Marco oppi jo teininä, miten hyväuskoisilta viedään rahat – miksi hän sai tällä kertaa jatkaa ihmisten pettämistä niin pitkään?

Suomen röyhkeimmät valepoliisit leikkivät kissaa ja hiirtä poliisin kanssa melkein vuoden. Siinä leikissä monelta meni rahat ja luottamus.

Valepoliisi
Valepoliisi soittaa puhelua animaatiossa.
Asmo Raimoaho / Yle

Kun Liisa heräsi yksin keskellä yötä, joku oli juuri tullut sisään takaovesta. 86-vuotias nainen nousi ja kohtasi kodissaan kaksi vierasta miestä. Tulijat sanoivat olevansa turvamiehiä, mutta he häipyivät mukanaan naisen lompakko.

Tämä olisi voinut olla mikä tahansa asuntomurto, ellei seuraavana päivänä Liisa olisi saanut omituista puhelua.

Puhelimen päässä oli poliisi, joka kertoi tutkivansa tapausta. Poliisiksi esittäytynyt mies kysyi Liisalta varastetun pankkikortin PIN-koodia. Sitten soittaja pani kaiuttimen päälle ja puhelimeen tuli joku, joka sanoi olevansa Liisan poika.

– Eivät nämä ole huijareita vaan poliiseja, tämä vakuutteli.

Nainen uskoi.

Myöhemmin hän sai tietää puhuneensa samojen miesten kanssa, jotka olivat tunkeutuneet hänen asuntoonsa edellisenä yönä.

Muutamaa kuukautta aikaisemmin miehet olivat aloittaneet rikollisen uransa tuottoisimman hankkeen.

Ensin tuli puhelu tuntemattomasta numerosta

Yleensä Marcon ja Allanin ei tarvinnut kohdata uhrejaan silmästä silmään. Rahat lähtivät kyllä helpommallakin.

Ensin tuntemattomasta numerosta soitti "poliisi". Oli kuulemma tapahtumassa rikos, jossa ulkomaalaiset huijarit olivat saaneet vastaajan tilin haltuunsa ja aikoivat tyhjentää sen.

Rikos voitaisiin kyllä estää, mutta "turvatoimia" varten uhrin piti antaa poliisille verkkopankkinsa tunnukset ja avainlukuja. Tosiasiassa rahat menivät valepoliisien hankkimalle bulvaanitilille.

Tällä yksinkertaisella käsikirjoituksella valepoliisit olivat päässeet käsiksi satoihin tuhansiin euroihin siinä vaiheessa, kun he keplottelivat puhelimessa Liisan pankkikortin tunnusluvun.

Uhrit olivat aina vanhoja ihmisiä. Heillä on säästöjä ja rajaton luotto poliisiin, järkeilivät rikolliset. Siksi rikos alkoi aina sopivien uhrien etsimisellä numerotiedustelusta. Valepoliisien suosikki oli Kyllikki: sen nimisiä uhreja oli 32.

Pelästyin tilannetta ja kerroin, että poliisi ei kysele puhelimessa pankkitunnuksia.

Marco oli ihmisten taivuttelussa erityisen lahjakas. Kun rikostutkijat myöhemmin kuuntelivat hänen soittamaansa puhelua, he panivat merkille, miten rauhallinen, määrätietoinen ja selkeä hän oli. Uhri oli hädissään.

– Pelästyin tilannetta ja kerroin, että poliisi ei kysele puhelimessa pankkitunnuksia. Soittaja uskotteli, että kyseessä olisi hätätapaus, yksi uhreista kertoi.

– Kerroin soittavani pankkiin, johon soittaja vastasi, että pankki oli ilmoittanut asiasta poliisille, jonka vuoksi hän soitti nyt minulle.

Toinen uhri kuvasi soittajaa "jollain tavalla lipeväksi", koska tämä oli niin taitava puhuja. Todennäköisesti hän kuvasi juuri Marcoa: vaikka rikoksia tekivät kaikki, joukon nuorimmaisen tehtävä oli yleensä ottaa ensimmäinen kontakti uhriin. Kaikki eivät siihen pystyneet, tunnusti valepoliisirinkiin loppuvaiheessa liittynyt Kalle.

– Menin lukkoon, jos vastapuoli alkoi kysellä jotain kysymyksiä. Yleensä löin puhelimen äkkiä kiinni, hän kertoi poliisin kuulusteluissa.

Useimmista yrityksistä ei tullut mitään. Mutta aina löytyi joku, joka kuunteli soittajaa. Kun puhelu loppui, vastaaja luuli pelastaneensa säästönsä. Todellisuudessa hän oli juuri menettänyt ne.

Näin valepoliisien ammattimainen verkosto toimi

Työn jälki oli ammattimaista, mutta Marco olikin harjoitellut lapsesta asti. Jo 15-vuotiaana hän oli aloittanut yli vuoden kestäneen rikostehtailun, jossa huijattiin kymmeniä vanhuksia.

Valepoliiseista ei vielä silloin puhunut kukaan, mutta juuri siitä oli kyse: nuorisokoplan jäsenet soittelivat kahdeksankymppisille uhreilleen ja nyhtivät heiltä pankkikorttien tunnuksia.

Kun Marco kumppaneineen aloitti Suomen suurimmaksi kasvaneen valepoliisihuijausten sarjan, hän oli ehtinyt hioa liikeideaansa pitkälle. Päätekijöiden salaamiseksi rinkiin oli värvätty tavalla tai toisella jopa nelisenkymmentä ihmistä.

Moni saattoi laskeskella pääsevänsä ehdollisella vankeudella. Se ei ole noissa piireissä mitään.

Petteri Pyykönen

Poliisin mukaan kyse oli romanien pyörittämästä järjestäytyneestä rikollisuudesta, jossa samasta suvusta oli mukana useita tekijöitä. Verkoston tärkeimmät tehtävät annettiin yleensä romaneille, mutta avustajiksi kelpasi muitakin.

"Tutkinnanjohtajalla" oli tärkeä rooli. Kun valepoliisi jututti uhria, toinen kuunteli vieressä, kirjautui uhrin verkkopankkiin ja ohjeisti bulvaaneja. Jos tarvittiin vakuuttelua, vieruskaveri otti puhelimen ja esiintyi valepoliisin esimiehenä, pankkivirkailijana tai välillä jopa uhrin sukulaisena.

Grafiikka, joka havainnollistaa rikollisten verkostoa valepoliisijutuissa.

Rahojen siirtämistä varten tekijät olivat hankkineet jo etukäteen pankkitilejä. Niiden omistajat eli bulvaanit olivat valepoliisien tuttuja tai tutun tuttuja, jotka olivat valmiina antamaan tilinsä rikolliseen käyttöön pientä provikkaa vastaan.

– Sanoin, että siitä tulee syyte, mutta hän oli rahaa vailla, valepoliisi Kalle kuvasi keskusteluaan yhden bulvaanin kanssa.

Bulvaanit olivat niitä, jotka jäivät ensimmäisenä kiinni. Silloin he olivat kuitenkin jo antaneet rahat seuraavalle toimijalle ketjussa.

– Moni saattoi laskeskella pääsevänsä ehdollisella vankeudella. Se ei ole noissa piireissä yhtään mitään, kihlakunnansyyttäjä Petteri Pyykönen sanoo.

Seuraavana olivat yleensä tilinhankkijat, joiden tehtävänä oli värvätä bulvaaneja. Näin ketjun viimeiset lenkit eivät välttämättä edes tienneet, kenelle uhrin rahat lopulta menivät.

Emme halunneet näyttäytyä kioskeilla ja niiden kamerakuvissa.

"Marco"

Tilinhankkijoiden ja valepoliisien välillä saattoi toimia vielä rahamuuleja, joiden tehtävänä oli kuljettaa rahat pyramidin huipulle.

– Paketin sisältöä ei kerrottu, mutta olihan se selvää, että siinä on rahaa, sanoi yksi muuleista poliisille myöhemmin.

"Vastenmielinen ilmiö"

Rikossarjan ensimmäiset huijaukset oli tehty jo huhti–toukokuussa 2017. Silti poliisilla ei ollut vielä saman vuoden syksyllä käsitystä siitä, kuinka laajasta kuviosta todella oli kyse. Tapauksia pulpahteli milloin minkäkin poliisilaitoksen alueella. Junnaava tutkinta turhautti poliiseja, jotka tunsivat epäillyt.

– Sen voi kuvitella, miltä tuntui, sanoo tutkintaa johtanut rikoskomisario Kauko Kuismin Itä-Suomen poliisista nyt.

– Ilmiönä tämä oli vastenmielinen ja vanhusten menettämän omaisuuden arvo iso. Kun ei ollut vielä keinoja pureutua päätekijöihin, totta kai se liikutti.

Marraskuun lopussa hajanaiset tutkinnat kerättiin yhteen Itä-Suomen poliisilaitokselle ja valepoliisien perään määrättiin kaksi tutkinnanjohtajaa ja useita muita tutkijoita.

Poliisin mielestä soittaja oli varmasti Marco: hänet paljasti tapa, jolla hän äänsi s- ja r-kirjaimet.

Ratkaisevaa näyttöä kerättiin televalvonnalla. Oikea poliisi soittaa aina 029-alkuisesta numerosta, mutta valepoliisit pyrkivät salaamaan jälkensä käyttämään tuntemattomia numeroita ja anonyymejä prepaid-liittymiä. Puhelinten sijainti voitiin kuitenkin selvittää teletiedoista, jos uhrit antoivat rikostutkijoille luvan.

Televalvonta on telekuuntelua lievempi pakkokeino, joka on poliisille kullanarvoinen tällaisten rikosten selvittelyssä. Siinä poliisi ei saa kuunnella puheluita, mutta voi käräjäoikeuden päätöksellä hankkia tietoonsa tunnistetietoja, kuten puhelinnumeroita.

Vaikka Marco ja kumppanit vaihtoivat jatkuvasti olinpaikkaa ja puhelimia, televalvontatiedot paljastivat koko ajan, missä he liikkuivat.

Ensimmäinen varma jälki Marcon osuudesta oli jäänyt jo huhtikuussa, kun yksi uhri oli tallentanut huijauspuhelun. Tallenteen kuunnelleen poliisin mielestä soittaja oli varmasti Marco: hänet paljasti tapa, jolla hän äänsi s- ja r-kirjaimet.

Eivät nämä ole huijareita vaan poliiseja.

Miksi valepoliiseja ei otettu kiinni aiemmin?

Se ei ole aina helppoa, sanoo rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta. Rikollinen toiminta on estettävä, mutta toisaalta poliisin on kerättävä riittävästi näyttöä epäillyistä.

– Muistan omalta syyttäjänuraltanikin tapauksen, jossa rikollisten annettiin jatkaa, jotta saatiin riittävä näyttö. Silloinkin käytiin kovaa keskustelua siitä, missä vaiheessa on iskettävä, ettei mahdollistettaisi puuttumattomuudella uusia rikoksia.

Marraskuussa 2017 poliisi lopulta iski.

"Kaikki varallisuuteni oli mennyt"

Ensin poliisi otti kiinni joukon bulvaaneja, jotka olivat auttaneet valepoliisia piilottelemaan yhdessä huijauksessa vietyjä rahoja. Pari viikkoa sen jälkeen otettiin kiinni myös Marco ja kahta päivää myöhemmin Allan.

Siinä vaiheessa Marco oli istumassa toista tuomiota Naarajärven avovankilassa. Linnassa mies oli vaihtanut tietoja hyvistä bulvaaneista. Hän onnistui tekemään vankilan puhelimella jopa huijauksen, kun sai hyväuskoisen ostajan maksamaan 4 000 euron ennakkomaksun olemattomasta traktorista.

Kun peli puhallettiin poikki, valepoliisikopla oli huijannut ihmisiltä pitkälle yli 300 000 euroa. Pankki ja poliisi olivat saaneet pelastettua suuren osan huijatuista rahoista ennen kuin ne siirtyivät bulvaaneille, mutta aina he eivät ehtineet ajoissa.

– Kaikki varallisuuteni oli mennyt, suri yksi uhreista.

Valepoliisin uhrien kertomuksia grafiikassa.

Kun poliisi otti Marcon kiinni epäiltynä valepoliisikokonaisuudesta, hän kertoi rikostoverinsa Allanin kanssa avoimesti huijauksista.

– Ostimme Allanin kanssa tori.fistä puhelimia ja laitoimme tuntemattomia ihmisiä hankkimaan R-kioskilta puhelinkortteja. Tekosyynä oli, että meillä on porttikielto. Emme halunneet näyttäytyä kioskeilla ja niiden kamerakuvissa.

Sitten tapahtui jotakin, joka näyttää jälkikäteen oudolta. Epäillyt päästettiin tutkintavankeudesta vapaalle matkustuskieltoon odottamaan tuomioitaan.

"Vähän niin kuin jouluksi kotiin"

Rikoksesta epäilty voidaan määrätä matkustuskieltoon, jos vangitsemiseen ei ole pakottavaa tarvetta. Valepoliisien avustajat vaativat joko päämiesten vapauttamista tai matkustuskieltoa. Poliisi ja syyttäjä suostuivat jälkimmäiseen.

– Heidät päästettiin vähän niin kuin jouluksi kotiin, kihlakunnansyyttäjä Petteri Pyykönen kertoo.

Marcolla oli takanaan rankka putki ehdottomia vankeusrangaistuksia samankaltaisista rikoksista. Kun tämä juttu kirjoitetaan, niitä on 26. Valepoliisivyyhdin neljällä päätekijällä ehdottomia rangaistuksia on yhteensä 75. Silti heille annettiin mahdollisuus lopettaa rikokset ja odottaa tuomiotaan.

– Odotettiin, että valepoliisi-ilmiö olisi laantunut, tutkinnanjohtaja Kauko Kuismin Itä-Suomen poliisista perustelee.

Ratkaisulla haluttiin myös aikaa. Itä-Suomen poliisi tutki valepoliisihuijauksia harvinaisen isolla miehityksellä. Epäiltyjen vapauttaminen antoi aikaa tehdä tutkinta rauhassa loppuun.

Rahat tuli, mutta minulla meni niin lujaa, että en muista summaa.

"Kalle"

Poliisi ei myöskään vielä tiennyt, kuinka monta valepoliisihuijausta epäillyt olivat tehneet. Moneen tapaukseen päästiin käsiksi vasta jälkeenpäin.

Nyt poliisi ja syyttäjät sanovat, että Marcon ja Allanin vapauttaminen oli virhe. Sillä joulun jälkeen kaksikko tekaisi kolme nopeaa traktoripetosta ja häipyi rahoineen Ruotsiin. Siellä he aloittivat uusien valepoliisipuheluiden soittamisen.

Makeaa elämää petettyjen rahoilla

Tukholmassa karkulaisiin liittyi Kalle, jonka piti alun perin vain tehdä yksi bulvaanikeikka veloistaan selviämiseksi. Hänestä tuli yksi jutun päätekijöistä.

Kolmikko vietti makeaa elämää petettyjen eläkeläisten rahoilla. Valepoliisit pyörittivät konttoria kiinalaisen ravintolan pöydästä käsin ja rahankuljettajille maksettiin taksi Torniosta Tukholmaan.

Miehet huijasivat vielä isoja summia, mutta kun viranomaiset yrittivät myöhemmin periä rikoksella saatuja varoja, mitään ei saatu. Kaikki meni elämiseen, miehet sanoivat.

– Rahat tuli, mutta minulla meni niin lujaa, että en muista summaa, kertoi Kalle poliisille.

Keskusrikospoliisi antoi valepoliiseista eurooppalaisen tutkintamääräyksen ja pohjoismaisen pidätysmääräyksen. Taas kerran poliisi rakensi palapeliä huijareiden kännyköitä seuraamalla.

Rikolliset olivat kuitenkin saaneet poliisikuulusteluista arvokasta tietoa siitä, miksi he jäivät edellisellä kerralla kiinni. Tukholmassa he välttelivät omien puhelinten käyttöä ja valikoivat apulaisensa entistä tarkemmin.

Silti Marco pelkäsi kiinni jäämistä. Hän pelkäsi, että poliisi löytää hänet asunnostaan Tukholmasta. Hän pelkäsi, että poliisi seurasi hänen Suomen ja Ruotsin välillä matkustanutta vaimoaan.

"Mutta aamulla tuli soitto pankista"

– Älä kerro tästä kenellekään viikkoon, sanoi poliisi puhelun lopuksi.

Noista sanoista 80-vuotias veteraaniurheilija Väinö arvasi jonkin olevan vialla. Valepoliisi oli soittanut hänelle myöhään torstai-iltana ja saanut miehen pankkitunnukset urkittua.

Outo lopetus oli kuitenkin herättänyt Väinön ja hänen vaimonsa epäilyt. Pariskunta kiirehti kuolettamaan pankkikorttinsa ja turvaamaan pankkitilinsä. He kävivät nukkumaan siinä uskossa, että rahat olivat turvassa.

– Mutta aamulla tuli soitto pankista, Väinö kertoo.

Pankkivirkailija kysyi, oliko mies kenties tehnyt jonkin ison hankinnan. Hänen tililtään oli hävinnyt 78 000 euroa.

Väinö oli valepoliisien toiseksi viimeinen uhri. Viisi päivää tapauksen jälkeen Ruotsin poliisin ryhmä oli vastassa alaovella, kun Marco ja Kalle olivat palaamassa pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa olleeseen tukikohtaansa.

Kaksi päivää sen jälkeen jäi kiinni myös Allan, joka yritti palata Suomeen laivalla. Kalle laskettiin vielä vapaalle ja hän jatkoi rikosten yrittämistä, mutta yksin siitä ei tullut mitään. Kun hän huhtikuussa palasi Suomeen, myös hänet otettiin kiinni.

Suomen siihen asti suurin valepoliisihuijausten sarja oli loppu. Mutta tapauksen mittakaava selvisi vasta myöhemmin.

Rahat tulivat takaisin, luottamus ei

Kun kihlakunnansyyttäjä Petteri Pyykönen nosti syytteet Marcolle, Allanille, Kallelle ja neljännelle muulle valepoliisille, hän laski miesten vieneen petoksilla yli 800 000 euroa.

Uhrit saivat suurimman osan rahoistaan takaisin, mutta moni menetti muutakin. Yksi uhreista, iäkäs nainen kieltäytyi antamasta haastattelua tätä juttua varten, koska ei voi enää luottaa keneenkään tuntemattomaan.

Naista hävetti. Kun on tehnyt pitkän työuran vastuullisessa tehtävässä, ei kuvittelisi lankeavansa huijaukseen. Soittaja oli kuitenkin vakuuttava ja asialla oli kova kiire.

Jälkeenpäin uhri ei ole uskaltanut kertoa tapahtumasta kuin yhdelle läheiselleen.

Ihmisiä on huijattu aina. On kuitenkin tapahtunut monta asiaa, joiden vuoksi valepoliisi-ilmiö pääsi räjähtämään käsiin juuri nyt.

Kun verkkopankit ovat parempia ja nopeampia, se auttaa myös rikollisia. Tilisiirto pankista toiseen onnistuu hetkessä, kun se ennen vei päiviä. Rikolliset suosivat bulvaaneilla erityisesti Osuuspankin tilejä, koska niille pystyi siirtämään muita pankkeja suurempia summia kerralla.

Heikko lenkki on ihminen, muistuttaa tapausta tutkinut rikoskomisario Kauko Kuismin. Valepoliisit olisivat epäonnistuneet, jos uhrit olisivat luottaneet enemmän pankin turvajärjestelmiin kuin poliisia puhelimessa esittävään soittajaan.

Ensin huijauksia tehtiin päivisin. Sitten rikolliset huomasivat, että ne onnistuvat iltaisin paremmin.

Teemu Ylhäisi, OP-ryhmä

Huijatut ovat olleet lähes poikkeuksetta vanhuksia, usein vielä yksin asuvia. Yhden Ylen haastatteleman uhrin mielestä vanhukset on ajettu liian hätäisesti verkkopankkien asiakkaiksi heikentämällä palveluita konttoreissa.

– Siinäkin oli niin kiire. Ei ole vaikeaa, sanottiin, ei ole vaikeaa. Tätä ei pidä hävetä: pitäisi puhua enemmän siitä, että vanhukset on pakotettu verkkopankkiin, hän kertoi.

Kritiikissä on totuuden siemen, myöntää OP-ryhmän turvallisuusjohtaja Teemu Ylhäisi. Hän sanoo, että kaikki asiakkaat eivät ole oppineet uusien palveluiden käyttöön samassa tahdissa.

– Meidän pitää auttaa asiakkaita ymmärtämään, miten palveluita pitää käyttää ja milloin hälytyskellojen pitäisi soida.

Bulvaani nostaa rahaa grafiikassa.

Pankki juoksee jatkuvasti kilpaa verkkohuijareiden kanssa. OP on lisännyt henkilökuntaa huijausten torjuntaan ja varmistanut, että toimintakyky on riittävä myös iltaisin ja viikonloppuisin.

– Ensin huijauksia tehtiin päivisin. Sitten rikolliset huomasivat, että ne onnistuvat iltaisin paremmin. Siihen me reagoitiin nopeasti, Ylhäisi kertoo.

Kymmenestä minuutista kiinni

Tammikuussa 2019 Marco, Allan, Kalle ja neljäs valepoliisi tuomittiin vuosien ehdottomiin vankeusrangaistuksiin Pohjois-Savon käräjäoikeudessa. Samassa oikeudenkäynnissä annettiin sakkoja tai vankeutta myös 33 muulle, joiden todettiin auttaneen valepoliisia muun muassa rahanpesussa.

Marco tuomittiin yhteensä 63 valepoliisihuijauksesta ja muista rikoksista yhteensä kolmen ja puolen vuoden vankeuteen. Allanin rikoksista löytyi vieläkin enemmän näyttöä: hänet tuomittiin neljän vuoden vankeuteen.

Tuomio ei ole vielä lainvoimainen. Asiantuntijat pitävät lähes varmana, että se menee vähintään hovioikeuteen ja mahdollisesti myös korkeimpaan oikeuteen.

Kysymys on näytöstä. Poliisi, syyttäjä ja puolustusasianajajat laskivat käyneensä läpi jopa 4 400 sivua esitutkinta-aineistoa. Vaikka tekijät tunnustivat suuren osan rikoksista, oli työlästä osoittaa, kuka valepoliiseista oli tehnyt minkäkin huijauksen, kun tallenteita puheluista ei ollut.

Sen voi kuvitella, miltä tuntui.

Kauko Kuismin, Itä-Suomen poliisi

Oikeudenkäynnin aluksi päätekijät peruivat esitutkinnassa tekemiään tunnustuksia. Varsinkaan Allanin tunnustus ei pitänyt, puolustus väitti. Asianajajan mukaan Allania oli pidetty ennen kuulusteluita eristyssellissä ja hän oli myös ollut nälkälakossa.

Vasta oikeudenkäynnistä selvisi kaikille, miten laajasta ja monimutkaisesta rikoksesta oli kyse. Syytekohtia oli 320. Jopa Marcon asianajaja myönsi, että poliisi oli tehnyt lopulta hyvää työtä vyyhtiä selvittäessään.

Valepoliisien huijaama 80-vuotias Väinö on tyytyväinen, että rikolliset ovat saaneet tuomionsa. Hänen säästönsä saatiin lopulta suureksi osaksi pelastettua – mutta tiukille se meni.

– Tili saatiin suljettua. Kymmenen minuuttia sen jälkeen rikolliset olivat yrittäneet siirtää rahat muualle. Siitä saatiin 71 000 euroa takaisin.

Väinön onni oli, että hän ei lamaantunut, vaan kykeni toimimaan nopeasti huijauksen paljastuttua. Hänellä on vielä saamatta runsaat 6 000 euroa.

– Minulla on kaksi pojanpoikaa, jotka pelaavat jääkiekkoa. Jos ne rahat joskus tulevat, ne menevät poikien hyväksi.

Jutussa mainittujen valepoliisien sekä heidän uhriensa nimet on muutettu. Jutun lähteinä on käytetty etupäässä poliisin esitutkintamateriaaleja, syyttäjän haastehakemuksia ja käräjäoikeuden ratkaisua. Nimettyjen lähteiden lisäksi juttua varten on haastateltu “Marcon” ja “Allanin” asianajajia, poliisitarkastaja Jyrki Ahoa Poliisihallituksesta sekä kihlakunnansyyttäjä Silvia Autiota Itä-Suomen syyttäjänvirastosta.