Merijää voi kadota tulevaisuudessa Suomenlahdelta, pohjoisessa on vielä toivoa – vain sinnikkäimmät talvikalastajat uhmaavat Perämeren hyytävää kylmyyttä

Perämeren pohjukassa kalastava miestrio aikoo jatkaa hyistä harrastustaan "niin kauan kuin jäätä riittää".

merijää
Tauno Suomalainen ja uittosalko Perämeren jäällä
Laura Valta / Yle

Tornio– Kuulitko? Meillä on täällä jäätä vielä 50 vuotta, ehdimme vielä kalastaa! Unto Pirttimaan vitsikäs heitto saa kalastajakolmikon nauramaan, mutta vain hetkeksi.

Unto Pirttimaa, Tauno Suomalainen ja Antero Tervonen ovat harrastaneet talvikalastusta verkoilla pohjoisimman Perämeren jääkannen alla jo vuosikymmeniä. Jokainen on huomannut, kuinka kalastusaika on lyhentynyt.

Jos nuoremmat sukupolvet olisivat kiinnostuneita talvikalastuksesta kaukana merellä, tulevaisuus olisi heille synkempi.

Tauno Suomalainen kairaa reikää jäähän
Jää on noin 40 cm paksuista, mutta Tauno Suomalainen tekee reiät nopeasti moottorikairalla.Laura Valta / Yle

Mutta eivät he ole – verkkokalastus ahtojäiden seassa on raakaa puuhaa. Tervonen, Pirttimaa ja Suomalainen ovat ainoita, jotka näillä seuduilla laskevat verkkonsa näin kauas rannasta, noin 13 kilometrin päähän lähimmästä satamasta.

Miesten huomiot lyhentyneestä kalastusajasta on todistettu myös tieteellisesti.

Kaira porautuu jäähän.
Reikiä kairataan jäähän koko verkon matkalle noin viiden metrin välein.Laura Valta / Yle

Jää

Merijää on hiljattain luokiteltu vaarantuneeksi luontotyypiksi Suomessa. Sitä tutkittiin ensimmäistä kertaa osana suurta luontotyyppien uhanalaisuusselvitystä.

Yhteen kasautuneita ahtojäälohkareita
Laura Valta / Yle

Suomen merialueiden jäätalven pituutta seurattiin 1970-luvulta 2010-luvulle saakka. Tutkimukseen valituilla seitsemällä rannikkoasemalla sen havaittiin lyhentyneen 26 prosenttia.

Vastaava suuntaus näyttäisi myös jatkuvan seuraavien 50 vuoden ajan, sillä suurin syy merijään vaarantumiseen on ilmastonmuutos.

Viima

Narua ujutetaan jään alle uittosalon avulla
Uittosalon avulla naru pujotellaan reiästä reikään, kunnes se yltää viimeisestä reiästä verkkoavantoon asti.Laura Valta / Yle

On niin kylmä, että kaikki jäätyy hetkessä. Narut kohmettuvat koppuraksi ja jää pakkautuu kairaan kiinni kuin liima. Metallinen uittosalko, jolla ujutetaan naru jään alle, painaa jääkuorman vuoksi tuplasti.

Tekemistä riittää ennen kuin verkot ovat paikallaan: miehet kairaavat kymmeniä reikiä, pujottavat narua reiästä reikään, tekevät verkkonaruja ja vetävät lopuksi verkot jään alle.

Kalastajien sormet ovat kovilla niinä hetkinä, jolloin paksut kintaat on otettava pois. Mutta kukaan ei valita.

– Vesi on plussan puolella, täällä voi lämmitellä, Suomalainen vitsailee.

Verkkoa laitetaan avantoon paljain käsin
Laura Valta / Yle

Hän tunkee verkkoa avantoon paljain käsin. Ulapalta puhkuva tuuli iskee märkään ihoon tuhannen neulan lailla.

Pakkasen piti lauhtua, kun Suomalainen, Pirttimaa ja Tervonen lähtivät laskemaan verkot ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Mutta Perämeren pohjukka osoitti taas oikullisen luonteensa. Pakkanen kiristyi ja tuuli yltyi jäällä ollessa.

Viima on hyytävä. On pysyttävä koko ajan liikkeessä, ettei kylmä hiivi jäseniin.

Verkon lasku jään alle.
Verkon laittaminen avantoon vaatii sorminäppäryyttä, ja se ei onnistu hanskat kädessä.Laura Valta / Yle

Miksi nähdä kaikki tämä vaiva kalojen tähden?

Tervonen ei heti löydä sanoja, vaan viittoo ympärilleen.

Näkyy pelkkää valkoista loputtomiin, aina taivaankanteen saakka, jossa nouseva aurinko on luonut haloilmiön horisontin ylle.

Verkko vedetään jään alle narun avulla
Kun naru on saatu jään alle ja verkko tungettu avantoon, verkko vedetään suoraksi narulla.Laura Valta / Yle

– Jäällä on tilaa. On kuin tunturissa kävelisi. Täällä unohtuu kaikki, mitä tuolla maalla on.

Toivoa sopii, että vastaavaa näkyä katsellaan vielä silloinkin, kun etelässä jäätä ei enää ole.

Tulevaisuus

Pieni luoto Perämerellä
Laura Valta / Yle

Jään katoamisessa on suuria alueellisia vaihteluita: esimerkiksi Suomenlahdella jää voi uhanalaisuusarvioinnin mukaan hävitä jopa kokonaan.

– Välttämättä Perämerellä merijään muutokset eivät 50 vuoden aikana ole kovin suuria, mutta olemme erittäin huolissamme mitä eteläisemmillä merialueilla tapahtuu, luonnehtii Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Tytti Kontula.

Grafiikka jossa esitetään jääpäivien määrät Ajoksessa ja Utössä.
Asmo Raimoaho / Yle

Jään häviäminen eteläisiltä merialueilta tarkoittaisi hankalia aikoja esimerkiksi itämerennorpalle, joka tarvitsee jäätä lisääntyäkseen.

– Norpat ikävä kyllä saattavat jopa kokonaan hävitä eteläisiltä merialueilta. Niiden kokonaismäärä vähenee, ja pohjoisista merialueista tulee yhä tärkeämpi osa norpan levinneisyyttä, toteaa Kontula.

Pohjoisessa ilmastonmuutoksen vaikutus merijäähän on pienempi kuin etelässä. Esimerkiksi Kemin Ajoksen mittauspisteessä jäätalvi on lyhentynyt noin 190 vuorokaudesta reiluun 150 vuorokauteen 70-luvun jälkeen.

Saman ovat huomanneet torniolaiset talvikalastajatkin, ilman virallisia tilastoja.

Unto Pirttimaa on harrastanut talviverkkokalastusta 30 vuotta.
Unto Pirttimaa on harrastanut talviverkkokalastusta 30 vuotta.Laura Valta / Yle

Petollinen jää

Antero Tervonen ja Unto Pirttimaa muistavat hyvin sen yhden kerran, kun miehet lähtivät hakemaan joulukalaa kaukaa mereltä. Sillä reissulla kävi huonosti.

Jää ei pitänyt. Mutta miehet ovat edelleen tarinoitaan kertomassa ja ovat oppineet, ettei merelle ole asiaa ennen helmikuuta tai tammikuun loppua.

– Kyllä jäätalvi on selvästi lyhentynyt. Ennen pyydettiin siikaa tammikuun alussa, Tervonen muistelee.

Siika kalastajan kädessä
Tällä kertaa verkosta löytyi siikaaLaura Valta / Yle

Varsinkin syksyllä talven hidas saapuminen harmittaa, kun kalastajakolmikko odottaa pääsevänsä taas merelle.

– Ja keväällä lokit rupeavat ilmestymään aikaisin, nehän seuraavat sulaa vettä, jatkaa Pirttimaa.

Kevättä kohti jää myös muuttuu entistä petollisemmaksi. Vaikka rannikot olisivat paksun ja tasaisen jääkerroksen peitossa, voi tilanne olla jotain ihan muuta kauempana merellä.

Tauno Suomalainen ei valita, vaikka hyytävä pakkanen kylmettää sormet.
Tauno Suomalainen ei valita, vaikka hyytävä pakkanen kylmettää sormet.Laura Valta / Yle

– Railoja alkaa tulla enemmän. Joskus saattaa olla puolikin metriä leveä sula yhtäkkiä nenän edessä. Pitää katsoa, mihin astuu ja kävelee, Tauno Suomalainen toteaa.

Siika on jäänyt talviverkkoon.
Laura Valta / Yle

Harvinaistuva taito

Kaikesta huolimatta Tervonen, Pirttimaa ja Suomalainen aikovat jatkaa kalastusta “niin kauan kuin jäätä riittää”, kuten Pirttimaa toteaa pilke silmäkulmassaan.

Antero Tervonen jatkaa rankkaa talvikalastusta vuodesta toiseen, koska merellä unohtuu kaikki muu.
Antero Tervonen jatkaa rankkaa talvikalastusta vuodesta toiseen, koska merellä unohtuu kaikki muu.Laura Valta / Yle

Heille jäätä vielä riittääkin pitkäksi aikaa, mutta talvikalastuksen taito ahtojäiden seassa uhkaa kadota kuin jäät etelästä.

– Eiväthän nuoret opi kalastamaan talviverkoilla, kun eivät kulje mukana. Siinä on omat juttunsa, jotka pitää opetella, Pirttimaa sanoo.

Pirttimaahan ja Tervoseen talviverkkokalastuksen kipinä iski jo 30 vuotta sitten, Suomalaiseen 15 vuotta sitten.

– Ja se ei tahdo sammua meikäläisellä, Tervonen nauraa. Hymy ei hyydy, vaikka viiksetkin ovat jäätyneet.

Auringonnousu meren jäällä
Laura Valta / Yle