Anne Kolehmainen hoiti vanhuksia 10 vuotta ja kertoi tarkastajalle vain iloisia asioita, koska esimiehiä oli tapana totella: "Kaikki oli feikkiä"

Anne Kolehmaisen mukaan hoivakodeissa on tapana puunata paikat ja ehostaa vanhukset edustuskuntoon ennen viranomaisten valvontakäyntejä. Hän katuu nyt sitä, ettei kertonut totuutta.

vanhustenhoito
Anne Kolehmainen
Anne Kolehmainen

Sairaanhoitajana ja lähihoitajana vuosia työskennellyt Anne Kolehmainen huomasi jo ensimmäisessä työharjoittelussaan vuonna 2009, että ikäihmisten kanssa työskentely on hänen juttunsa.

– Arvostin ja ihmettelin heille kertynyttä elämänviisautta. Halusin antaa ihmisille hyvän loppuelämän, Kolehmainen kertoo.

Kymmenen vuotta myöhemmin hän ajattelee vanhuksista samoin, mutta hoivatyön laadun osalta ruusunpunaiset lasit ovat pudonneet silmiltä ja tallautuneet murskaksi.

Haminassa asuva Kolehmainen on työskennellyt useissa yksityisissä hoivakodeissa Etelä-Suomessa. Työnantajina olivat vuorotellen hoivajätit, joiden kaikkien toiminnassa paljastuneista epäkohdista Yle on kertonut laajasti viime päivinä: Esperi, Attendo ja Mehiläinen.

Kolehmainen sanoo allekirjoittavansa jokaisen viime päivinä julkaistun uutisen.

– Hoivayksiköt ovat pelkkiä säilöjä, joissa ihmiset on unohdettu. Hoidon taso on laskenut viime vuosina kuin lehmänhäntä. Yksikkökohtaisia eroja on, mutta yleisesti ottaen näin näiden kolmen kohdalla todella paljon jäätävää toimintaa, jossa ihmisarvolla ei juurikaan ole väliä. Raha ratkaisee.

Enää ei tarvitse olla hiljaa eikä kukaan uhkaile töiden loppumisella.

Anne Kolehmainen

Kolehmainen kertoo yrittäneensä puuttua epäkohtiin. Hän ja muut hoitajat tekivät valituksia aluehallintovirastoille ja Valviraan ja kertoivat puutteista esimiehilleen. Ohjeistivat myös omaisia ilmoittamaan epäkohdista. Mikään ei muuttunut.

Viime vuonna Kolehmainen turhautui ja päätti vaihtaa alaa. Nyt hän haluaa kertoa omista kokemuksistaan julkisesti, koska haluaa asioiden muuttuvan.

– Enää ei tarvitse olla hiljaa. Kukaan ei uhkaile töiden loppumisella, jos uskaltaa oikeasti kertoa mitä mieltä asioista on.

Tarkastusten ajaksi "paplarit päähän"

Kun Kolehmaiselta kysyy, millaisia asioita hän hoitajan työssään näki, listalle ei tule loppua.

– Olen nähnyt väkivaltatilanteita. Asiakkaalla hoitajan aiheuttamia mustelmia. Lääkkeiden väärinkäyttöä ja osaamattomuutta lääkkeiden jaossa. Mielivaltaista esimiestyötä, sairaita työyhteisöjä.

Kolehmaisen pahin kokemus on peräisin Kotkassa sijaitsevan hoivakodin vaikeasti muistisairaiden osastolta, jonka 14 asukkaasta vain neljä käveli enää omin jaloin. Hoitajia oli työvuoron aikana kaksi.

– Se oli liukuhihnatyötä. Ruokailut oli hoidettava alle varttitunnissa, koska keittiöllä oli omat aikataulunsa. Asiakkaita laitettiin valmiiksi. Se on kamala ilmaisu.

Kolehmainen kertoo, että tarkastajan valvontakäynnin ajankohta oli hoivakodeilla tiedossa pari viikkoa ennakkoon.

– Henkilökunnalle tuli silloin ohjeistus, kuinka toimitaan. Paikat puunattiin, ikkunat pestiin ja asukkaille laitettiin paplarit päähän. Näille päiville lisättiin myös hoitajien määrää.

Aivopesua

Kolehmaisen mukaan työnantaja ohjeisti, miten tarkastajille puhutaan. Hän sanoo, että epäkohdista kertomista ei suoraan kielletty, mutta hoitajia muistutettiin vaitiolovelvollisuudesta ja sen rikkomisen vaikutuksista työsuhteeseen. Lisäksi kehotettiin korostamaan hyviä puolia.

Nuoret hoitajat aivopestiin Kolehmaisen mukaan kulttuuriin, jossa vaitiolovelvollisuus koskee myös valvontaviranomaisten tarkastuksia.

– Ihmiset pelotellaan hiljaisiksi ja sen jälkeen pannaan show päälle. Hymyillään, että kaikki on hyvin ja työpaikka on ihana, vanhukset saavat elää kuten haluavat. Samaan aikaan mietit päässäsi, että ei hitto.

Se oli kuin massahypnoosi.

Anne Kolehmainen

Kerran tarkastus osui myös 14 vaikeahoitoisen muistisairaan yksikköön, jossa oli aivan liian vähän henkilökuntaa. Kolehmaista harmittaa, ettei hän saanut silloin suutaan auki.

– Hymyilin, että elämme asukkaan oman elämän mukaista arkea ja muuta tuubaa. Olin sokea, sillä työnantajaa vain oli tapana totella. Se oli kuin massahypnoosi. Minun olisi pitänyt sanoa, että se oli pelkkää feikkiä.

Vaipat ja ruuat samoilla käsilllä

Kolehmainen kummastelee hoivakotien valvontakäytäntöjä.

– Miksei tehdä pistokokeita? Tulisivat käymään silloin, kun siellä on se normaali kaaos päällä.

Kolehmainen sanoo, että esimerkiksi hygieniasta huolehtiminen on mahdotonta liian pienellä hoitajamäärällä. Samoilla käsillä syötetään ruuat, vaihdetaan vaipat ja annostellaan lääkkeet.

– Ensin voit olla kädet kyynärvarsia myöten paskassa ja lähdet siitä suoraan jakamaan puuroa tai ottamaan verinäytteitä. On jokaisen omasta ammattietiikasta ja moraalista kiinni, puunaako itsensä kunnolla siinä välissä vai ei. Pelkkä hanskojen tai käsidesin käyttö ei riitä. Itse olin tässä hyvin tarkka.

Yle kertoi aiemmin tiistaina Attendon hoitajille tehdystä kyselystä, jonka mukaan vanhukset jätetään henkilöstösäästöjen vuoksi kuolemaan yksin. Anne Kolehmainenkin on joutunut tekemään niin sekä yksityisellä että julkisella puolella.

– Kun ihmisen viimeiset hetket ovat olleet käsillä, olen kysynyt lupaa jäädä ylimääräisenä yöksi töihin. Yöhoitajilla ei ole siihen aikaa. Ei ole lupaa herunnut. Usein olen löytänyt ihmisen menehtyneenä yksin sänkyynsä.

Haudataanko ongelmat taas?

Hoivakotien ongelmia on tuotu viime päivinä esiin paljon, mutta samoista asioista on uutisoitu ennenkin. Yle Uutiset on kertonut esimerkiksi Esperin ongelmista jo kymmenen vuotta sitten.

Kolehmainen sanoo kuulleensa työnantajien taholta aina “saman laulun”.

– Sanotaan, ettei ole rahaa palkata lisää väkeä. En oikein ymmärrä tätä rahattomuuteen vetoamista, kun samaan aikaan hoivajättien johtajat nostavat miljoonaosinkoja ja asiakkaat maksavat hoivapaikasta tuhansia euroja.

Yle kertoi maanantaina, miten pääosa Esperi Caren omistuksista kulkee sijoittajille anteliaita veroetuja tarjoavan Luxemburgin kautta. Myös Attendoa on takavuosina arvosteltu veroparatiisikytkyistä, mutta Ylen selvityksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan se maksaa nyt veroja Suomeen yli 10 miljoonaa euroa.

Pelkään, ettei tälläkään kertaa mikään muutu.

Anne Kolehmainen

Anne Kolehmainen toivoo tiukempaa puuttumista hoivakotien epäkohtiin. Hän kuitenkin pelkää, että tälläkin kertaa ongelmat hautautuvat uusien uutisten alle.

– Puutteet ovat olleet päättäjillä tiedossa vuosikaudet, joten olen aika kyyninen. Pelkään, ettei tälläkään kertaa mikään muutu.

Kolehmainen sanoo nähneensä, kuinka jotkut vanhukset itkevät pahaa oloaan jopa päivittäin.

– Muistisairaalle riittää, jos hän on säikähtänyt jotain kovaa ääntä tai joku on vienyt hänet väkisin suihkuun. Muisti ei ehkä toimi, mutta siitä tunteesta jää pelkotila päälle. Samalla tavalla rauhallisen aamun tunnelma voi kantaa koko päivän läpi.