Robert Sundman: Jokainen teema on vaalien arvoinen

Suomalaisille tärkeät yhteiskunnalliset kysymykset eivät taivu seksikkäiksi vaaliteemoiksi, pohtii politiikan toimittaja Robert Sundman blogissaan.

vaalit
Robert Sundman
Henrietta Hassinen, Yle

Eduskuntavaalien lähestyessä käydään kiivasta metakeskustelua siitä, mikä on tulevien vaalien teema.

Jossain vaiheessa tuloillaan oli koulutusvaalit, syksyllä puhuttiin ilmastovaaleista. Niin, ja dieselautojen käyttövoimaveroa vastustava kansalaisaloite (siirryt toiseen palveluun) keräsi yli 100 000 allekirjoitusta hetkessä. Ehkä sittenkin autovaalit?

Tammikuun alussa muun muassa Iltalehti (siirryt toiseen palveluun) ja Lännen Media (siirryt toiseen palveluun) kertoivat, että Oulun seksuaalirikosepäilyt ja niitä seurannut keskustelu tekevät kevään vaaleista ennen kaikkea maahanmuuttovaalit.

Kaikkia teemoja yhdistää se, että sanojan mielestä – olipa kyseessä poliitikko, etujärjestö tai politiikan kommentaattori – juuri tämä on ehdottomasti tärkein vaaliteema. Poliitikko ja etujärjestö etsivät ystäviä äänestäjistä, kommentaattori taas haluaa olla oikeassa.

Ketä tässä pitäisi uskoa?

Vaaliteemat eivät putkahda keskusteluun tyhjästä, sillä mikään politiikassa tai politiikkaa seuraavassa mediassa ei tapahdu itsestään.

Teemoja analysoidaan ja arvotetaan. Ajankohtaiset uutiset ja tapahtumat vaikuttavat aina keskustelun kulkuun.

Näin kävi myös edellisten eduskuntavaalien alla. Tuolloin valtiovarainministeriön virkamiesten raportti innoitti poliitikot käymään kovaa keskustelua kestävyysvajeesta. Vaalitentin taustalla tikitti velkakello.

Kreikan velkakriisi taas herätti henkiin debatin tukipaketeista ja Euroopan unionin tilanteesta.

Kuinka moni muistaa viime vaalien alta yhtään räväkkää keskustelua esimerkiksi maakuntauudistuksesta?

Kun TV-tentti kestää vain tunnin tai pari, kaikkea ei ehditä käsitellä. Silloin sopii kysyä, mitkä teemat eivät nouse tai tule nostetuksi keskusteluun – ja miksi. Entä mitä seurauksia sillä on?

Kuinka moni muistaa viime vaalien alta yhtään räväkkää keskustelua esimerkiksi maakuntauudistuksesta? Tai edes kovin montaa tulista väittelyä sotesta?

Vaalikauden ykköshanke, joka muuttaa Suomea ja suomalaisten palveluita monella tapaa, ei noussut keskustelujen kärkeen. Sipilän hallituksen aikomus perustaa 18 itsehallinnollista, valtiovarainministeriöltä rahansa saavaa maakuntaa tuli lopulta monelle yllätyksenä.

Kun kansalaisilta on kysytty äänestämään motivoivista kysymyksistä, on kärkeen noussut hyvin tavallisia, ajattomia aiheita.

Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) kyselyssä (siirryt toiseen palveluun) kolme tärkeintä olivat sairaiden hoito, nuorten syrjäytyminen ja vanhusten hoito. Taloustutkimuksen selvityksessä (siirryt toiseen palveluun) kärki oli kovin samanlainen, mutta mukaan mahtuivat myös koulutusasiat. Työttömyys, valtion velkaantuminen ja ilmastonmuutos tuntuivat niin ikään pohdituttavan suomalaisia.

Medialle ja poliitikoille tavallisuus voi joskus tarkoittaa tylsyyttä. Tällaiset pitkän aikavälin peruskysymykset kun eivät taivu raflaaviksi vaaliteemoiksi.

Laiminlyönnit vanhustenhoidossa saavat nyt kysymään, voisiko luvassa olla hoivavaalit. Ylen erikoistoimittaja Tiina Merikanto huomauttaa kuitenkin osuvasti, että vaikka aihe on kiinnostanut suomalaisia jo pitkään ja huolet ovat olleet tiedossa vuosia, mitään ei ole tapahtunut.

Seuraava vaalikausi on täynnä tärkeitä päätöksiä, jotka eivät mahdu parin teeman sisälle.

Tarve typistää vaalit yhden, kahden tai edes kolmen seksikkään teeman ympärille voi hyödyttää yksittäisiä kampanjoita. Se voi olla myös kiinnostavaa ja räväkkää, mutta demokratialle se tekee hallaa.

Seuraava vaalikausi on nimittäin täynnä tärkeitä päätöksiä, jotka eivät mahdu parin teeman sisälle.

Jos sote-uudistus meneekin läpi, kaikkia siihen liittyviä lakeja ei välttämättä ehditä käsitellä. Toimeenpano jää seuraavalle hallituskaudelle. Miten sote toimeenpannaan, varsinkin jos hallitusvallassa on puolueita, jotka eivät tällaista uudistusta halunneet?

Kaikki puolueet haluavat tehdä sosiaaliturvauudistuksen. Mutta miten se tehdään? Saako Suomi perustulon, universal creditin vai jotain ihan muuta?

Ja vaikka sote ja sotu jo yksinään uuvuttaisivat, ne eivät edes riitä. Mitä kaikkea liittyy niihin suomalaisten tutkimuksissa nostamiin teemoihin, joista ei ole kuultu vielä sanaakaan? Miten ratkaistaan esimerkiksi nuorten syrjäytyminen, josta suuri osa suomalaisista tuntuu olevan huolissaan?

Poliitikot, puolueet ja mediakin ovat hyviä välttelemään kysymyksiä, jotka pakenevat mustavalkoisia kyllä–ei-asetelmia ja simppeleitä ratkaisuja.

Mutta vaalien alla huomion tulisi olla juuri sellaisissa kysymyksissä. Epämiellyttävissä, kiemurtelemaan saavissa peruskysymyksissä, jotka eivät aina ole seksikkäitä tai herätä eniten intohimoja. Mutta ovat siitä huolimatta ja juuri siksi tärkeitä.

Robert Sundman

Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja. Hän vastaa myös nuorten vaalisisällöistä.

Aiheesta voi keskustella 1.2. klo 22.00 asti.