Mitä tehdä, kun kännykät nujertavat lasten liikkumishalut? Näin vastaa 11-vuotias Tyyne Vahtikari, jonka vauhtia ei hidasta edes kipsattu käsi

Opetusministeri laajentaisi Liikkuva koulu -ohjelman päiväkoteihin. Asiantuntija kehottaa kuuntelemaan lasten toiveita.

liikunta
Tyyne Vahtikari
"En mä aina jaksais lähteä treeneihin, mutta kyllä sitten treenien jälkeen on aina kiva olo", sanoo Tyyne Vahtikari.Tiina Jutila / Yle

Suomalaiset lapset liikkuvat liian vähän ja digilaitteiden käyttö vain lisääntyy lisääntymistään, kertoo uusi LIITU-tutkimus.

Mitäköhän ilmiöstä ajattelee todellinen kokemusasiantuntija – lapsi?

Tyyne Vahtikari, 11, kuuntelee toimittajasedän tiivistyksen tutkimustuloksesta, mutta ei tunnu täysin pystyvän samastumaan aikuisten huoleen.

– No jos ei ole urheiluharrastusta, niin sitten ei välttämättä tule liikuttua niin paljon. Mutta urheiluharrastus auttaa, tyttö toteaa avuliaasti.

Tyyne on itse ehtinyt kokeilla show-tanssia, telinevoimistelua, balettia, tanssiakrobatiaa, jalkapalloa ja uimahyppyjä. Viime aikoina hän on harrastanut nykytanssia ja kolme kertaa viikossa taitouintia.

Koulumatkan Tyyne taittaa kävellen ja useimpina iltoina tulee lähdettyä vielä ulos leikkimään. Hän toivoisi kouluun lisää liikuntatunteja.

Miksi on kivaa liikkua paljon?

– Liikunnasta saa kavereita ja siitä tulee hyvä olo.

Taidatkos sen selvemmin sanoa. Luonnollinen liikkumisen ilo on Tyynelle itsestäänselvyys, mutta moni lapsi ja nuori liikkuu liian vähän. Muutosta parempaan ei tutkimuksissa oikein näy, vaikka lasten ja nuorten liikunnan lisääminen on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista.

Kysyimme vastuuministeriltä ja terveysasiantuntijalta, mitä pitäisi tehdä. Ja lopuksi tietysti Tyyneltä.

Opetusministeri: "Tätä taistelua ei ole varaa hävitä"

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) katsoo, että koulupäivän liikunnallistamiseen tähtäävä Liikkuva koulu -ohjelma on ollut "iso menestystarina".

– Se on sitouttanut koulut ja toimijat hienolla tavalla. Siihen on saatu mukaan 91 prosenttia Suomen kunnista. Se on johtanut aitoihin toimintakulttuurin muutoksiin monissa kouluissa siinä, että liikkumista voi olla muulloinkin kuin liikuntatunneilla.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen laittaisi jo päiväkotilapset liikkumaan nykyistä enemmän.Janne Ahjopalo / Yle

Mutta miksi tutkimus sitten osoittaa, että liikkuminen ei ole lisääntynyt?

– Elämäntapojen muutoksella ja digitaalisuudella on ollut varmasti haitallisia vaikutuksia nimenomaan liikkumiseen. Määrätietoista työtä pitää jatkaa, oikotietä ei ole.

Ministeri on avoin keskustelemaan koululiikunnan tuntimäärän lisäämisestä ja satsaisi erityisesti harrastusmahdollisuuksiin heti koulupäivän jälkeen, myös koulujen tiloissa.

Mutta Grahn-Laasonen pitää haastetta kokonaisvaltaisempana.

– Tämä ei ratkea kirjoittamalla lakiin, että lapset liikkukaa, vaan koko yhteiskunta tarvitaan mukaan. Kodit, koulut, harrastukset, vapaa-ajan toimijat, myös kuntien infrastruktuuri ja liikennesuunnittelu, kaikki huomioiden pitää kulkea yhteiseen suuntaan, Grahn-Laasonen sanoo.

Ministerin mukaan Liikkuva koulu -hanke pitää laajentaa sekä toisen asteen oppilaitoksiin että varhaiskasvatukseen.

– Jo päiväkodeissa liikutaan liian vähän.

Tämä ei ratkea kirjoittamalla lakiin, että lapset liikkukaa.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen

Liikunnan esteitä pitäisi ministerin mukaan purkaa myös niin, että kaikilla lapsilla olisi varaa harrastaa. Kuntien pitäisi huolehtia, etteivät urheilutilojen vuokrat karkaa käsistä. Vähävaraisten harrastusmahdollisuuksia on tuettava.

– Jos raha tässä auttaa, sitä pitää olla valmius lisätä. Mutta usein kyse on myös tekemisen tavasta ja toimintakulttuurista, jolla lapsia innostetaan.

Grahn-Laasonen toteaa, että liian vähäisen liikunnan seuraukset käyvät lopulta yhteiskunnalle kalliiksi.

– Tätä taistelua ei ole varaa hävitä. Meidän pitää pystyä varmistamaan liikkuminen myöskin digitaalisella aikakaudella. Myös aikuisten pitää nostaa oma nenä kännykästä ja näyttää esimerkkiä.

Terveysasiantuntija: Lapsen tarina on tunnettava

Miksi jotkut lapset ja nuoret sitten liikkuvat erittäin vähän?

Yhtä selitystä ei ole ja siksi lapsia pitää kuunnella, sanoo terveyden edistämisen asiantuntija Kirsi Siekkinen. Hän on perehtynyt vähän liikkuviin lapsiin työssään liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiössä.

Kirsi Siekkinen
Terveyden edistämisen asiantuntijan Kirsi Siekkisen mukaan liikkumattomat lapset on tunnistettava varhain ja kohdattava yksilöinä. Juha Sorri

– Ei kannata tuomita, ennen kuin on kuunnellut lapsen tarinan. Siellä taustalla voi olla esimerkiksi kipeitä perhetilanteita, yksinäisyyttä tai mieltymys harrastukseen, johon ei ole varaa, Siekkinen sanoo.

Jos liikkuminen on jäänyt kokonaan, taustalla on usein muitakin ongelmia arjen hallinnassa tai mielialassa.

Siekkisen mukaan kyselytutkimukset osoittavat nuorten suhtautuvan liikunnan ajatukseen hyvin myönteisesti, vaikka eivät itse paljon liikkuisi. Tätä pohjaa tulisi käyttää hyväksi, kun vähän liikkuvia lapsia ja heidän perheitään tuetaan.

– Vaikkapa murrosiän myllerrys ei välttämättä jätä tilaa liikuntaharrastukselle. Mutta liikunta voi nousta uudelleen, kun elämä muutoin rauhoittuu.

Perheen asenteella on valtavasti merkitystä.

terveyden edistämisen asiantuntija Kirsi Siekkinen

Lasten liikuntaa pitää tukea varhaisesta vaiheesta lähtien ja yhteistyöllä, Siekkinen katsoo. Lapsiperheiden kanssa tekemisissä olevat tahojen neuvoloista nuorisotoimeen pitäisi ottaa liikunta ponnekkaammin puheeksi.

Aikuisten on tohdittava laittaa ruutuajalle rajat ja näytettävä esimerkkiä.

– Perheen asenteella on valtavasti merkitystä. Omien vanhempien lisäksi lasta voivat tukea kummit, isovanhemmat tai vaikka naapurit.

Siekkinen lisäisi liikuntatuntien määrää kouluissa, mutta kysyisi myös lapsilta, miten he haluaisivat liikkua.

Lapset eivät välttämättä miellä kaipaavansa juuri liikuntaa tai kuntoilua, vaan elämyksiä ja hauskaa tekemistä. Siihen pitää antaa mahdollisuuksia.

Urheilun ja treenaamisen sijaan lasta voi innostaa valokuvaaminen luonnossa tai teatteri, höntsääminen ja hengailu.

– Vähemmän liikunnallisille muksuille se ainoa vaihtoehto ei voi olla pesäpallo tai jalkapallo, Kirsi Siekkinen sanoo.

Tyyne Vahtikari
Puolitoista tuntia ruutuaikaa päivässä on Tyyne Vahtikarin mielestä riittävä aika - melkein aina.Jyrki Hara / Yle

Tyyne Vahtikari: Voisikohan kännykät poistaa?

Tyyne Vahtikari suuntaa iltaseitsemältä alkavalle tanssitunnilleen kipsi kädessä.

Kaatumisesta tullut pieni murtuma sallii kevyen treenin, mutta estää uimisen viikoiksi. Myös uima-altaan reunalle Tyyne aikoo silti mennä, jotta oppii tulevan taitouintiesityksen kuviot kuivaharjoitteluna.

– Jos ei olisi treenejä, niin en tiedä, mitä tekisin. Katsoisin varmaan paljon enemmän kännykkää. Mulla olisi aika tylsää.

Vahtikarien kotona on sovittu puolentoista tunnin ruutuajasta päivässä. Tyyne sanoo, että se riittää, mutta myöntää että "kännykkä houkuttelee".

– Tällä hetkellä olen ihan koukussa yhteen peliin ja sitten on sosiaalinen media, Whatsapp.

Viidesluokkalainen arvelee, että juuri kännykät ovat merkittävin syy sille, että liikkuminen jää joiltakin lapsilta vähiin.

– Niissä on ihan sikapaljon pelejä ja somea ja kaikkea ja pystyy katsomaan youtubea ja ties mitä.

Tyyne Vahtikari, kun lasten liikunnan vähäisyys todistetusti on yhteiskunnallinen ongelma, niin miten tämä asia pitäisi ratkaista?

– Jos kännyköitä ei ylipäätään olisi, niin silloinhan tulisi varmaan paljon enemmän urheiltua ja liikuttua. Silloin ei olisi sitä kännykkää vaihtoehtona. Mutta kun kännyköitä ei nyt oikein voi noin vaan naps, poistaa, niin en kyllä tiedä.