Puolen Suomen sairaalat jakavat leikkauksensa – veitsen alle voi joutua 200 kilometrin päähän, mutta hoitoon pääsisi nopeammin

Keskustelu Pohjois-Suomen leikkausten keskittämisestä käy tunteikkaana. Kainuussa kohistaan rintasyöpäleikkausten siirtymisestä Ouluun.

keskussairaalat
Hoitaja valmistelee potilasta leikkaukseen.
Jatkossa Kainuuseen on tarkoitus ohjata lisää potilaita Pohjois-Pohjanmaalta.Jyrki Lyytikkä / Yle

– Jos olisi pakko, vastaa hyrynsalmelainen Martti Iija kysymykseen, olisiko hän valmis lähtemään leikkaukseen Kajaania kauemmaksi.

Hänet on leikattu kerran Kainuun keskussairaalassa, ja leikkaus sujui hienosti.

Vuodenvaihteessa Kajaaniin muuttanut Satu Rinnetmäki on samoilla linjoilla. Hän ei koe hyvänä sitä, että leikkauksen perässä pitäisi matkustaa muualle.

– Tämä on kuitenkin kaupunki ja maakunnassa asuu kymmeniä tuhansia ihmisiä, Rinnetmäki perustelee.

Keskustelu leikkausten keskittämisestä käy Kainuussa kiivaana. Etenkin rintasyöpäleikkausten mahdollinen siirtyminen Ouluun on herättänyt tunteikkaita kommentteja mielipidepalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Oman sävynsä keskusteluun tuovat myös kevään eduskuntavaalit.

Mistä keskustelussa on kyse? Viime vuoden alussa voimaan astunut erikoissairaanhoidon työnjakoasetus määrää tietyille kirurgisille leikkauksille sairaalakohtaiset lukumäärät. Esimerkiksi lonkan ja polven tekonivelleikkauksia pitäisi olla vuodessa 600 kappaletta ja rintasyöpäleikkauksia vähintään 150.

Jos potilas joutuu menemään isoon ja outoon sairaalaan yksin, se ei ole enää inhimillistä.

Marja-Leena Tuhkanen

Tämän takia pohjoisen viisi sairaanhoitopiiriä suunnittelevat yhteistä osuuskuntaa, joka jakaisi asetuksen listaamat leikkaukset sairaaloiden kesken. Lukumäärät täyttyvät Oulun yliopistollisessa sairaalassa, mutta eivät läheskään kaikissa Pohjois-Suomen keskussairaaloissa.

Jos mitään ei tehdä, keskussairaaloiden leikkausvalikoima uhkaa kaventua ja päivystys heikentyä.

– Meidän tulee kyetä ohjaamaan potilasvirtoja yli maakunta- ja sairaanhoitopiirien rajojen, jotta myös pienimmissä sairaanhoitopiireissä saavutettaisiin asetuksen edellyttämät lukumäärävaatimukset, sanoo Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma.

Rintasyövän hoitotulokset maan kärkeä – entä jatkossa?

Potilaalla on terveydenhoitolain mukainen oikeus valita julkisista sairaaloista hoitopaikka, kun hoidon tarve on todettu ja perusteltu. Myös osuuskunnassa potilasvirtojen ohjaaminen perustuisi vapaaehtoisuuteen.

Tähän liittyy myös riski – mikä saisi esimerkiksi kajaanilaisen potilaan hakeutumaan vapaaehtoisesti leikkaukseen Ouluun tai vastavuoroisesti oululaisen potilaan Kajaaniin?

– Yhtenä kannustimena on nopeampi hoitoon pääsy. Jo nyt potilaat ovat olleet valmiita liikkumaan esimerkiksi Oulaskankaan ja Oulun yliopistollisen sairaalan välillä, kun he tietävät, että hoidon laatu on sama riippumatta leikkauspaikasta, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma kertoo.

Nainen pitää käsissään paperia, mistä käy ilmi sairaalakohtaiset leikkausten lukumäärävaatimukset.
Erikoissairaanhoidon työnjakoasetus määrää tietyille leikkauksille sairaalakohtaiset lukumäärät. Jos vaatimukset eivät täyty, leikkauksia ei voi enää tehdä sairaalassa.Mimmi Nietula / Yle

Suunnitelman mukaan Kainuun keskussairaala luopuu rintasyöpä- ja paksusuolensyöpäleikkauksista (siirryt toiseen palveluun) (Kainuun Sanomat). Viime vuonna Kainuussa tehtiin 66 rintasyöpäleikkausta. Paksusuolensyöpäleikkauksia tehtiin 12 kappaletta, kun niitä pitäisi asetuksen mukaan tehdä vähintään noin 70 vuodessa. Molemmat syövät leikattaisiin jatkossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

– Emme haluaisi luopua mistään, mutta lukumäärät eivät täyty. Tarvitsisimme muilta alueilta 84 rintasyöpäleikkausta lisää vuodessa. Sellaista ei ole osuuskuntavalmistelussa ainakaan vielä luvattu, Kainuun sote-kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto sanoo.

Kainuulaisten huoli on suuri. Tästä kertoo muun muassa se, että Pohjois-Suomen Syöpäyhdistyksen Kajaanin osasto sai lyhyessä ajassa lähes 1 300 nimeä (siirryt toiseen palveluun) (Kainuun Sanomat) adressiin, jolla vaaditaan rintasyöpäleikkausten säilymistä Kainuun keskussairaalassa. Asetuksen kohtuullistamista (siirryt toiseen palveluun) vaativaan adressiin on kertynyt nimiä huomattavasti vähemmän: 77 allekirjoitusta.

– Rintasyöpäpotilaita on paljon, mutta hoito uhkaa pirstoutua. Kainuun keskussairaalassa hoito on hyvää ja tulokset ovat maan kärkeä, sanoo Kajaanin osaston puheenjohtaja Marja-Leena Tuhkanen.

Yhtenä kannustimena on nopeampi hoitoon pääsy.

Ilkka Luoma

Kainuussa rintasyövän hoidon laatujärjestelmää on hiottu parikymmentä vuotta. Asetus ei vaikuta potilaiden hoitoon, ainoastaan leikkaus tapahtuisi toisessa sairaalassa.

– Toivomme, että hoitoketju ei katkea. Osaajiemme on mahdollista käydä hoitamassa potilaitaan myös muissa sairaaloissa, eli sama lääkäri kävisi leikkaamassa asiakkaan toisessa sairaalassa osuuskunnan kautta, Maire Ahopelto sanoo.

Marja-Leena Tuhkanen korostaa, että leikkaustapahtuma on syöpäpotilaalle rankka. Välimatkan takia omaiset eivät välttämättä pääsisi potilaan tueksi sairaalaan.

– Jos potilas joutuu menemään isoon ja outoon sairaalaan yksin, se ei ole enää inhimillistä, Tuhkanen toteaa.

Jokainen sairaala luopuisi jostakin toisen hyväksi

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Ilkka Luoma sanoo ymmärtävänsä kainuulaisten huolen ja harmituksen. Kysymys ei ole siitä, etteikö rintasyöpäleikkausten laatu olisi Kainuussa asianmukaisella tasolla. Leikkauksia ei yksinkertaisesti riitä Pohjois-Suomessa useampaan kuin kolmeen sairaalaan.

– Sairaaloiden välinen työnjako ja roolittaminen edellyttävät sitä, että jokainen sairaala joutuu luopumaan jostakin toisen sairaalan hyväksi. Muutoin vastassa olisi massiivinen leikkausten keskittyminen Pohjois-Pohjanmaalle, Luoma sanoo.

Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla Kokkolan keskussairaala ei tekisi jatkossa paksusuolensyövän leikkauksia. Rovaniemellä Lapin keskussairaala joutuisi puolestaan luopumaan muun muassa lonkan ja polven tekonivelten uusintaleikkauksista sekä munuaissyövän leikkauksista.

– Tässä työnjaossa Kainuussa olisi säilymässä lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäleikkaukset, jotka eivät jatkuisi ilman sairaaloiden roolittamista ja osuuskunnan ohjausvaikutusta, Luoma sanoo.

Samalla tavalla esimerkiksi Lapin keskussairaalassa pyrittäisiin lisäämään rintasyövän sekä paksusuolisyövän leikkauksia, jotta asetuksen vaatimukset täyttyisivät. Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa puolestaan lisättäisiin rintasyöpäleikkausten lisäksi lonkan ja polven tekonivelleikkauksia.

Kainuun keskussairaalassa tehdään vuosittain lähes 6 000 leikkausta. Ilman työnjakoa KAKS menettäisi asetuksen piirissä olevat noin 730 leikkausta vuodessa.

– Joistakin asioista täytyy pyrkiä sopimaan. Emme menettäisi kaikkea, vaan saisimme pitää omat lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä selkäleikkaukset, ja saisimme niitä mahdollisesti jonkin verran myös lisää, sanoo Kainuun sote-johtaja Maire Ahopelto.

Enää ei voi jahkailla

Kajaanilaiset Ritva ja Osmo Korhonen ovat seuranneet leikkausten ympärillä käytävää keskustelua. Heidän mielestään kainuulaiset tulisi hoitaa lähellä, Kajaanissa. Toisaalta, jos keskittäminen toisi Kajaaniin lisää leikkauksia, olisi se myös hyvä asia.

– Käyttöä pitää olla, tänne tulisi lääkäreitä ja hoitoon olisi mahdollista päästä ilman pitkää odottamista, Ritva Korhonen sanoo.

Puoliso Osmo Korhosen mielestä tärkeintä on, että paikalla on ammattitaitoinen henkilökunta.

– Se on iso tekijä, onnistuuko leikkaus vai tuleeko siinä jokin ikävä häiriö, Korhonen sanoo.

Kainuun sote-kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto.
Kainuun sote-kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto sanoo, että Kainuun keskussairaala tarvitsisi muualta 130 lonkan ja polven tekonivelleikkausta vuodessa, jotta lukumäärävaatimukset täyttyisivät. Selkäleikkauksia tarvittaisiin noin 15 lisää vuodessa.Mimmi Nietula / Yle

Pohjois-Suomen sairaanhoitopiirit ovat sitoutuneet esittämään työnjakoa hallituksilleen helmikuussa, ja valtuustot päättäisivät asiasta mahdollisesti maaliskuussa. Luoma arvioi Lääkärilehdelle (siirryt toiseen palveluun) aikaisemmin, että osuuskunta voisi olla toiminnassa huhtikuussa.

Selvää on, että pohjoisen sairaanhoitopiirien on ratkaistava asia nopeasti, sillä asetuksen siirtymäaika päättyi viime heinäkuussa.

Maire Ahopellon mukaan asetus on hyvin yksiselitteinen, eikä siihen ole luvassa muutoksia. Tosin sosiaali- ja terveysministeriö on jo käynnistänyt selvityksen siitä, miten asetus on vaikuttanut keskussairaaloiden päivystystoimintaan koko maassa.

– Sen pohjalta voidaan tehdä johtopäätöksiä, onko asetus vaikuttanut toimintoihin positiivisesti vai negatiivisesti, tai mahdollisesti kustannuksiin. Toivottavasti selvityksen valmistuttua asiaa voidaan tarkastella, Ahopelto sanoo.

Lue lisää:

Pienet sairaalat on pakotettu kilpailemaan tekonivelpotilaista – samalla leikkausten määrä on alkanut kasvaa huomiota herättävästi

"Ei erivapauksia" – vaativat hoidot keskitetään, vaikka osa sairaaloista kapinoi loppuun asti