Suomi on liikuntatalkoiden maa: kaksi miestä, mönkijä ja liuta potkukelkkoja

Useissa kunnissa muun muassa latuverkosto jäisi huomattavasti nykyistä vähäisemmäksi, elleivät intohimoiset hiihtoharrastajat tekisi latuja omalla vapaa-ajallaan.

vapaaehtoistyö
Tauno Hovila ja potkukelkat Alajärven jäällä
Tauno Hovila ja potkukelkat Alajärven jäällä.Kati Turtola / Yle

Neljäkymmentä eri kokoista potkukelkkaa odottaa parkissa siistissä rivissä hämeenlinnalaisen Alajärven jään reunalla. Kirpputoreilta löydetyt ja lahjoituksina saadut kelkat saivat kesällä kaikki arvokkaan, tummansinisen maalin pintaansa.

– Talkoilla maalattiin niitä ja vähän korjattiin, kertoo potkukelkkamieheksikin tituleerattu Tauno Hovila.

Muutama vuosi sitten eläkkeelle jäädessään Hovila ryhtyi omaksi huvikseen ylläpitämään neljän kilometrin pituista luistelu- ja potkukelkkareittiä sekä latu-uraa järven jäälle. Hovila tekee työt omalla ajallaan, omilla koneillaan ja aluksi maksoi polttoainekulutkin itse.

Nyt kaupunki antaa bensarahaa. Vuodenvaihteen jälkeen Hovilalle napsahti myös kaupungin liikuntapalkinto.

– Nyt kun olen huru-ukko, riittää aikaa, kuittaa Hovila jutut työläästä harrastuksestaan.

Tauno Hovin potkukelkkarivi Alajärven jäällä Hämeenlinnassa
Hämeenlinnalainen Tauno Hovila on kunnostanut talkooporukan kanssa neljäkymmentä potkukelkkaa, joita halukkaat saavat lainata ilmaiseksi.Kati Turtola /Yle

Suomi on liikuntatalkoiden maa

Tauno Hovila on yksi niistä lukuisista suomalaista, jotka ajavat talkootyönä latuja tai auraavat luisteluratoja ja -reittejä. Vuoden 2018 Eurobarometrin (siirryt toiseen palveluun) mukaan joka kymmenes suomalainen tekee talkootöitä liikunnan saralla. Vapaaehtoisten määrä on lähes kaksinkertainen muuhun Eurooppaan verrattuna.

Turun yliopiston projektitutkija ja SmartSport Osuuskunnan seuratoiminnan asiantuntija Pasi Mäenpää kuvailee, että vapaaehtoistyötä liikunnan parissa on varsin monenlaista. Erikseen voidaan puhua urheiluseurojen organisoimasta talkootyöstä. Toisaalta esimerkiksi vanhemmat, jotka kuskaavat lapsiaan treeneihin kimppakyydeillä, tekevät hekin tavallaan vapaaehtoistyötä.

– Esimerkiksi joululomalla asuntoalueen isät jäädyttivät lähiluistelukenttää, koska kunnan väki ei ehtinyt, kertoo Mäenpää esimerkin.

Mäenpää arvelee, että seuratoimintaan liittymätön vapaa kansalaisaktiivisuus on voinut lisääntyä viime vuosina.

– Kuntien kantokyky olosuhteiden luojana nykyisessä laji- ja liikuntamuotojen kirjossa ei millään riitä. Tilaa ja tarvetta omalle aktiivisuudelle on entistä enemmän, sanoo Mäenpää.

Ylityökorvauksista syntyisi semmoinen summa, että olisi aika paljon tiputettava latujen määrää.

Jari Salmela

Tarve pienimuotoiselle talkootyölle saattaa tutkijan mukaan jatkossa kasvaa.

– Jos lähiliikuntaolosuhteet jäävät jatkossa isojen stadionien varjoon, olisi hyvä, että olisi tällaista kansalaisaktiivisuutta. Toki tämä on myös arvo- ja valinta-asia, josta kannattaa käydä keskustelua omassa kunnassa.

Vapaan kansalaisaktiivisuuden lisääntymisessä saattaa olla Mäenpään mukaan myös kääntöpuolensa.

– On olemassa riski, että se antaa luvan kunnille jättää liikuntaolosuhteita luomatta, kun innokkaat kansalaiset ja yhdistykset ottavat niistä yhä enemmän vastuuta.

Hämeenlinnan naapurissa sijaitseva Hattula on esimerkki kunnasta, jossa hiihtolatuja ylläpidetään puolitalkootyylillä. Hattulassa urheiluseuroille ja järjestöille maksetaan talkoopalkkio tai polttoainekorvaus. Ilman talkoolaisia moni latu-ura jäisi kokonaan ajamatta.

– Jos tämä olisi täysin kunnallista palvelua, niin jo pelkästään ylityökorvauksista syntyisi semmoinen summa, että olisi aika paljon tiputettava latujen määrää nykyisestä, arvelee Hattulan liikuntapäällikkö Jari Salmela.

– Yhteistyö ja kumppanuussopimukset ovat ajan henki, myöntää Mäenpää.

"Rakkaudesta hiihtoon"

Kuluvana talvena latujen tekijöillä ei ole ollut pulaa lumesta, päinvastoin. Renkolainen Markku Salo on tehnyt omille mailleen ja aikoinaan kylän koulun läheisyyteen latuja vuodesta 1994. Viime vuosina ensin Rengon kunta ja kuntaliitoksen jälkeen Hämeenlinnan kaupunki on antanut rahaa polttoaineeseen.

– Lunta on nyt tullut niin paljon, että sitä on saanut lähes päivittäin ajaa. Parhaina päivinä on kai kahteenkin kertaan ajettu latuja, että ihmiset pääsevät hiihtämään, kertoo Markku Salo latukoneena toimivan mönkijänsä päältä omalla kotipihallaan.

Markku Salo lähdössä ajamaan latuja.
Markku Salo on ajanut latuja jo yli kaksikymmentä vuotta. Kati Turtola / Yle

Usein latujen ajajat tai luistelureittien ylläpitäjät ovat itse intohimoisia lajin harrastajia. Markku Salo sanoo tekevänsä latuja rakkaudesta hiihtoon.

– Itse olen aktiivinen hiihtomies. Saattaa olla, että jos en olisi hiihtomies, niin tulisikohan latuja pidettyä näin aktiivisesti auki, pohtii Salo.