Analyysi: Valtiovarainministeriön kahden miljardin euron leikkaukset ja veronkiristykset ovat mittapuu vaalilupauksille – piti siitä tai ei

Virkamiehet tarjoavat niukkuutta. Osa poliitikoista varautuisi jo mieluummin jakamaan rahaa, Ari Hakahuhta kirjoittaa.

eduskuntavaalit
Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö, valtiosihteeri  Martti Hetemäki esitteli VM:n virkamiesarvion ensi vaalikauden talous- ja hallintopolitiikasta tiedotustilaisuudessa Helsingissä 4. helmikuuta.
Valtiovarainministeriön virkamiehet esittelivät maanantaina näkemyksensä julkisen talouden tilasta kansliapäällikkö Martti Hetemäen johdolla. Virkamiesjohto suosittelee seuraavalle hallitukselle menoleikkauksia tai veronkorotuksia.Martti Kainulainen / Lehtikuva

Se tulee takuuvarmasti kuin räntäsade, piti siitä tai ei. Sen jälkeen vaalikampanjointi ei ole entisellään.

Se on valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoro, joka kertoo, missä jamassa uusi hallitus saa Suomen julkisen talouden hoidettavakseen.

Valtiovarainministeriön madonluvut ovat mittapuu puolueiden vaalilupauksille. Jokaisen puolueen rahalupauksia verrataan tästä eteenpäin virkamiesten pohjapaperiin. Piti puoluejohtaja siitä tai ei.

Johtavat virkamiehet ehdottavat nyt seuraavalle hallitukselle kahden miljardin euron sopeutusta, siis leikkauksia tai veronkorotuksia. Lisäksi pitäisi saada syntymään satatuhatta työpaikkaa lisää ja jonkinlaisen sote-uudistuksen pitäisi hillitä terveysmenojen kasvua.

Virkamiesten näkemys ei ole eurolleen tarkka kuva julkisen talouden tilanteesta. Se on kamreerimainen arvio: mitä se tarkoittaa euroissa, kun suomalaiset ikääntyvät ja syntyvyys vähenee ja samaan aikaan rahaa kuluu enemmän terveysmenoihin ja eläkkeisiin. Raportti siis kuvaa julkisen talouden kestävyysvajeen.

Tarjolla on taas taattua valtiovarainministeriötä. Jaossa on vain niukkuutta, piti siitä tai ei.

Olo voi olla kuin Tuntemattomassa sotilaassa puoluejohtajallakin.

Väinö Linnan kirjan nälkää valittelevaa Lahtista mukaellen: Menes valittaan, että vaalikentillä pitäisi voida luvata jotain jaettavaakin, niin lyödään sellainen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla ole varaa luvata mitään.

Raportti vaikuttaa varmasti vaalilupauksista käytävään keskusteluun. Nyt on tarjolla yhden sortin todellisuustarkistus siihen, mitä vaalikentillä tarjotaan.

Virkamiesjohdon raportti tarjoaa kättä pidempää puolueille, jotka kannattavat niukkaa menolinjaa. Ikäviä kysymyksiä on luvassa puolueille, joilla olisi luottamusta siihen, että lisämenoille löytyy muutakin kuin velkarahaa.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Mitä seuraa nyt, kun vaalikampanjat ovat alkamassa?

Puolueet todennäköisesti poimivat raportista omaan ohjelmaansa sopivat asiat. Työllisyyden parantaminen saa jakamattoman kannatuksen, leikkaukset ja veronkorotukset eivät.

Suhtautuminen väläytettyihin leikkauksiin tulee jakamaan puolueita.

Kahden miljardin euron sopeutus julkisessa taloudessa neljässä vuodessa merkinnee, että ehkä merkittäväkin osa urakasta on hoidettava valtion budjetin kautta. Se merkinnee myös leikkauksia.

Yhtään epäilemättä, vaalikentillä kovassa kurssissa on vannominen työllisyyden paranemiseen ja talouskasvuun. Poliitikkojen arvio voi olla, ettei äänestäjien sietokyky kestä enää uusia leikkauksia sosiaaliturvaan tai koulutukseen.

Kukaan ei voi taata virkamiesten valistunutta arvausta tulevaisuudesta täsmälleen oikeaksi. Ikävä kyllä, liian harvoin ovat toteutuneet ylitoiveikkaat arviot talouskasvusta tai harmaasta taloudesta saatavista verotuloista valtion budjetin pönkittämiseksi.

Poliitikkojen liikkumavara paljon rahaa vaativien vaalilupausten osalta on raportin valossa ahdas. Jos uusia menoja tulee, vastaavasti pitää leikata vanhoja menoja.

Yhtä ahdas on raportin tarjoama pelivara verotuksesta. Ratkaisevasti veroja ei saisi kiristää, jotta talouskasvu ja työllisyys eivät kärsisi. Toisaalta virkamiehet eivät suosita kokonaisverotuksen keventämistä, koska valtio ja kunnat tarvitsevat verotuloja.

Virkamiehet pohtivat, että työn verotuksen kevennykselle voisi löytä tilaa alennettuja arvonlisäverokantoja korottamalla. Se taas merkitsisi esimerkiksi ruoan tai lääkkeiden hintojen nousua.

Tämä on ehdotus, jota poliitikot tuskin vaalikentillä tekevät. Kuuluisalla Prisman ovella olisi vaikea selittää, miksi ruoan ja lääkkeiden hintaa pitäisi nostaa.

Ja tarjota vastineeksi lupausta, että hintojen nousu korvataan työn verotusta alentamalla. Siinä vaiheessa kysyttäisiin myös, miten ruoan hinnan korotus hyvitettäisiin pienituloisimmille, joilla ei välttämättä ole työpaikkaa.

Raportti ei tarjoa valmiita ratkaisuja taloudenpitoon. Teot jäävät seuraavan hallituksen ja hallituspuolueiden vastuulle.

Poliitikot lopulta päättävät leikataanko menoja, korotetaanko veroja vai jätetäänkö virkamiesarvio noteeraamatta. Uusien ministerien on valittava, millä keinoilla työpaikkoja saataisiin syntymään lisää.

Virkamiespuheenvuoro julkisesta taloudesta on julkaistu ainakin neljännesvuosisadan ajan.

Valtiovarainministeriön raportti ei onnistunut hillitsemään valtion menojen kasvua ennen vuoden 2007 vaaleja.

Puolueet kilpailivat, kenen ohjelmassa jakovara, mahdollisuus uusiin menoihin tai veronalennuksiin oli suurin. Sitten tuli Yhdysvaltojen asuntoluottokriisi ja Suomeen talouskasvun menetetty vuosikymmen.

Raportin vaikutusvallan lopullinen läpimurto osui vuoden 2015 eduskuntavaalien menoleikkauskeskusteluun. Valtiovarainministeriön listalla oli leikkauspainotteinen kuuden miljardin euron sopeutustarve valtion ja kuntien menoihin.

Tähdet olivat suotuisat virkamiesten ajatusten edetä. Huoli valtion velkaantumisesta oli suurta. Virkamiehet vaativat leikkauksia, leikkaukset olivat puolueiden puheissa vaalikampanjoissa ja porvarihallitus sitoutui menoleikkauksiin.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun puoluejohtaja on hallitustunnustelija, hän kallistaa korvansa virkamiesten suuntaan.

Jos arvata saa, mitä sitten uusi hallitus tekisi, jos se seuraisi virkamiesohjeita?

Kahden miljardin sopeutus näkyisi ainakin joinain leikkauksina valtion tai kuntien menoissa ja palveluissa.

Yritysten verotukia ja muita yritystukia yritettäisiin jälleen perata. Nykyhallitus ei päässyt urakassa alkua pitemmälle.

Kokonaisverotus ei paljoa nousisi tai laskisi. Sen sijaan veroja maksettaisiin vähemmän työstä ja enemmän kulutuksesta ja kiinteistöveroina eli asumiskuluina.

Työllisyydessä pyörähtäisi laaja ideointikierros käyntiin: miten syntyisi uusia työpaikkoja ja työttömät työllistyisivät. Harkittavana olisi niin keppi kuin porkkanakin.

Erityisesti mietittäisiin, miten saada enemmän 55–64 -vuotiaita töihin. Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki sanoi maanantaina, että sadantuhannen työpaikan lisäys toteutuisi, jos tämän ikäluokan työllisyydessä päästäisiin samalle tasolle kuin Ruotsissa.

Lisäksi yritettäisiin taikoa uusia osa-aikaisia työpaikkoja sekä naisia työhön kannustava perhevapaauudistus.

Lukekaahan valtiovarainministeriön ehdotus uudelleen, kun uusi hallitus julkistaa ohjelmansa. Sitten näette, kuinka paljon virkamiehiä tällä kertaa kuunneltiin. Piti siitä tai ei.

LUE LISÄÄ:

Valtiovarainministeriö: Uuden hallituksen varauduttava kahden miljardin euron leikkauksiin tai veronkiristyksiin