Röh ja hau! Eläinten äänien matkiminen on lapselle tärkeä ponnahduslauta puheen oppimiselle

Myös soitinten äänten tai vaikka kodinkoneiden piippausten toistelu auttaa puheen kehityksessä.

Puhumaan oppiminen
Lapsille eläinten äänten toistelu on mielekästä puuhaa.
Lapsille eläinten äänten toistelu on mielekästä puuhaa.

Katson lapseni kanssa ehkä sadannen kerran samaa eläinkirjaa. Aina samat eläimet, aina samat äänet.

– Mitä koira sanoo?

– Mitä possu sanoo?

Alan olla jo melko tylsistynyt, mutta lapsi puhkuu intoa.

–Hau hau! Röh röh! kuuluu pienestä suusta.

Ajattelen, että kai tälle kaikelle haukkumiselle ja röhkimiselle pitää löytyä joku järkevä syy.

Ja löytyyhän sille.

Logopedian lehtori Ritva Torppa kertoo, että eläinten äänissä on äänenkorkeuksien vaihtelua, mikä kiinnostaa lapsia. Tämä johtuu siitä, että jo kohdussa lapsi on saanut maistiaisen näistä korkeusvaihteluista.

– Eläinten ääniä kuvaavat puhunnokset ovat yksi- tai kaksitavuisia. Siksi ne ovat helppoja sellaisellekin lapselle, joka ei vielä osaa monimutkaisia sanoja, Torppa kertoo.

Eläinäänien matkiminen onkin hyvä lähtökohta puheen oppimiselle. Lisäksi ääntely on vanhemmille luontainen tapa olla vuorovaikutuksessa pienen lapsen kanssa.

Jokainen vanhempi tunnistaa varmasti riemun, jota oman lapsen ensimmäinen koiraimitointi tuottaa. Tuo ilo lienee myös syy siihen, että vanhemmat jaksavat toistaa näitä ääniä lapsille väsymykseen asti.

Suomessa röh ja Amerikassa oink!

Yksi erikoinen asia eläinäänten toisteluun silti liittyy. Amerikkalainen sika ääntelee samalla tavalla kuin sen suomalainen lajitoveri, mutta ihmiset jäljentävät näitä ääniä hyvin eri tavoin.

Ritva Torpan mukaan ihmiset ääntävät eläinten ääniä oman äidinkielensä mukaan. Kielissä on erilainen äänne-kirjain -vastaavuus: siinä missä suomen kielessä sanotaan niin kuin kirjoitetaan, monessa muussa kielessä tässä on paljon vaihtelua.

– Meille aikuisille on kehittynyt kyky hahmottaa puhetta kirjoituskielen kautta.

Mikro piippaa piip piip!

Harva kaupunkilaislapsi silti kuulee arjessaan sikojen tai lehmien ääntelyä. Pieni toisteltavien äänten päivitys ei siis ehkä olisi pahitteeksi.

Ritva Torpan mukaan lapset kuulevatkin paljon kiinnostavia ääniä ympäristössään.

Myös näistä äänistä voisi tehdä lyhyitä puhunnoksia, joita lapsi voi yrittää jäljentää.

– Mikron piippaus, piip piip, voisi olla yksi ääni, jota matkia, Torppa neuvoo.

Soittimet auttavat lasta käsittelemään taustahälyä

Eläinten äänten lisäksi Ritva Torppa suosittelee, että lapset toistelisivat ja kuuntelisivat soittimien ääniä.

Soitinten äänten hyvä erottaminen on nimittäin yhteydessä hyvään puheen havaitsemiseen taustahälyssä.

Tämä taito kehittyy vasta pikku hiljaa lapsuuden aikana.

– Monet lapset kärsivät taustahälystä esimerkiksi päiväkodeissa. Se vaikeuttaa puhekielen ja myös muiden taitojen oppimista.

Soitinten äänissä on samoja akustisia ominaisuuksia, joiden avulla ihminen erottaa puheen taustahälyssä. Soitinten äänten kuuntelusta ja niiden soittamisesta on siis hyötyä lapselle.

Eläinten äänistä on tullut luontainen tapa olla vuorovaikutuksessa pienen lapsen kanssa.

Katso lisää lasten puheen kehityksestä Vauvojen maailma -ohjelmasta Yle Areenasta.