykoterapeutti Kiiskilä sanoo.

Yle Perjantai keräsi pelileskien tarinoita. Suurin osa tarinoiden lähettäjistä oli päätynyt pelaamisen takia eroon. Jotkut ovat edelleen yhdessä pelaavan puolison kanssa.

Toimitukseen saapuneissa tarinoissa korostuvat yksinäisyyden ja arvottomuuden tunteet.

Tiina kirjoittaa:

“Koin suunnatonta yksinäisyyttä, vaikka olin naimisissa. Koin itseni rumaksi ja lihavaksi, koska mies näppäili mieluummin konetta, kuin minua.”

10 vuotta pelileskenä parisuhteessa elänyt Ella kirjoittaa masentuneensa, kun puolison pelaaminen hallitsi parisuhdetta:

“Itkin monet illat saamatonta kosketusta ja läheisyyttä. Kamppailin tietokoneen kanssa huomiosta, ja hyvin usein jäin kakkoseksi.”

Veera elää edelleen parisuhteessa, jossa toinen pelaa jatkuvasti:

“Olisi kiva tulla töistä kotiin, halata ja vaihtaa päivän kuulumiset. Se ei onnistu, koska toinen on läsnä fyysisesti, mutta ei henkisesti. Läheisyys ja etenkin seksi ovat vähentyneet vuosien saatossa todella paljon.”

Pariterapeuttina yli 10 vuotta työskennelleen Pirjo Kiiskilän mukaan on ymmärrettävää, että pelaajan puoliso saattaa tuntea huonommuuden tunteita, vaikka siihen ei olisi mitään syytä.

Omasta itsekunnioituksesta ja itsetunnosta on syytä pitää kiinni.

– Kannattaa muistaa, miten paljon itse haluaa panostaa parisuhteeseen ja antaa omaa aikaansa. Toisen toiminta ei vain välttämättä anna siihen mahdollisuutta, Kiiskilä sanoo.

Välillä pojan isä käy hoitamassa lasta meillä yön yli ja silloinkin mukana on se kirottu Xbox.

Saara

Arjen pyörittäminen on pelilesken harteilla

Pariterapeutti Kiiskilän mukaan pelileski-ilmiössä on kyse yhteyden puuttumisesta parisuhteessa. Hänen mukaansa yhteyden katkeaminen ja sitä seuraava erilleen kasvaminen on yksi yleisimmistä syistä parisuhteen ongelmiin.

Yhteys katkeaa, kun parisuhteessa ei enää jaeta tunnekokemuksia eikä tehdä asioita yhdessä.

– Pelaaja saattaa jakaa tunteitaan siellä pelissä, eikä enää puolisonsa kanssa, Kiiskilä sanoo.

Yhdessä tehtävät asiat, kuten aivan tavanomaiset arjen askareet, ovat tärkeitä parisuhteen lujittajia.

Pelileskien kertomuksissa nousee esille, että pelaavat puolisot eivät osallistu lainkaan tai hyvin vähän perheen arjesta huolehtimiseen.

Ella kirjoittaa, että vasta itsemurha-ajatukset havahduttivat hänet lähtemään parisuhteesta, jossa hän oli äiti ja huolehtija:

“Kotiin tullessani oli asuntomme kaaoksessa, toinen tietokoneellaan sen keskellä. Olin äiti ja palvelija, en tyttöystävä. Masennuin. Lopulta löysin itseni ajattelemasta hyppääväni seuraavaksi tulevan metron alle. Silloin tiesin, että nyt on mentävä.”

Pauliina kertoo, että hän on jo vuosien ajan huolehtinut kodista ja lapsista. Nykyään hänen miehensä pelaa 8-14 tuntia päivässä, eivätkä he enää kommunikoi keskenään:

“Väkinäisesti hän suorittaa jotain vanhemman velvollisuuksia, kuten lämmittää valmisruokaa jos olen työmatkalla. Kaikki muu kuin pelaaminen on nimenomaan suorittamista. Ei hän meidän seurastamme nauti.”

Pirjo Kiiskilän mukaan puolison liiallinen pelaaminen on verrattavissa yksinhuoltajuuteen.

– Lapset ovat myös tosi herkkiä aistimaan sen, että vanhempi ei ole henkisesti läsnä. Totta kai perhedynamiikka kärsii siitä, Kiiskilä sanoo.

Julia erosi puolisostaan, kun heidän lapsensa oli vuoden ikäinen:

“Välillä pojan isä käy hoitamassa lasta meillä yön yli, ja silloinkin mukana on se kirottu Xbox. Tekisi mieli nakata se parvekkeelta. Inhoan sitä laitetta."

Pariterapeutti Pirjo Kiiskilän mukaan terapia nopeuttaa yhteyden uudelleen luomista parisuhteessa.
Pariterapeutti Pirjo Kiiskilän mukaan terapia nopeuttaa yhteyden uudelleen luomista parisuhteessa.

Pelaamiseen pitää puuttua varhain

Pelaaminen voi olla pelaajalle harmiton harrastus ja sosiaalista viihdettä. Tällöin se ei pariterapeutti Pirjo Kiiskilän mukaan rajoita muuta elämää, eikä siihen liity pakonomaisia piirteitä.

Pelaaminen voi myös alkaa hallita elämää, jolloin pelaaja tarvitsee tukea riippuvuuden kuriin saamiseksi.

Jos kumppani kokee pelaamisen rajoittavan ja haittaavan parisuhde-elämää, siitä on paikallaan keskustella ensin parisuhteen sisällä.

Asia kannattaa tuoda esille mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Kiiskilä saa paljon yhteydenottoja ihmisiltä, joilta on rakentavan keskustelun taito kadoksissa. Yleensä Kiiskilä neuvoo käymään keskustelun jossain muualla kuin kotona, esimerkiksi kahvilassa.

– Jos on vaara, että tunteet kuumenevat, on hyvä olla muualla kuin kotona. Ja varsinkin silloin, jos koti on myös se pelinäyttämö, Kiiskilä neuvoo.

Pauliina kirjoittaa, että hän on yrittänyt puhua pelaavalle puolisolleen:

“Yritin jutella nätisti ja/tai huutaa pää punasena, mikään ei auttanut. Mies uhriutui, koska “en hyväksy häntä sellaisena kun hän on”. “

Veera kirjoittaa, että hän on ehdottanut kumppanilleen ulkopuolista apua, mutta mies ei ole innostunut asiasta:

“Olemme yrittäneet keskustella asiasta monesti, mutta meidän on vaikea ymmärtää toisiamme tässä asiassa.”

Pirjo Kiiskilän mukaan pariterapia voi nopeuttaa yhteyden uudelleen rakentamista ja sitä, että suhde saadaan nopeammin takaisin toimivaksi.

Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että pelaaja itse tunnistaa ja tunnustaa ongelman.

– Pelaajan on myös oltava motivoitunut, valmis, halukas ja kykenevä muuttamaan toimintaansa esimerkiksi keskustelujen pohjalta, Kiiskilä sanoo.

Pelaajan kumppani joutuu miettimään, onko hänelle tilaa tässä suhteessa ja haluaako hän tällaista suhdetta.

Pirjo Kiiskilä

Mikäli pelaamisen vähentäminen ei onnistu, pelaajan voi olla hyvä hakeutua myös yksilöterapiaan.

– Minulla käy pariterapiassa ihmisiä, joista toinen käy yksilöterapiassa samaan aikaan. Se ei ole nykyään enää yhtään kummallista, Kiiskilä sanoo.

Jos pelaaja ei ole valmis muuttamaan toimintaansa yksin tai tuen kanssa, tilanne on Kiiskilä mukaan hankala.

– Tällöin pelaajan kumppani joutuu miettimään, onko hänelle tilaa tässä suhteessa ja haluaako hän tällaista suhdetta, Kiiskilä sanoo.

Nimimerkki veteraanipelileski93 kirjoittaa, että pelileskenä oleminen on käynyt hänellä kahdeksan vuoden suhteen aikana jo arjeksi.

Hän on valinnut jäädä suhteeseen, ja kertoo olevansa siihen tyytyväinen, vaikka tietokone on edelleen suhteen kolmantena osapuolena mukana.

“Joskus saan odotella parhaillaan kaksi tuntia, että kumppani saa ''hommat hoidettua'' ja pääsemme lähtemään yhdessä kauppaan. Asioista puhuminen suoraan on kuitenkin auttanut meitä molempia ja kummatkin pyrkivät tekemään oman osansa kotitöissä.”

Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelin päivystää vuoden jokainen päivä ja yö numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00–07.00 ja viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00.

Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti. Puhelimessa vastaavat kriisityön ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset ympäri Suomea.

Yle Perjantai käsittelee pelaamista 25.1. Vieraina virtuaalivihollisia estotta tappava eläkeläinen Ulla ”General Ulla” Ström, toimittaja Hanna ”Simspyöveli” Hantula ja pelitutkija Mikko ”manatic” Meriläinen. Perjantai-dokkari: Tuhkan lapset.

Lue myös:

Mulla on peli kesken

Väitöstutkimus: Parisuhdeterapia saa puolisoiden hermostot samalle aaltopituudelle

Tietokone- ja konsolipelaajat saavat ensimmäistä kertaa vertaistukea peliongelmiin: "Me ei olla tuputettu sitä, että sä pelaat liikaa"