Liukastumiset aiheuttavat tuhansia nilkkamurtumia, ehkä vain puolet vaatisi kuuden viikon kipsaushoidon

Tuoreen tutkimuksen mukaan kipsaushoidon kestoa voidaan lyhentää huomattavasti, jos nilkkamurtuma ei edellytä leikkausta.

Jalkojen murtumat
Vanhempi nainen kävelee rollaattoriin tukeutuen talvista tietä.
Esimerkiksi liukastumiset aiheuttavat Suomessa vuosittain nilkkamurtumia.Ismo Pekkarinen

Kaatuminen tai liukastuminen aiheuttaa Suomessa tuhansia nilkkamurtumia vuodessa.

Pelkästään leikkaushoitoa vaativia nilkkamurtumia tilastoidaan vuosittain noin neljä tuhatta. Puolet murtumista voidaan hoitaa nykykäsityksen mukaan leikkaamatta. Kaatumisvammojen kolmen kärjessä ovat myös lonkka- ja rannemurtumat.

Mikäli nilkkamurtuma ei edellytä leikkausta, voidaan kipsaushoidon kestoa lyhentää merkittävästi, ilmenee Oulun yliopistollisen sairaalan johtamasta tuoreesta tutkimuksesta. Oulun ja Tampereen yliopistosairaaloiden laajaan, 247 potilasta kattaneeseen aineistoon pohjautuva tutkimus on juuri julkaistu lääketieteen alan arvostetussa BMJ-lehdessä (siirryt toiseen palveluun).

Nilkkamurtuma parannetaan tyypillisesti noin kuusi viikkoa kestävällä kipsaushoidolla. Tuntuvasti lyhyempään hoitoon voidaan päätyä, kun nilkkamurtuma todetaan niin sanotusti vakaaksi, selvittää ortopedi Tero Kortekangas Oysista. Kortekangas kertoo, että osassa näistä tapauksista kipsaus voidaan korvata kevyemmällä nilkkatuennalla eli ortoosihoidolla.

Nilkkamurtuma on riittävän vakaa, kun sen arvioidaan pysyvän paikallaan kipsihoidossa vamman jälkeen, eikä se vaadi leikkausta.

– Nilkkamurtuman vakavuus arvioidaan nilkkahaarukan ulkokiertovääntökokeella. Tutkimustulosten mukaan lyhyen hoidon jälkeen ei liioin tarvita rutiininomaisia röntgenkuvakontrolleja nilkasta, sillä kaikilla tutkimuspotilailla hoito onnistui, Kortekangas kuvailee.

Kevyempää hoitoa ehkä laajemminkin

Tutkimukseen osallistunut, ortopedian ja traumatologian professori Teppo Järvinen Helsingin yliopistosta pitää Oulun ja Tampereen aineistoja käänteentekevinä, sillä ne kyseenalaistavat vakiintuneet toimintamallit pitkine kipsaushoitoineen.

Järvinen korostaa, että lyhyemmät hoidot ovat edullisempia potilaille ja säästävät myös hoitoja tarjoavien resursseja.

– Saattaa olla, että tulosten jalkauttaminen kentälle vie useita vuosia. Uskoisin, että helpointa perinteisten käytäntöjen muuttaminen on siellä, missä perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon päivystykset on keskitetty saman sairaalaan, Järvinen pohtii.

Oulun yliopistosairaalassa on loppusuoralla samaan aikaan tutkimus, jossa selvitetään, voisiko pelkkä kipsaus korvata leikkaushoidon myös niin sanotuissa epävakaissa nilkan ulkokehräsluun murtumissa.

Pitkistä kipsausajoista saattaa koitua potilaalle useita sivuvaikutuksia, kuten iho-oireita, laskimoverenkierto-ongelmia, lihasten surkastumista, jalan liikkuvuuden heikentymistä ja jopa luukatoa.