Analyysi: Suomi aikoo ajaa EU:n ilmastotavoitteiden kiristämistä – Lupaako pääministeri liikoja?

Juha Sipilän on helppo luvata, että Suomi vaatii puheenjohtajakaudellaan EU:lle tiukempaa ilmastopolitiikkaa. Toteutus on hankalampaa, kirjoittaa EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio.

ilmastonmuutos
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) puhui Euroopan parlamentin täysistunnossa 31. tammikuuta.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) puhui Euroopan parlamentin täysistunnossa 31. tammikuuta.Stephanie Lecocq / EPA

BrysselPääministeri Juha Sipilä (kesk.) toisti viime torstaina Euroopan parlamentin täysistunnossa suomalaispyrkimyksen tiukentaa EU:n ilmastotavoitteita vuodelle 2030.

EU:ssa on sovittu 40 prosentin vähennyksistä kasvihuonekaasujen päästöihin. Sipilä kertoi, että kahdeksan suomalaispuoluetta ajaa 55 prosentin leikkausta.

Sipilä vahvisti toimittajille puheen jälkeen, että tavoitetta lähdetään edistämään EU:n puheenjohtajamaan paikalta kuluvan vuoden loppupuoliskolla.

– Suomen puheenjohtajuuskaudella nämä tavoitteet pitää valmistella vuoteen 2020 mennessä, Sipilä sanoi.

Tavoite on peräisin eduskuntapuolueiden pyöreän pöydän keskusteluista joulukuulta. Vain perussuomalaiset sanoutui irti työryhmän työstä.

Uuden, tiukemman tavoitteen tarkoitus olisi päästä polulle, joka johtaa hiilineutraaliuteen vuosisadan puoliväliin mennessä. YK:n ilmastopaneelin raportin mukaan tähän pitää päästä, jos maapallon lämpötilan nousu halutaan rajoittaa 1,5 asteeseen.

Mutta voiko Sipilän ja suomalaispuolueiden ehdotus menestyä?

Vuoden 2030 tavoite lyötiin lukkoon lokakuun 2014 huippukokouksessa. Sen ympärille luotiin satojen ellei tuhansien sivujen lainsäädäntö, joka on neljän vuoden valmistelun ja käsittelyn jälkeen juuri läpäissyt EU:n koneiston.

Yksityiskohtainen pykälikkö säätelee miltei kaikkea sähköautojen latauspisteistä sähkömarkkinoihin ja päästökauppaan, talojen energiaremontteihin, biopolttoaineiden sekoitussuhteisiin ja metsien hakkuutähteiden käsittelyyn.

Suomen puheenjohtajakaudelle lukuisista lakiesityksistä jää korkeintaan yksi, jos Romania ei saa omalla kaudellaan raskaan tieliikenteen päästörajoja käsiteltyä.

Suomella ei siis puheenjohtajamaana ole lainsäädännön käsittelyssä käytännössä juuri mahdollisuuksia kiristää tavoitteita. Normaalisti ministerineuvoston puheenjohtaja voisi luotsata lakiesityksiä haluamaansa suuntaan tekemällä kompromissiesityksiä.

Vielä hankalampaa tällainen vaikuttaminen on Suomen kauden ajoituksen takia. Eurovaalit pidetään toukokuussa, ja nykyisen komission toimikausi päättyy lokakuun lopussa.

Vanhalta komissiolta ei sovi odottaa enää uusia esityksiä. Uusi taas ei ehdi päästä vauhtiin ennen kuin Suomen kausi päättyy vuoden vaihteessa. Käsittelyyn ei varmuudella tule lainsäädäntöaloitetta, jossa ehdotetaan 2030 tavoitteen kiristämistä.

Ilmastokomissaari Miguel Aries Cañete sanoi Ylen haastattelussa marraskuussa, että vuoden 2030 ilmastotavoitteiden välitarkastelu on vuosina 2023 ja 2024.

– Silloin seuraava komissio voi kasvattaa kunnianhimon tasoa, Cañete sanoi.

Aloitteentekijä tavoitteiden tiukentamisessa on siis komissio. Sen suunnitelmiin voi vaikuttaa uuden komission työohjelman kautta, kunhan komissiolle on saatu valittua puheenjohtaja eurovaalien jälkeen.

Toisaalta jäsenmaiden johtajat hyväksyvät toukokuussa oman näkemyksensä siitä, mihin suuntaan EU:ta pitäisi tulevina vuosina lähteä viemään. Suomen ilmastovaikuttamisen paikka onkin tässä kokouksessa, joka järjestetään Romanian Sibiussa Eurooppapäivänä 9. toukokuuta.

Suomen eduskuntavaalit on pidetty reilut kolme viikkoa aiemmin. On varsin epätodennäköistä, että Suomeen on saatu valittua toimivaltainen pääministeri ja hallitus tuohon mennessä.

Sipilä korosti Brysselissä, että hän on puhunut ilmastotavoitteista kaikissa kahdenvälisissä tapaamisissaan muiden EU-maiden pääministerien kanssa.

– Kyllä sieltä vastakaikua tulee, Sipilä sanoi.

Julkinen tuki on ollut niukempaa. Alankomaiden hallitus on tiettävästi ainoa, joka ajaa virallisesti vuoden 2030 tavoitteen kiristämistä 55 prosenttiin.

Välitavoitetta ei esimerkiksi löydy ilmastojulistuksesta, jonka Helsingissä hiljattain kokoontuneet Pohjoismaiden ministerit allekirjoittivat, vaikka julistus lupaakin lisää toimia lyhyellä tähtäimellä.

On siis epäselvää, miten Suomi voi puheenjohtajana edistää vuoden 2030 tavoitteiden tiukentamista. Sipilältä kysyttiin Brysselissä, aikooko hän ehdottaa juuri valmiiksi saadun ilmastolakipaketin avaamista.

Pääministeri ei vastannut kysymykseen suoraan.

– Se, mitä on päätetty, pitää toimeenpanna, kuten korostin puheessani monta kertaa. Mutta myös kaikille on selvää, että pitää tehdä enemmän. Sitä meidän pitää alkaa valmistella Suomen puheenjohtajuuskaudella, Sipilä sanoi.

Sipilän ja muiden suomalaisten puoluejohtajien eurooppalaisissa ilmastolupauksissa on mukana reipasta optimismia. Eduskuntavaalien alla äänestäjille on helppo luvata, että eurooppalaisia tavoitteita yritetään tiukentaa.

On piristävää, että EU näyttäytyy vaalipuheissa ratkaisuna eikä ongelmana. Ilmastolupauksen käytännön toteuttaminen on kuitenkin vaikeampaa.