Köyhyyden selättänyt Casper Väliaho, 22, sai lukiokirjat avustuksena ja opiskelee nyt juristiksi – “Huonoja juttuja ei kannata märehtiä”

Kotiolot ennustavat tutkimusten mukaan lasten elämän pitkälle. Väliaho päätti, ettei köyhyys ole hänen kohtalonsa.

köyhyys
Oikeustieteen opiskelija Casper Väliaho
Kalle Mäkelä / Yle

TurkuCasper Väliaho, 22, oli lapsena mielestään ihan tavallinen, pieni poika muiden joukossa. Hän ei tiennyt olevansa köyhästä perheestä. Vasta ala-asteen lopulla alkoi kirkastua, että kodin taloudellinen tilanne oli jotain ihan muuta kuin perheissä, joissa oli kaksi työssäkäyvää vanhempaa.

– Tieto lisää tuskaa. Jos ei tajua, millainen elämäntilanne kavereilla on, ei osaa voivotella omaansa.

Lapsen näkökulmasta perheen vähävaraisuus näkyi eritoten siinä, ettei kotona ollut pelikonsolia. Ikätovereilla kyllä oli, joten Väliaho vietti paljonkin aikaa pelaillen kavereiden luona.

– Siellä oli sitä paitsi aina jokin herkkuvarasto tai karkkikätkö kaapin perällä. Kotonani ei ollut sellaisia.

Äiti oli yksinhuoltaja, toinen sisko kaksi vuotta Casperia nuorempi ja toinen yhdeksän vuotta nuorempi. Äiti hoiti kotona kuopustaan, jolla on Downin syndrooma. Isästään Väliaho ei muista juuri mitään.

Nuori mies halusi näyttää, että perheen köyhyyden ei aina tarvitse periytyä. Nyt hän opiskelee oikeustiedettä Turun yliopistossa ja uskoo, että tulevaisuus tuo leveämmän leivän.

"Itsenäistyin aikaisin"

Ensimmäisen kesätyön aika koitti jo 13-vuotiaana. Mansikkapellolta saadun palkan sijoituskohde oli selvä: PlayStation 3.

– Ihan itse ansaittu. Sitä tulikin pelailtua yötä myöten. Sanoin usein äidilleni: Mitä sinä tulet sanomaan, jos käytän omaa laitettani.

Casper Väliaho myöntää tehneensä karhunpalveluksen itselleen, jos ajattelee, miten paljon yöunia hukkaantui pelaamiseen. Piti olla koneella vain parikymmentä minuuttia, ja sitten kello olikin kolme yöllä.

Melkein kaikki harrastukseni loppuivat yläasteen aikana. Ysin keväällä en tainnut olla koulussa juurikaan.

Casper Väliaho

Hänellä oli hyvin vähän rajoja. Äitiä hän ei yläasteaikana pitänyt auktoriteettina.

– Tulin kotiin, milloin tulin. 13-vuotiaana saatoin saapua vaikka kahdelta yöllä. Itsenäistyin aikaisin, ja sisko taisi saada minunkin sääntöni. Hän ei saanut olla alle 18-vuotiaana ulkona iltakymmenen jälkeen.

Rahaa ei ollut mopokorttiin eikä mopoon. Ei myöskään elokuviin eikä ravintolassa syömiseen.

Väliaho ajautui huonoon seuraan. Hän ei viihtynyt kotona, sillä siellä hän kohtasi äidin huolen toimeentulosta. Kun hän oli vasta 13-vuotias, tupakka ja alkoholi tulivat mukaan kuvioihin.

Hyvästit harrastuksille

Jos perheen talous on tiukoilla, olisi luontevaa ajatella, että harrastuksetkin ovat tavoittamattomissa. Mutta Casper Väliahon lista on hämmentävän pitkä: kuvataidekoulu, meripartio, soittokunta, teatteri, nyrkkeily, vaeltaminen, breakdance ja baletti.

– Olin lapsena kovin energinen, ja äiti yritti suunnata energiani harrastuksiin. Eniten olisin halunnut jatkaa kuvataidekoulua, mutta siihen ei ollut varaa. Eikä kotona tietenkään ollut kunnon materiaaleja, kuten akryyli- tai öljyvärejä.

Musiikkiharrastus sen sijaan oli ilmaista, koska partion kautta nuorukainen pääsi soittokuntaan. Sieltä sai sekä trumpetin että soitonopetusta.

Opiskelija Casper Väliaho
Yläaste kului Casper Väliaholta kapinoidessa. Todistukseen lintsaukset eivät kumma kyllä heijastuneet.Kalle Mäkelä / Yle

Miten koulun ja kaikkien harrastusten lisäksi vielä ehti pahuuksiin?

– Melkein kaikki harrastukseni loppuivat yläasteen aikana. Lintsasin koulusta kavereiden kanssa, jäimme vain jonkun kotiin pelaamaan. Ysin keväällä en tainnut olla koulussa juurikaan.

Lahjakkuudesta kertonee se, että kun kavereiden keskiarvot olivat kovilla lintsausmäärillä vitosen ja kutosen paikkeilla, Väliahon keskiarvo oli koko yläasteen ajan päälle yhdeksän – seiskalla jopa lähempänä kymppiä.

Kaveripiiri oli lukiovastaista. “Lukiosta pääsee vain Siwan kassalle, ammattikoulusta pääsee oikeisiin töihin.” Mutta Väliahoa ei kiinnostanut kokin ura. Eikä rakentaminen.

Ilmaiset lukiokirjat ratkaisivat

Lukio houkutteli, koska se antoi kolme vuotta lisäaikaa miettiä alan valintaa. Mutta lukion oppikirjoihin äidillä ei olisi ollut ikinä varaa.

Yläasteen luokanvalvojana oli kuvaamataidon opettaja – nainen, josta Väliaholla on pelkkää hyvää sanottavana. Opettaja auttoi hakemaan oppikirjatukea Pelastakaa Lapset -yhdistykseltä (siirryt toiseen palveluun).

– Kun lukio oli loppu, laitoin kaikki kirjat samaan laatikkoon. Moni oli maksanut jopa yli neljäkymppiä kipale. Arvokas satsi!

Opetushallitus selvitti (siirryt toiseen palveluun) viime vuonna, että lukio-opintoihin liittyvät välttämättömät kustannukset ovat keskimäärin 2 500 euroa. Casper Väliaho muistaa painottaa, miten tärkeää mutta näkymätöntä työtä Pelastakaa Lapset tekee koulukirjatuellaan.

Jos ajattelet, että huomenna on mukavaa, niin todennäköisesti onkin mukavaa – verrattuna siihen, että pelkäisit jo etukäteen huomista.

Casper Väliaho

Lapsilisä loppui 17-vuotiaana, ja Väliaho alkoi saada minimituloisen äidin poikana opintotukea satasen verran kuukaudessa. Sen avulla hän oppi käyttämään rahaa.

Miltä tuntui, kun samanikäisillä kavereilla oli helpompaa? Siihen Väliahon on vaikea löytää sanoja. Hän lähes turhautuu.

– En ole ikinä tykännyt verrata itseäni muihin. Vertaan siihen, mitä olen ollut tai mitä haluan olla, mutta en ole kateellinen. Enemmänkin ajattelen: miten myös minä pääsen tuohon?

Casper Väliaho ottaa lakikirjan tavaralokerostaan
– En halua, että olisin itse osa asiakkaani tarinaa, perustelee Casper Väliaho sitä, miksi syyttäjän työ ei houkuttele häntä. Enemmänkin kiinnostavat esimerkiksi patentit ja tekijänoikeudet. Kalle Mäkelä / Yle

Muka alisuoriutuja?

Oikeustieteellisen tiedekunnan ovet aukenivat heti ensimmäisellä haulla, vaan ei helpolla. Casper Väliaho luki kaksi kuukautta 12 tuntia päivässä. Siis luki, eikä ollut vain lukevinaan.

Tosissaan otetun spurtin jälkeen hän sanoo tietävänsä, millainen on helvetti maan päällä.

– Vedin tietokoneesta johdot irti, jotta en päässyt pelaamaan. Viimeiset kaksi viikkoa päivä alkoi sillä, että hakkasin päätä seinään hetken. Kasvatti karaktääriä.

Mikä sai abiturientin näin kovaan taistoon?

– Halusin näyttää. Silloinen tyttöystäväni, äitini ja varmaan jokainen opettaja pitivät minua alisuorittajana. Itsekin pidin. Valitsin siis uuden asenteen: tee täysillä tai älä tee ollenkaan.

Kiikarissa arjen luksus

Henkisesti Casper Väliaho oli varautunut hakemaan oikeustieteelliseen ainakin toisen kerran. Tieto opiskelemaan pääsystä ensiyrittämällä tuntui epätodelliselta.

– Oikis oli aluksi vain idea oluttuopin äärellä. Isompi into ilmaantui, kun huomasin pääsykoekirjat oikeasti mielenkiintoisiksi. Neljässä vuodessa alasta on tullut minulle entistä tärkeämpi.

Opiskelija Casper Väliaho kampuksella
Kalle Mäkelä / Yle

Väliahon pontimena lakiopintoihin oli siis näyttämisen halu. Pääsykokeiden jälkeen eteenpäin ovat kannustaneet muut syyt.

– Haluan työn, josta pidän ja jolla pystyn nostamaan taloudellista asemaani. Jos nyt ei hulppeaa elämää, niin kuitenkin ammatti, jossa voin olla oman onneni seppä.

Siis rahanko perässä mies nyt ponnistelee?

– En suoranaisesti. Mutta jos joku haaveilee koko elämänsä lääkärin urasta, niin kyllä kyse on myös siitä, että työ tuo vakauden raha-asioihin – vaikka pääpointti olisikin ihmisten auttamisessa.

Halusin näyttää. Silloinen tyttöystäväni, äitini ja varmaan jokainen opettaja pitivät minua alisuorittajana. Itsekin pidin.

Casper Väliaho

Väliahon unelma on selvä: hän haluaa elämän, jota hänellä ei ollut lapsena. Omistusasunnon, kunnon auton, työn, perheen.

– Minullahan asiat ovat menneet monessa suhteessa näin: katso omia vanhempiasi ja tee toisin. Sanotaan, ettei omena kauas puusta tipu, mutta joskus se vain vierii ihan hiton kauas.

Haave omistusasunnosta yllättää, sillä monet nuoret aikuiset eivät nykyään enää innostu asuntolainasta eivätkä omistamisesta. Väliaho selittää asiaa sillä, että hänen äitinsä on aina kammoksunut omistusasumista. Poika haluaa tehdä toisin.

Hän puhuu mielellään arjen luksuksesta. Hän haaveilee, ettei arjessa tarvitsisi juurikaan miettiä rahan käyttöä.

– Ei tarvi ajatella, kummasta tulee pienempi ruokalasku: Prismasta vai K-kaupasta.

Työnhakupalvelu Oikotien sivuilla asianajajan keskimääräiseksi kuukausipalkaksi kerrotaan 9 675 (siirryt toiseen palveluun) euroa ja juristin 5 220 euroa (siirryt toiseen palveluun).

– 30-vuotiaana voisin odottaa kuutta tonnia – varovasti arvioiden, heittää Väliaho.

18 neliötä omaa rauhaa

Itsemurhayksiö. Keittolevy, jääkaappi, oma suihku ja wc. Sellaisessa Casper Väliaho asuu Turun ylioppilaskylässä.

Opiskelijaboksin tyly nimitys viittaa siihen, että 18 neliön asuntoon ei juuri muuta mahdu kuin sänky ja kirjoituspöytä. Varustelun ansiosta sieltä ei ole välttämätöntä poistua lainkaan – erotukseksi yksiöistä, joihin kuuluu käytävällä yhteiskeittiö ja jotka pakottavat edes jonkinlaiseen sosiaalisuuteen.

30-vuotiaana voisin odottaa kuutta tonnia – varovasti arvioiden.

Casper Väliaho

Väliaho opiskelee nyt neljättä vuotta oikeustieteellisessä. Häntä kiinnostaa nimenomaan immateriaalioikeus: patentit, tekijänoikeudet, tuotemerkit ja yleinen sopimusoikeus.

– Tykkään business to business -kuvioista. Esimerkiksi syyttäjän työ ei kiinnosta, koska se vaikuttaa suoraan asiakkaan henkilökohtaiseen elämään. En halua, että olisin itse osa toisen tarinaa.

"Opintolainalla kyllä pärjää"

Päiväkahvin paikka. Kahvinkeitin porisee vaatelipaston päällä. Casper Väliaho pahoittelee, että kahvipöytä puuttuu.

– Opiskelijalla ei ole varaa sellaisiin ylellisyyksiin, hän virnuilee.

Mutta vakavasti: opintotuella (siirryt toiseen palveluun) kyllä nuoren miehen mielestä selviää. Paljonkohan kokemus selittyy sillä, että hän ei ole koskaan tottunutkaan leveään elämään.

– Oikeustieteen opiskelijana pystyy ottamaan opintolainaa, koska työllisyys on tulevaisuudessa sen verran varma. Suhteellisen nopeasti pystyy maksamaan lainan poiskin.

Aina ei tule kalaa, mutta epätoivo ei ainakaan auta mitään.

Casper Väliaho

Vuoden takainen tutkimus kertoo, että opiskelijalla jää elämiseen keskimäärin 15 euroa päivässä. Se alittaa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittelemän minimibudjetin että EU:n virallisen köyhyysrajan.

Opiskelijat ilmoittivat (siirryt toiseen palveluun)tutkimuksessa olevansa keskimäärin melko tyytyväisiä taloudelliseen tilanteeseensa. Vastauksista käy ilmi, että kuukausitasolla rahaa on käytettävissä kaiken kaikkiaan keskimäärin lähes 900 euroa.

Casper Väliaho opiskelijalounaalla
Välillä Casper Väliaho käy kaksikin kertaa päivässä syömässä opiskelija-aterian, joka maksaa vain 2,60 euroa. Opiskelijaravintola Assarin ullakko on nimittäin arkisin auki kello 20:een asti. Kalle Mäkelä / Yle

Väliaho arvelee, että valmistumiseen mennessä hänelle on kertynyt opintolainaa reilut 20 000 euroa. Opintojen rinnalla hän on tehnyt myös myyntityötä, vaikka keskittyykin mieluummin opiskeluun.

– Elinkustannukseni eivät kuukaudessa paljon tee. Maksan vuokran (vajaa 330 euroa) ja puhelimen. Käyn melkein päivittäin opiskelijaravintolassa, jossa ateria maksaa vain 2,60.

Itsetunto auttaa köyhää

Köyhyyden periytyvyyttä ja eriarvoisuutta on tutkittu Suomessa ahkerasti. Tiedetään, että kun vanhempien tuloluokka nousee, lasten koulutus suhteessa pitenee. Perhetausta siis ennustaa (siirryt toiseen palveluun), millaisia lasten mahdollisuudet ovat.

Casper Väliaholla näyttäisi olevan tekijöitä, jotka auttavat häntä nousemaan lapsuutensa taloudellisesta ahdingosta. Selviytymistutkimuksissa (siirryt toiseen palveluun) sellaisiksi on mainittu muun muassa itsetunto, etevyys ja miellyttävyys.

– Itsetuntoni on tainnut kasvaa teatteriharrastuksesta. Turun Nuoressa Teatterissa opin ohjeen: ole oma itsesi.

Väliaho todistaa hyvää itsetuntoaan esimerkillä: Hän ei ole mieheksi pitkä, noin 170 senttiä. “Tynkäkansaa”. Hobittivitsit eivät ole silti koskaan haitanneet häntä.

– Viime kesän pomo erikseen tarkisti, onko ihan ok, jos heitetään sellaista läppää. Vastasin: Antaa palaa vaan!

"Mitä siitä, jos epäonnistun"

Yksi kuuluisimpia selviytymistutkimuksia (siirryt toiseen palveluun) on amerikkalaisen kehityspsykologin Emmy Wernerin tekemä selvitys lapsista, jotka syntyivät Havaijin Kauain saarella vuonna 1955. Köyhyyden keskelle syntyneistä kolmasosa selviytyi kirkkaasti muita paremmin.

Kaikilla selviytyjillä oli taustallaan jotain yhteistä: heillä oli yksi heille merkittävä ja heihin uskova aikuinen tukemassa. Tai sitten heillä oli yksi sellainen kyky, joka tarjosi onnistumisen kokemuksia ja mahdollisti hyväksytyksi tulemisen.

Oliko luokanvalvoja se Casper Väliahoon uskova ihminen, joka näki kaikessa jotain myönteistä ja auttoi saamaan koulukirjatuen? Mahdollistiko etevyys tai myönteisyys onnistumisen kokemukset?

Itsetuntoni on tainnut kasvaa teatteriharrastuksesta. Sain ohjeen: ole oma itsesi.

Casper Väliaho

Väliaho kommentoi klassikkotutkimusta mutkattomaan tyyliinsä. Hänen mielestään myönteinen elämänasenne on ilman muuta ratkaiseva.

– Jos ajattelet, että huomenna on mukavaa, niin todennäköisesti onkin mukavaa – verrattuna siihen, että pelkäisit jo etukäteen huomista. En tajua myöskään epäonnistumisen pelkoa. Jos epäonnistun, niin mitä siitä! Olen epäonnistunut lukemattomissa asioissa.

Hän kavahtaa huonojen asioiden vatvomista.

– Aina ei tule kalaa, mutta epätoivo ei ainakaan auta mitään.