Teijo Salonen ei uskaltanut vuosiin käydä yksin edes lähikaupassa – nyt rohkeutta löytyy, kiitos kameran ja Facebookin

Moni suomalainen kokee paniikkikohtauksen joskus elämässään. Teijo Salonen kertoo sanoin ja kuvin, miltä se tuntuu.

paniikkikohtaus
Teijo Salonen kuvasi itsensä auringonlaskussa.
Paniikkihäiriöstä kärsivä Teijo Salonen kuvaa itsensä mieluiten selin. Teijo Salonen

– Haluan kertoa, jos jollekulle olisi tästä apua. Ettei kenenkään muun tarvitse vaieta ja sulkea asioita sisälleen.

Teijo Salonen, 47, on valmis puhumaan painajaisestaan, joka on kestänyt yli neljä vuotta.

Vuonna 2014 Teijo Salonen oli menossa iltavuoroon metalliverstaaseen. Päivässä ei ollut siihen asti ollut mitään epätavallista.

Tamperelainen Salonen oli ollut metallihioja 20 vuotta, eikä työssä ollut mitään uutta ja erikoista. Hän meni neljän kilometrin työmatkan pyörällä kuten tavallisesti. Tyttöystävä tai oikeastaan avovaimo oli ollut sama yli kymmenen vuotta.

– Lähdin kotoa normaalisti. Pääsin varmaan kilometrin ja yhtäkkiä tuli paniikki, etten uskalla mennä töihin, ja käännyin kotiin.

Pysähdys oli totaalinen. Salosesta tuntui kuin hän saisi sydänkohtauksen. Pulssi tuntui hakkaavan tuhatta ja sataa, rintaan sattui, henki oli salpautua.

Nelikymppinen terve mies säikähti, mitä hänelle oli tapahtumassa.

– Soitin töihin, etten uskalla tulla ja menen lääkäriin.

Siltä reissulta ei ole ollut paluuta. Vasta tänä talvena alkoi näkyä valoa.

Taistele ja pakene -reaktio

Teijo Salonen ei uskaltanut ajaa autolla lääkäriin tai mennä bussilla, vaan hänen piti ottaa taksi. Tyttökaveri saattoi hänet ajoneuvoon.

Perillä lääkäriasemalla lääkäri joutui taluttamaan miehen taksista ylös lääkärinhuoneeseen. Mitä ihmettä on tapahtumassa, jyskytti takaraivossa.

– Tuntui kuin tulisi sydänkohtaus siinä paikassa. Oli niin outo tunne. Se oli ihan hirveätä.

Salosen sydämessä ei ollut vikaa. Lääkärissä tuli selitys: kyseessä oli paniikkikohtaus.

Se on niin tavallinen, että 10–15 prosenttia ihmisistä kokee sellaisen joskus elämänsä aikana.

Teijo Salonen kuvasi vettä.
Teijo Salonen

Paniikilla tarkoitetaan lyhytkestoista äärimmäistä ahdistusta. Kiihtymyksessä on kyse taistele tai pakene -reaktiosta.

Ylilääkäri Riikka Mäkelä mielialahäiriöiden vastuuyksiköstä Tampereen yliopistollisesta sairaalasta sanoo, että paniikki auttaa meitä toimimaan ripeästi ja tehokkaasti yllättävässä äkillisessä tilanteessa.

– Paniikkikohtauksella tarkoitetaan äkillistä ja usein arvaamattomasti alkavaa kohtausta, jossa henkilö kokee tilanteeseen nähden aiheettoman voimakasta uhan tunnetta ja niin sanotun autonomisen hermoston aktivoitumisen oireita, kuten pulssin nousua, hengenahdistusta, rintatuntemuksia ja vapinaa.

Osalla ihmisistä paniikkikohtauksista tulee toistuvia, ja ne alkavat haitata arkea. Tällöin puhutaan Mäkelän mukaan paniikkihäiriöstä, jonka oireista noin 2–5 prosenttia aikuisista kärsii jossain elämänsä vaiheessa.

Yle on kertonut esimerkiksi Liisa Koivistosta, jolle paniikkikohtaus töissä oli viimeinen pisara ja hän ryhtyi yrittäjäksi. Opiskelija Anni Hirvonen puolestaan taistelee pahaa oloa vastaan aina mennessään luennolle.

Töissä ja sairaslomalla

Lääkärin ensimmäiset sanat Teijo Saloselle olivat, että me laitamme sinut kuntoon. Se piristi, mutta kylmä suihku tuli pian.

– En saanut käydä hänellä enää, koska hän ei ollut työpaikkalääkärini.

Olo paheni niin, ettei Teijo Salonen uskaltanut viedä enää Keno-lappua kauppaan tai pissattaa koiraa 50 metrin päässä. Mitä enemmän paniikkikohtauksia alkoi tulla, sitä enemmän hän pelkäsi niitä.

Uusi lääkäri määräsi mielialalääkkeitä ja sairaslomaa.

– Lääkkeet tekivät sellaisen olon, etten uskaltanut olla parvekkeella kolmannessa kerroksessa tupakalla. Mieleen tuli ajatus, että hyppään ihan juuri alas.

Muutama työkaveri sanoi, että haistakoon paska ne, jotka eivät ymmärrä ahdistusta, masennusta ja paniikkia.

Teijo Salonen

Mielialalääkkeitä vaihdeltiin usein, mutta mikään ei tuntunut tehoavan. Teijo Salosen alkoi olla vaikea luottaa lääkäreihin. Lääkärinkertomuksessa kuvattiin, mitä hänellä oli yllään, jotta elämänhallinnasta saatiin kuva. Miestä se ärsytti.

– Jos menin tuulipuku päällä lääkäriin, lääkäri kirjoitti raporttiin sen ja minulle tuli vielä enemmän paniikki. Lääkäri googletti vielä netistä, mitä sivuvaikutuksia lääke tekee. Se toi epäluottamuksen lääkkeisiin.

Salonen yritti käydä vuoden ajan töissä ja olla välillä sairauslomalla. Diagnoosiksi tuli yleinen paniikkihäiriö ja masennus. Välillä hän kokeili tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta sekään ei tuonut helpotusta.

– Kukaan ei oikein osannut suhtautua tähän. Muutama työkaveri sanoi, että haistakoon paska ne, jotka eivät ymmärrä ahdistusta, masennusta ja paniikkia.

Se lämmitti hetken mieltä, koska elinpiiri kutistui kutistumistaan. Pahimmillaan Salonen ei pystynyt poistumaan asunnostaan viiteen päivään. Paniikkikohtaus saattoi tulla vaikka suihkussa, ja sen jälkeen hänen piti maata kaksi tuntia rauhoittumassa. Tyttöystävä joutui huolehtimaan täysin arjesta.

Lopulta mies ei enää jaksanut käydä töissä.

"Pelkään, että saan sydänkohtauksen"

Jos ei ole kokenut paniikkikohtausta, sen pelottavuutta voi olla vaikea kuvitella. Teijo Salonen sanoo, että osan voi olla vaikea ymmärtää, miksi aikuinen mies ei uskalla mennä kauppaan.

– Pelkään, että saan sydänkohtauksen. Sydän hakkaa, vasen jalka puutuu, hartiat painavat niin, etten pysty kävellä, Teijo Salonen kuvaa kohtausta.

Kuolemanajatukset ovat tulleet tutuiksi.

– Elämänilo on ollut välillä todella vähissä. Onneksi en uskalla tehdä itsemurhaa.

Teijo Salonen liikkuu mielellään yksin
Teijo Salonen

Ylilääkäri Riikka Mäkelän mukaan paniikkihäiriön keskeinen piirre ovat toistuvat, odottamattomat ja spontaanit paniikkikohtaukset.

Oireet ovat moninaiset. Pulssi kiihtyy, hikoiluttaa, vapisuttaa ja suu kuivuu, rintaan sattuu, iho puutuu tai sitä pistelee ja tulee sekava olo ja alkaa pelätä kuolevansa.

– Paniikkikohtaukset ovat kokemuksena siinä määrin tuskallisia ja pelottavia, että ne aiheuttavat jatkuvaa huolta kohtauksen uusiutumisesta tai muutoin muuttavat henkilön käyttäytymistä, Riikka Mäkelä sanoo.

Teijo Salonen on käynyt yksin kaupassa vasta tänä talvena. Vieläkään hän ei pysty matkustamaan bussilla ilman tyttöystävää.

– Pelkään niitä paikkoja, joissa paniikkikohtauksia on tullut. Koti on siitä syystä ahdistava paikka.

Kunnes tänä talvena vihdoin Teijo Salonen on löytänyt keinon päästä kotoa ulos. Siitä kiitos kuuluu kameralle ja ihan tavallisille ihmisille Facebookissa.

Mistä paniikkihäiriö johtuu?

Paniikkihäiriön syy on osin tuntematon. Taustalla on sekä perinnöllistä alttiutta että ympäristötekijöitä.

– Perinnöllistä alttiutta pidetään nykyisen tiedon valossa taipumuksena sairastua ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöihin eikä vain paniikkihäiriöön, ylilääkäri Riikka Mäkelä sanoo.

Ympäristötekijöitä voivat Mäkelän mukaan olla esimerkiksi lapsuuden aikaiset tapahtumat sekä erilaiset negatiiviset kokemukset ennen paniikkihäiriön alkamista, kuten ihmissuhteisiin liittyvät ristiriidat tai pitkittynyt stressi.

– Myös henkilön tapaa ajatella, jota kuvataan esimerkiksi käsitteellä kielteiset ajatusmallit, pidetään riskitekijänä paniikkihäiriön kehittymiseen, Mäkelä sanoo.

Teijo Salonen ongella
Teijo Salonen

Lapsena Teijo Salonen oli ujo. Jos luokan edessä piti pitää esitelmä, siitä ei tahtonut tulla mitään.

Hänelle oli vaikea tutustua uusiin ihmisiin, vaikka tilanteissa ei paniikkikohtausta tullutkaan. Sitten ikäviä asioita alkoi kasaantua.

Isä jätti perheen, eikä pitänyt yhteyttä. Äiti kuoli kun poika oli kolmikymppinen.

Sisko kuoli Thaimaan tsunamissa vuonna 2004. Teijo Salonen oli lentokentällä vastaanottamassa siskon ruumista, mutta hän kokee, ettei häntä huomioitu surussa.

Mies piti kaiken sisällään ja teki töitä.

– 20 vuoden ajan ainoat lomat olivat kesäloma ja talviloma. Tein välillä seitsemän päivää viikossa töitä ja paljon ylitöitä. Koko juttu voi johtua siitäkin.

Isä kuoli viime elokuussa, eikä Salonen saanut tietoa kuolemasta. Isä ei ollut ollut yhteydessä poikaansa 25 vuoteen.

– Ulosottoviranomaiselta tuli isän lasku, ja vasta sitten aloin katsoa Väestörekisteristä tietoja ja huomasin, että isä oli kuollut. Hän oli viimeiset päivät nyt kohutussa Esperi Caressa, eikä sieltäkään ilmoitettu minulle.

Isän tiedoissa oli merkintä, ettei pojalle tullut ilmoittaa häntä koskevista asioista.

Se tuntuu karulta.

Ensimmäinen kamera

Vähitellen Teijo Salonen pystyi käymään koiran kanssa ulkona. Luonto alkoi puhutella. Tuosta saisi kuvan ja tuosta, hän ajatteli lenkeillään.

Hän osti 200 euron digikameran, vaikka siihen meni puolet kuukauden työmarkkinatuesta. Yhtäkkiä Salosella oli syy lähteä kotoa.

– Kameran kanssa saa rauhassa kulkea. Kuvaaminen vie ajatukset muualle, jos tulee masennusta tai ahdistusta. Keskittyminen menee kuvaamiseen.

Teijo kuvasi Tammer-hotellin
Teijo Salonen kuvasi Tampereen keskustan hotellia. Teijo Salonen

Alkuun Teijo Salonen liikkui aamuyöllä. Yömaisemien katseleminen rauhoitti mieltä. Ulkona liikkuminen teki hyvää myös kunnolle, ja miehen paino on pudonnut 16 kiloa vuodessa.

Salonen katsoo nyt maailmaa eri silmin kuin ennen sairastumistaan.

– En olisi terveenä ikinä uskaltanut mennä pimeään metsään. Nyt menen katsomaan, jos saisin hirvestä tai karhusta valokuvan, hän naurahtaa.

Salonen alkoi laittaa valokuvia Facebookiin. Vajaa vuosi sitten hän laittoi valokuvan Suomen luonnonvalokuvaajien ryhmään.

– Kuvasin auringonlaskua tehtaan savupiipun läpi. Se savu oli niin keltainen ja punainen. Olin hämilläni, kun tuli yli 600 tykkäystä. Se tuntui hyvältä, koska aikaisemmin kun kirjoitin omalle Facebook-seinälle, ei tullut tykkäyksiä. Vanhat kaverini kaikkosivat sairauden myötä.

Läpimurto lähikaupassa

Vähitellen Teijo Salonen alkoi uskaltaa jutella ihmisten kanssa.

Ensimmäinen läpimurto tuli lähikaupassa. Myyjä ihmetteli, miksi Salosta ei ollut näkynyt moneen päivään.

Salonen oli kyllä yrittänyt siedättää itseään ja kävi ohjeiden mukaan aina kääntymässä kaupan lähellä. Hän hengitti syvään kaksi kertaa, kuten oli neuvottu. Mutta kaupan sisälle hän ei mennyt ilman tyttöystävää. Tyttöystävä pakotti puhumaan myyjälle ja tilaamaan tupakkaa.

Kun myyjä uteli, miksi miestä ei ollut näkynyt, hän kertoi suoraan paniikkihäiriöstä. Häpeä hälveni.

Kun luin, että tämä on tämän ryhmän paras päivitys ikinä, kiitos kuvista, ihan kyyneleet tulivat silmiin.

Teijo Salonen

Tähän asti Teijo Salonen oli ilmaissut tunteensa lähinnä Tapparan jääkiekkopelissä, nyt hän huomasi, että avoimuus auttoi.

Sitten Teijo Salonen teki jotain todella rohkeaa. Hän kirjoitti kymmenien tuhansien ihmisten Tampere-Facebook-ryhmään (siirryt toiseen palveluun) seuraavan omakohtaisen tekstin:

– Tasan vuosi sitten aloitin valokuvaamisen. Kun se näytti auttavan mun paniikkihäiriöön, niin rupesin kulkemaan Tampereella. Vihdoin monen vuoden jälkeen uskalsin keskustaankin käymään ja rupesin jakamaan kuvia Tampereelta tähän ryhmään. Te olette tykänneet niistä. Kiitos siitä. Se kannustaa jatkamaan kuvaamista, Salonen kirjoitti.

Liitteeksi hän jakoi viime kesänä otetun kuvan Näsinneulasta ja Kurun muistomerkistä.

Teijo Salonen kuvasi Näsinneulan
Teijo Salosen kuva Näsinneulasta ja Kurun muistomerkistä keräsi paljon tykkäyksiä.Teijo Salonen

Salonen ei olisi ikinä voinut uskoa, millaista palautetta hän saa. Yli 2 600 tykkäystä ja yli sata kannustavaa kommenttia.

– Voi hitto, mitä palautteita siitä tuli. Kun luin, että tämä on tämän ryhmän paras päivitys ikinä, kiitos kuvista, ihan kyyneleet tulivat silmiin.

Moni kertoi kärsivänsä myös paniikkihäiriöstä. Heidän takiaan Teijo Salonen tahtoo olla avoin. Auttaminen auttaa myös hänen oloaan.

– Kuulun paniikki ja ahdistuneisuushäiriö -someryhmään. Siellä on niin nuoria likkoja ja jätkiä. Toivon, että ihmiset tulisivat avoimemmaksi sairaudesta ja ajattelisivat, että jos minä voin siitä puhua, hekin uskaltavat puhua jollekulle.

Mikä on tehokasta hoitoa?

Teijo Salonen kokee, että kuvaaminen on ensimmäinen asia, joka häntä oikeasti auttaa. Vuodessa hän on saanut 220 000 tykkäystä valokuvilleen ja joitakin tuttuja.

Toki aina joku nillittääkin, mutta pääosin kommentit ovat positiivisia.

– Joku kommentoi, että auringonlasku kirjoitetaan yhteen. Nykyään googletan oikeinkirjoituksen ennen kuin kirjoitan päivityksen.

Nuorempana jos jollakin oli kamera, sanoin ettei minua saa kuvata. Nykyään kuvaan jo itse itseäni.

Teijo Salonen

Sen sijaan Salosesta on ajanhukkaa keskustella niitä näitä lääkärin luona. Mielenterveystoimiston lääkärit ovat tiuhaan vaihtuneet, ja jokaiselle pitää aina selittää uudelleen asia. Onneksi lääkäri kirjoitti lausunnon uutta kameraa varten.

Ja mielenterveystoimistossa on jo tuttu sosiaalityöntekijä, joka on pyytänyt häntä lähettämään valokuvia ja kommentoinut niitä sähköpostilla. Se on tehnyt hyvää, sillä jokainen ihminen kaipaa sitä, että hänet oikeasti nähdään.

Paniikkihäiriö on Suomessa yleinen sairaus ja Salonen ihmettelee, miksi sitä ei hoideta tehokkaasti. Hänkin, vasta 47-vuotias mies, on vuoroin työttömänä ja sairaslomalla.

Ylilääkäri Riikka Mäkelä sanoo, että paniikkihäiriön hoidossa voidaan käyttää sekä psykoterapeuttisia menetelmiä että lääkehoitoa joko yksinään tai yhtäaikaisesti. Ahdistuneisuushäiriöiden hoidosta on julkaistu hiljattain Käypä hoito –suositus.

– Psykoterapioista parhaiten toimivimpina pidetään kognitiivista- ja käyttäytymisterapiaa. Paniikkihäiriön hoitoon on saatavissa myös kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvaa nettiterapiaa. On tärkeää huomioida, että paniikkikohtauksia saatetaan yritetään lievittää alkoholin tai muiden päihteiden avulla, mutta päihteettömyys on tärkeä osa potilaan omahoitoa.

Teijo Salonen kuvasi itseään takaapäin.
Teijo Salonen

Pelottavien tilanteiden välttelyllä on taipumus Mäkelän mukaan vahvistaa uhan tunnetta ja ylläpitää paniikkioireita.

– Tästä syystä psykoterapiat ja omahoito-ohjelmat opastavat erilaisin keinoin ahdistuksen hallintaan ja asteittaiseen pelättyyn asiaan totutteluun, eli siedättymiseen.

Riikka Mäkelä suosittelee esimerkiksi tätä Paniikin omahoito -opasta (siirryt toiseen palveluun).

Ahdistusta ja paniikkikohtausta voi pyrkiä lievittämään tekemällä tietoisesti jotakin mielihyvää tuottavaa sekä kiinnittämään huomiota ympäristöön.

– Myös toiselle ihmiselle puhuminen, liikkuminen tai yksinkertainen puuhailu voivat olla toimivia keinoja, yksilöstä riippuen, Riikka Mäkelä sanoo.

"Nykyään kuvaan jo itse itseäni"

Teijo Salonen on viime aikoina siedättänyt paljon itseään. Hän soitti toimittajalle tämän jätettyä Facebook-päivityksen jälkeen soittopyynnön.

Hän tuli tapaamiseen toiselta puolelta kaupunkia bussilla tyttöystävän kanssa.

– Tyttöystävällä oli enemmän perhosia vatsassa, hän naurahtaa.

Mies puristaa aavistuksen sormiaan, ja tuttu Tappara-pipo on päässä. Paniikkikohtaus pysyy poissa.

On parempi, että avautuu itsestään, eikä ole sellainen tyly. Toiset haukkuvat vain poliitikkoja, mihin juttuun minua ei kiinnosta lähteä mukaan.

Teijo Salonen

Salonen julkaisee myöhemmin Facebookissa kuvan, jossa hän tuulettaa Ylen toimituksen edessä.

– Alkasko tänään jotain uutta ja hyvää meiän elämään vihdoin, hän kirjoittaa.

Mikä merkittävintä, Teijo Salonen meni tammikuussa Tampereen valokuvausseuran tapaamiseen.

– Nuorempana jos jollakin oli kamera, sanoin, ettei minua saa kuvata. Nykyään kuvaan jo itse itseäni.

Kaikki tämän jutun kuvat ovat Teijo Salosen ottamia. Hän on kuvissa yleensä selin, niin tässäkin jutussa. Ihan kaikkea hän ei ole valmis paljastamaan yleisölle.

Mutta enää hän ei salaile, mitä neljä vuotta sitten tapahtui.

– On parempi, että avautuu itsestään, eikä ole sellainen tyly. Toiset haukkuvat vain poliitikkoja, mihin juttuun minua ei kiinnosta lähteä mukaan. Mieluummin olen avoin ja kirjoitan, miltä tuntuu.

Elämä on jo muuttunut. Nyt hänellä on ensimmäistä kertaa vuosiin suunnitelmia ja haaveitakin.

– Jos vaikka jonkin näyttelyn saisin joskus pidettyä jossain. Kameravehkeeni eivät riitä hienoihin lintukuviin, ja niitä olisi hyvä saada lisää. Ja uusia ystäviä, niitä haluaisin.

Jutun lopussa voi keskustella paniikkihäiriöstä asiallisesti kello 22. asti.