Yhä useampi isä ja äiti suhtautuu lapsensa pelaamiseen rennommin kuin aiemmin – Kerro, miten asia on ratkaistu sinun perheessäsi

Pelikasvattajien verkosto julkaisi suositusta käsikirjastaan jatko-osan vastaamaan pelikulttuuriin uusiin ilmiöihin.

Videopelaaminen
Pojat pelaavat pelikonsolilla.
Tanja Heino / Yle

Vielä kymmenen vuotta sitten lasten pelaaminen näkyi medioissa pääasiassa pelien aiheuttamien ongelmien kautta. Ristiriitaisilta tuntuvat otsikot pelien haitallisuudesta tai erinomaisuudesta hämmensivät monia vanhempia siitä, kuinka lasten pelaamiseen tulisi suhtautua.

Alan asiantuntijoista ja ammattilaisista koostuva ryhmä pelikasvattajia päätti vuonna 2013 rauhoittaa levottomana vellovaa keskustelua julkaisemalla Pelikasvattajan käsikirjan.

– Tuolloin lasten pelaaminen oli yleistynyt niin paljon, että koimme kasvattajien tarvitsevan jotain kättä pidempää, jotta he ymmärtäisivät mistä pelaamisessa on kyse, käsikirjan jatko-osan päätoimittaja Tommi Tossavainen kertoo.

Pelikulttuuri päivittyy jatkuvasti

Ensimmäinen Pelikasvattajan käsikirja (siirryt toiseen palveluun) käsitteli muun muassa pelaamisen ja pelikulttuurin perusteita, vinkkejä arkeen ja pelihaittojen ehkäisyä. Ilmaista käsikirjaa on ladattu tähän mennessä noin 125 000 kappaletta.

Tämän vuoden alussa Pelikasvattajien verkosto julkaisi käsikirjasta jatko-osan (siirryt toiseen palveluun). Syy on se, että pelikulttuuri on muuttunut viidessä vuodessa merkittävästi.

– Pelaamisesta on tullut varsinkin lapsille ja nuorille valtakulttuuria. Se myös yhdistää valtaosaa lapsista ja vanhemmista, Tossavainen vastaa kysyttäessä suurimmasta muutoksesta.

Loot boksit ja skin betting ovat uusia ilmiöitä

Toisessa Pelikasvattajan käsikirjassa käsitellään uusia ilmiöitä, kuten striimaamista eli omien pelivideoiden tekemistä ja jakamista verkossa sekä loot bokseja ja skin bettingiä eli pelissä tehtäviä ostoja oikealla rahalla ja siihen liittyviä lieveilmiöitä.

Käsikirjassa otetaan myös kantaa ja esitellään nuorisotyöhön keinoja ilmiöistä puhumiseen. Esimerkiksi joissakin vakiintuneissa peliyhteisöissä on herännyt viime vuosina pelkoja ja jopa vihapuheeksi yltynyttä vastarintaa, kun pelaajakunta on vähitellen laajentunut ja monipuolistunut.

Erityisesti aikuisia koskettavia aiheita ovat pelillistäminen niin työelämässä, suhteissa kuin kuluttamisessakin. Ilmiö tulee vaan yleistymään tulevaisuudessa, mikä heijastelee pelaamisen räjähdysmäistä yleistymistä aikuisten keskuudessa.

Kasvattajien asenteisiin ja aiheesta uutisointiin on Tossavaisen mukaan vaikuttanutkin eniten se, että myös aikuiset itse pelaavat entistä enemmän.

– Perheissä on havaittu ristiriita kauhuotsikoiden ja arjen välillä. Valtaosassa kodeista pelaaminen näyttäytyy kuitenkin hauskana ajanvietteenä, Tossavainen summaa.

Osallistu Ylen kyselyyn: Miten pelaaminen on ratkaistu sinun perheessäsi?

Etsimme tulevaa verkkoartikkelia varten arjessa käytettyjä ratkaisuja lasten ja nuorten pelaamiseen sekä perheitä, joita haastatella asiasta tarkemmin.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.