Voisiko tuohi korvata muovin? Tuohipiiri pitää yllä vanhaa käsityöperinnettä

Tuohesta voi tehdä muun muassa vateja, koreja, hattuja, lompakoita, hattuja ja pannunalusia.

Puoli seitsemän
Tuohipiirissä ylläpidetään vanhaa käsityöperinnettä
Tuohipiirissä ylläpidetään vanhaa käsityöperinnettä

Tuohi on joustava, kestävä, kevyt ja monikäyttöinen materiaali, jota kutsutaan myös entisajan muoviksi. Se, mitä nykyään tehdään muovista, tehtiin ennen tuohesta.

Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa kokoontuu viikoittain tuohipiiri, jossa pidetään yllä vanhaa käsityöperinnettä.

Kurssin ohjaaja Esko Uusitalo pyöräyttää siron tuohisormuksen valmiiksi muutamassa sekunnissa ja ojentaa vielä tuohesta taittelemansa ruusun kaupan päälle.

Tuohipiiri
Esko Uusitalo on Nivalan tuohipiirin vetäjä. Puoli seitsemän -ohjelma vieraili Nivalassa tutustumassa tuohitöiden tekoon.Yle/Minna Perovuo

Tuohi irrotetaan pystypuun yläosasta

Tuohitöiden teko aloitetaan kesällä keräämällä työstettävä materiaali. Paras aika on juhannuksen tienoilla, jolloin tuohi irrotetaan koivun rungon yläosasta isoina levyinä.

Tuohen kerääminen ei ole jokamiehenoikeus, vaan siihen on oltava metsänomistajan lupa.

– Keräämisen jälkeen tuohen annetaan jonkin aikaa kuivahtaa, muuten se rupiaa homehtumaan, kertoo Uusitalo ja näyttää kuinka prässätystä tuohilevystä saa irrotettua neljäkin kerrosta työstettävää tuohta.

Tuohitöitä
Esko Uusitalo on vetänyt Nivalan tuohipiiriä jo lähemmäs kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana ryhmäläisten käsissä on syntynyt tuohesta muun muassa vateja, koreja, hattuja, virsuja, lompakoita, kontteja, hattuja ja pannunalusiaYle/Minna Perovuo

Käsistä suoraan sydämeen

Käsillä tekeminen on tutkitusti hyväksi aivoille. Hyvää mieltä tuo myös yhteisöllisyys ja nauru, joka on herkässä. Nivalan tuohipiirissä käsitöitä tehdään suurella sydämellä ja läheiset mielessä.

Tuomo Vähäsöyringin käsissä syntyy puukahvoin varustettu kaunis kori valmistujaislahjaksi lapsenlapselle.

– Tämä säilyy pitkään. Ainakin hänelle jää muisto tämmöisestä papasta, Vähäsöyrinki nauraa ja hymy leviää silmiin asti.

Viereisessä pöydässä vatia työstävä Esko Kivioja on tehnyt vuosien mittaan suuritöiset tuohikontit jokaiselle lapselleen, eli peräti yksitoista kappaletta.

Tuohipiiri
Tuohella voi päällystää esineitä tai luoda kokonaan uusia.Yle/Minna Perovuo

Kansallisromanttinen tuohisormus lyhyeen lempeen

Elina Hyvärinen ja Pekka Peräaho näpertävät sormusten parissa.

Hyvärinen on tuohitöiden kanssa vielä aloittelija mutta Peräahon opastuksella tuohisuikaleen päät kääntyvät pienten pihtien avulla sormuksen muotoon.

Minä tuohesta kultaisen sormuksen tein, sillä kihlaan heilan itsellein. Tämä tuohinen sormus ja lempeni vaan, kestää yhden illan kerrallaan.

Laulusta Tuohinen sormus. Sanat Tatu Pekkarinen

– Hertsileijaa, Hyvärinen huudahtaa, kun tuohisormuksen keskelle muodostuu risti. Peräaho kehuu vuolaasti sormuksen ulkomuotoa.

– Minä olen aina arvostanut käsillä tekemistä. Se on elämän rikkaus, että osaa tehdä käsillään jotain. Käsityöt ovat ainutkertaisia taideteoksia. Mikään ei ole samanlainen kuin toinen, Peräaho toteaa.

Kansanperinne jatkuu niin kauan kuin tekijöitä riittää

Uusitalo leikkaa tuohilevyistä lisää suikaleita ja katselee hymyillen ryhmäänsä. Iloinen puheensorina täyttää luokkahuoneen, samalla kun kädet käyvät ja uusia tuohitöitä valmistuu.

– Tuohitöissä on vain taivas rajana. Malleja voi aina kehitellä eteenpäin ja keksiä uusia. Toisina päivinä hoksii jotain ja toisina on vähän hiljasempaa.

Tuohipiirin tuotosten perusteella hiljaisempia päiviä ei juurikaan ole ollut.

Katso juttu Nivalan tuohipiiristä: