Kun kortit on jaettu, Juha Luostarinen sulkee ulkomaailman ympäriltään – pelkkä taito ei riitä, jos mielii bridgen mestariksi

Bridgessä ei ole kyse tuurista, vaan strategiasta ja psykologiasta. Korttihaiksi ei opi edes 30 vuodessa.

korttipelit
Juha Luostarinen
Juha Luostarinen on pelannut bridgeä jo 35 vuotta, muttei silti myönnä osaavansa peliä täydellisesti. Mimmi Nietula / Yle

Neljän hengen pöydässä kortit liikkuvat nopeaan tahtiin eikä maallikko hoksaa, kuka on voitolla. Bridgepeli etenee rytmikkäästi, mutta kukaan ei sano sanaakaan.

Ilmekään ei värähdä, vaikka vastustaja olisi huikeassa johdossa, sillä bridgepöydässä naaman on pysyttävä peruslukemilla.

Omalle parille eli partnerille ei saa viestittää mitään pelin ollessa käynnissä. Ainoastaan tarjousvaiheessa tarjouskorttien avulla ja pelissä korttien taitavalla pelaamisella. Jos kärähtää viestimisestä, napsahtaa kilpailukieltoa.

– Mitään epäeettisiä rykimisiä tai korvan rapsutteluja ei missään tapauksessa hyväksytä. Maailman paras parikin on saanut kilpailukiellon ja sitä asiaa on puitu siviilioikeusistuimessa asti, kertoo Kainuun bridgekerhon puheenjohtaja Juha Luostarinen.

Luostarinen ei itse edes vilkuile partneriaan tai vastapelureitaan pelin aikana, ettei ajatus herpaantuisi. Kun peli on käynnissä, hän näkee vain kortit – vaikka taivas putoaisi.

– Katson vain, miten kaikki pelaavat, ettei tule edes luultua informaatiota, jota voi tulkita väärin.

Kymmenen tuntia taktikointia

Sen lisäksi, ettei pöydässä ilveillä, edes jakojen välissä ei juuri nähdä suuria tunteita. Taitava pelaaja ei jää vellomaan huonoon tulokseen.

– Voitto on tärkein, eikä huono tulos merkitse mitään. Joskus tietenkin tunteet purkautuvat parin kanssa lounastauolla, mutta sehän on vain inhimillistä, Juha Luostarinen sanoo.

Bridge on myös kestävyyslaji: kilpailu voi kestää kymmenenkin tuntia. Yksi jako kestää korkeintaan kahdeksan minuuttia, mutta jakoja voi olla useita kymmeniä. Pitkän kisarupeaman jälkeen moni jaksaa vielä pelata huvikseen.

– Jos on innokas bridgeporukka kasassa, miksei sitä käyttäisi hyväkseen, Luostarinen sanoo.

Bridge pitää iäntuomat aivo-ongelmat loitolla.

Juha Luostarinen

Kajaanilainen Luostarinen pelaa viikoittain bridgekerhon kanssa ja matkustaa myös kilpailemaan lähikaupungeissa pelattaviin turnauksiin. Miehen ura bridgepöydässä lähenee suurmestarin arvoa, joka on kokeneen ja taitavan kilpailijan merkki. 35 vuotta pelannut mies ei silti pidä itseään mestarina. Siinä juuri piilee bridgen kiinnostavuus: aina tulee uusia tilanteita.

– Ei voi olla sellaista joka tietää kaiken bridgestä. Sitä ei osaa koskaan täydellisesti.

Ikimuistoisin hetki Luostarisen peliuralla liittyy ensimmäisiin kilpailuihin, noin 30 vuoden takaa.

– Sain ensimmäiset mestaripisteet, joita ei siinä vaiheessa ollut vielä kenelläkään Kainuussa. Se oli niin kunkkua. Siinä oli oikein pentumainen ylpeys.

Mainetta, mutta ei mammonaa

Bridgen pelaaminen on aivojumppaa. Aikaisemmassa Ylen haastattelussa aivotutkija Minna Huotilainen kertoo, että korttipelissä aivot käyvät kuumina, mikä auttaa yleiseen aivoterveyteen.

– Kortti- ja lautapelit laittavat tiukat vaatimukset aivoille. Pelissä on tietyt säännöt ja koko ajan täytyy tietää, mitä on tekemässä. Se ei ole ollenkaan yksinkertainen tehtävä aivojen näkökulmasta, Huotilainen kertoo.

Tämän huomaa myös siitä, että bridgen pelaajista osa on virkeitä senioreita. Kainuun bridgekerhossa vanhimmat pelaajat ovat 75–80 -vuotiaita. Yli 60-vuotiaalla Juha Luostarisella ei ole vielä ikä alkanut painaa, mutta hän uskoo harrastuksen olevan ennaltaehkäisevä lääke.

– Kyllä sen omallakin kohdalla huomaa, että bridge pitää iäntuomat aivo-ongelmat loitolla. Eivät ne ehkä poistu kokonaan, mutta ainakin siirtyvät, Luostarinen sanoo.

Bridgepelikortit
Bridgessä jokaisessa jaossa pelaajalla on aluksi kolmetoista korttia.Mimmi Nietula / Yle

Bridgepöydässä onnistuminen on suuressa roolissa. Kyseessä on ehdottomasti älypeli, jossa tarkoituksena on taktikoida ja voittaa tikkejä. Raha ei vaihda kilpailuissa omistajaa, vaan peliä pelataan kunniasta ja onnistumisen tuomasta mielihyvästä.

– Se antaa onnistumiseen tunteen, että olinpas hyvä tässä tilanteessa, Luostarinen kertoo.

Sosiaalisuus ja hyvä porukka ovat iso osa suomalaista bridgekulttuuria. Kaikki Suomen 1 500 rekisteröitynyttä pelaajaa tuntevat toisensa eikä pelipöydissä turhia kyräillä.

– Se on se kaunis sosiaalinen suola. Kaikki ihmiset tulevat toimeen keskenään.

Lue lisää:

Isä tarvitsi bridgeharrastukseensa pelikaverin – nyt 18-vuotias poika on lajin maailmanmestari