Tutkimus vahvisti mummohypoteesin: Isoäidin läsnäolo paransi entisaikaan lapsen eloonjäännin mahdollisuuksia

Turun yliopiston tutkimus osoittaa, että esiteollisella ajalla isoäideillä oli valtava merkitys pienten lasten selviytymiseen.

isoäidit
isovanhemmat ja kaksi lasta
Pixabay

Isoäitien lapsenlapsilleen tarjoama hoiva parantaa lastenlasten selviämisen todennäköisyyttä, kertoo Turun yliopiston tutkimus.

Turun yliopiston biologian laitoksen tutkimuksen lähtökohtana oli se, että vaihdevuodet ja hedelmällisen iän jälkeinen pitkä elinikä erottavat ihmisen muista kädellisistä. Syytä tähän ei kuitenkaan ole saatu selville.

Tutkimuksessa käytiin läpi kirkonkirjamerkintöjä, joista selvisi yksityiskohtaista tietoa esiteollisella ajalla eläneiden suomalaisten merkittävistä elämäntapahtumista.

Turun yliopiston biologian laitoksen tutkijat tarkastelivat niin sanottua mummohypoteesia, jonka mukaan ihmisnaaraiden hedelmällisyyden jälkeisen pitkän iän syy on isoäitien mahdollisuus auttaa lastenlapsiaan.

Äidinpuoleinen isoäiti oli tärkeä

Tutkijaryhmä halusi selvittää, miten eri-ikäisten ja erikuntoisten isoäitien läsnäolo vaikutti vuosina 1731–1890 syntyneiden lastenlasten selviytymiseen. Tuohon aikaan elinolot olivat vaikeat ja lapsikuolleisuus suurta.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että 2–5-vuotiaat taaperot selvisivät lähes 30 prosenttia todennäköisemmin, jos äidinpuoleinen isoäiti oli läsnä lapsen elämässä. Tulos vahvistaa tutkijoiden oletusta siitä, että luonnonvalinta suosii naisten pitkäikäisyyttä.

Isoäitien hauraus ja terveys vaikuttavat keskeisesti paitsi isoäiteihin itseensä, myös jälkipolviin.

Simon Chapman

Yllättävä löydös oli se, että iäkkään tai heikkokuntoisen isänpuoleisen isoäidin läsnäolo oli haitallista. Vaikka tutkijat eivät tutkimuksessa voineet vahvistaa syytä, he uskovat, että saman katon alla asumiseen liittyvä kilpailu heikensi taaperon mahdollisuuksia.

– Vanhempien on mahdollisesti täytynyt jakaa rajalliset voimavaransa heistä riippuvaisten lastenlasten ja isoäitien kesken. Löydös on erittäin tärkeä, sillä se korostaa pitempään terveenä pysymisen merkitystä, Turun yliopiston tohtorikoulutettava Simon Chapman toteaa yliopiston tiedotteessa.

Nykyaika on vähentänyt isoäidin avun merkitystä

Tutkimuksen mukaan isoäidin tuoma hyöty väheni iän myötä, kun isoäitien mahdollisuus lapsen kanssa auttamiseen vähenivät.

Nykyaikana isoäidin merkitys eloonjäännin kannalta ei enää ole yhtä merkittävä, kun lääketiede on auttanut ihmisiä ylittämään niin sanotun eliniän luonnollisen rajan.

Chapmanin mukaan tutkimusten löydökset korostavat terveen ikääntymisen tärkeyttä.

– Isoäitien hauraus ja terveys vaikuttavat keskeisesti paitsi isoäiteihin itseensä, myös jälkipolviin. Ikääntyneiden terveyden parantaminen ja heidän mahdollisuutensa olla läsnä perheidensä elämässä voivat hyödyttää sekä isoäitejä että koko perhettä monin tavoin, Chapman toteaa.