Uusi diagnoosi: Aleksanteri Suuri oli monta päivää valekuollut

Soturikuninkaan kuolinsyyksi on epäilty myrkytystä, mutta kokeneen lääkärin mukaan oireet todistavat bakteerin aiheuttamasta neurologisesta taudista.

historia
Rikkinäinen mosaiikkikuva ratsastavasta haarniskapukuisesta miehestä.
Aleksanteri Suuri noin vuonna 100 tehdyssä mosaiikkikuvassa, joka on löydetty Pompejista. CC0

Uusiseelantilainen tutkija uskoo selvittäneensä Aleksanteri Suuren kuolinsyyn ja samalla sen aikalaisia ällistyttäneen seikan, ettei Aleksanterin ruumiissa näkynyt päiväkausiin mitään merkkejä mädäntymisestä.

Otagon yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkija Katherine Hall on myös lääkäri. Siinä työssä hän on nähnyt neurologisia potilaita. Heidän oireensa veivät hänet myös Aleksanterin kuolinsyyn jäljille.

Hall sai epäilyilleen vahvistusta sekä tämän päivän lääketieteellisistä teoksista että Aleksanterin aikaisista kuvauksista hänen oireistaan.

Aikalaisten mielestä Aleksanterin ruumiin säilyminen ennallaan kuoleman jälkeen oli todiste siitä, että hän oli jumala. Hall tuli siihen tulokseen, että kuoleman merkkejä ei ilmaantunut, koska Aleksanteri ei ollut kuollut.

Tauti alkoi yllättäen ja eteni nopeasti

Maailmanhistorian mahtavimpiin kuulunut valloittajakuningas kuoli 32-vuotiaana Babyloniassa. Kuoleman syytä on puntaroitu paljon. Jotkut ovat ehdottaneet lavantautia, toiset myrkytystä, joka saattoi olla joko vahinko tai salamurha.

Aleksanterin oireet alkoivat alkukesäisenä aamuna vuonna 323 ennen ajanlaskumme alkua. Häntä väsytti ja kolotti, mutta siihen tuntui olevan vallan luonnollinen syy: hän oli juonut edellisenä yönä litroittain viiniä.

Seuraavana päivänä oireet pahenivat. Aleksanterin vatsaa viilsi ja hänelle kohosi korkea kuume. Sitten hän menetti vähitellen liikuntakykynsä. Lopulta vain kädet liikahtelivat ja silmäluomet värisivät. Hänen järkensä ei kuitenkaan sumentunut.

Kun oireiden alkamisesta oli kulunut puolitoista viikkoa, Aleksanteri julistettiin kuolleeksi.

Jos kuolema johtui myrkytyksestä, syyksi on arveltu erittäin myrkyllistä kasvia, valkopärskäjuurta. Monet sen aiheuttamista oireista vastaavat niitä, joista aikalaiset kertoivat Aleksanterin kärsineen.

Palsamoijat epäröivät

Hallin mukaan valkopärskäjuurimyrkytys tai mikään muukaan tähän saakka esitetty syy ei riitä selittämään kaikkia oireita eikä varsinkaan ruumiin hyvää kuntoa vielä päiviä kuoleman jälkeen.

– Kun egyptiläiset palsamoijat tulivat kuuden päivän päästä käsittelemään ruumista, se ei ollut alkanut lainkaan mädäntyä. He kieltäytyivät aluksi ryhtymästä työhön, koska epäilivät, ettei Aleksanteri ollutkaan vielä kuollut, Hall kertoo Otago Daily Times (siirryt toiseen palveluun) -lehden videouutisessa.

Hän on palsamoijien kanssa samoilla linjoilla: Aleksanteri oli ollut päiviä syvässä koomassa ja kuollut aivan vasta.

Aleksanteri Suuresta tuli Makedonian kuningas vuonna 336 ennen ajanlaskumme alkua. Kuollessaan 13 vuotta myöhemmin hän oli valtavien alueiden hallitsija. Hänen mukanaan maailmaa olivat valloittaneet Kreikan kulttuuri ja kieli.

Aleksanterin kaikkia oireita selittävä sairaus on Guillain-Barrén oireyhtymä, GBS eli hermojuuritulehdus, Hall sanoo The Ancient History Bulletin (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistussa artikkelissa. Hän arvelee Aleksanterin saaneen tulehduksen kampylobakteerista.

Kuolinsyytä on yleensä etsitty vatsakivuista ja kuumeesta. Harva on kiinnittänyt huomiota siihen, että Aleksanterin ajatuksenjuoksu säilyi kirkkaana, Hall sanoo.

Sekin sopii hänen mukaansa hyvin yksiin akuutin motorisen aksonaalisen neuropatian kanssa. Se on GBS:n muoto, joka aiheuttaa halvaannuksen mutta ei sekavuutta.

Halvaantuneen ja lopulta koomaan vaipuneen Aleksanterin hengitys heikkeni niin, ettei rinnan kohoilua voinut enää havaita. Lääkäreidensä silmissä hän oli kuollut, sillä pulssia ei tuolloin vielä tunnusteltu, Hall sanoo.

Kirjaa lukeva lääkäri puolittain peiton alla makaavan miehen vuoteen ääressä. Tuolilla ovat hänen haarniskansa, viittansa, miekkansa ja kilpensä.
Taitelija Henryk Siemiradzkin vuonna 1870 tekemä öljymaalaus Aleksanteri Suuresta sairasvuoteella.Valko-Venäjän kansallinen taidemuseo

Hall kertoo haluavansa herättää artikkelillaan keskustelua aiheesta, jota hän kutsuu kaikkien aikojen kuuluisimmaksi virhediagnoosiksi.

Hän uskoo keskustelua syntyvän, koska Aleksanteri Suuri on edelleen kiinnostava niin tutkijoille kuin historian harrastajille.

– Historiankirjat täytyy kirjoittaa uusiksi. Aleksanterin kuolinpäivä on niissä kuusi päivää liian aikaisin, Hall sanoo.

Kultainen arkku katosi kauan sitten

Aleksanteri haudattiin ilmeisesti Aleksandriaan Egyptiin, ja hänen haudallaan sanotaan käyneen niin Julius Caesarin kuin Kleopatran.

Aleksanterin kerrotaan saaneen mausoleuminkin, jossa hän lepäsi ensin kultaisessa ja sitten lasisessa sarkofagissa, kun kullalle tuli muuta käyttöä.

Kukaan ei tiedä, minne hauta sittemmin siirrettiin. Muutaman kerran sen löytymisestä on ehditty jo alustavasti riemuita, viimeksi viime kesänä, kun Aleksandriassa paljastui rakennustyömaalta kymmenien tonnien painoinen musta kivisarkofagi.

Arkun kolme vainajaa olivat noin kahden vuosituhannen takaa. Kukaan heistä ei ollut Aleksanteri eikä muutenkaan kuninkaallinen.

Löytö oli silti hyvin kiinnostava, sillä yhdessä kallossa oli harvinaisia jälkiä aivoleikkauksesta. Kalloluuhun tehty reikä oli ehtinyt parantua ennen miehen kuolemaa. Tällaisilla leikkauksilla yritettiin parantaa migreeniä, kouristuksia tai mielisairauksia, tutkijat arvelivat. (siirryt toiseen palveluun)