Leena Vilkan kolumni: Jäähyväiset sudelle – tervetuloa metsän koira!

Etelä-Pohjanmaalla susi vieraillut pihoissa 1700 kertaa – todellisuudessa koko maassa alle 200 yksilöä, kirjoittaa ympäristöfilosofi Leena Vilkka.

uhanalaiset lajit
Leena Vilkka
Juha Kivioja / Yle

Viime aikaisista otsikoista päätellen susia on kuin kissoja vilkkilässä. Kotipihoilla tuijottavien susien määrä sen kun kasvaa, esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla susihavaintojen määrä on viisinkertaistunut kahdessa vuodessa (siirryt toiseen palveluun). Siilinjärveläisiä kehotetaan ottamaan yhteys hätäkeskukseen susihavainnoista.

Susi valtatie 9:llä (siirryt toiseen palveluun) mikä toimittajia riivaa? Tapana ei ole muidenkaan yksittäisten eläinten tai ihmisten teillä liikkumisia raportoida. Susi katsoi Sakua silmiin (siirryt toiseen palveluun) laita minkä tahansa muun elävän olennon nimi suden paikalle, niin lauseessa ei ole tolkun häivää. Tarina etenee kertoen, miten kaksi sutta muka jolkotteli tiellä liikennesääntöjä noudattaen!

Kauhajoki-lehti kertoo, että useammasta laumasta on tehty havaintoja kiimatiputtelusta (siirryt toiseen palveluun). En ole kuullut vastaavia havaintoja tehtävän jokaisesta metsissämme liikkuvasta ketusta, hirvestä, karhusta tai ihmisestä. Naarassuden veripisaratkin uutisoidaan.

Kuinka kauan oikeasti ihmiset jaksavat ilmoittaa hätäkeskukseen suden jäljistä ja jätöksistä? Ketä kiinnostaa? Enempää kuin ketun paska.

Sudeksi luokitellaan ketut, koirat, ilvekset, supikoirat, traktorit, kannot, haamut, luulot ja aavistukset.

Susihavainnoista suurin osa on tosiaan “täysiä susia”. Niillä ei ole mitään tekemistä uhanalaisen suden kanssa. Sudeksi luokitellaan ketut, koirat, ilvekset, supikoirat, traktorit, kannot, haamut, luulot ja aavistukset.

Sudelle ei ole enää vastinetta luonnossa vaan se kuuluu samaan joukkoon kuin jättiläiset, hirviöt ja muut taruolennot. Somessa riehuva susiraivo kenties hellittäisi, kun siitä tehtäisiin rangaistavaa vihapuhetta ja susi-sanan käyttö kiellettäisiin. Susiviha, susipelko näistä päästään eroon, kun lakataan puhumasta sudesta.

Susi on samanlainen sana kuin neekeri, huora tai mustalainen. Kaikki asiattomia termejä, jotka kielipoliisi saisi raivata kielestämme ulos. Samoin perustein rasistisesta ja mustamaalaavasta susi-nimittelystä pitäisi luopua. Sillä leimataan pahoiksi ja haitallisiksi tuntevia ja tietoisia olentoja. Nykyisellä eläinten oikeuksien ja luonnon itseisarvojen aikakaudella on jo selvää, että eläimiä tulee kohdella yksilöinä.

Puhutaan siis jatkossa vaikka metsän koirasta (Canis lupus). Metsän koiran elämäntapa ei ole kovin erityinen. Sillä ei ole kykyä muuttua näkymättömäksi. Se ei elä villissä erämaassa (joita ei ole). Se ei käyttäydy epäilyttävästi, ei hyökkäile, ei norkoile, ei ole rohkea, ei seikkaile, ei katso ihmistä silmiin, ei noudata liikennesääntöjä. Se on kettua suurempi harmahtava tai kellanruskea otus. Se on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs, joka on samaa sukua kuin kesy koira ja sellaisena ansaitsee koirista välittävien kunnioituksen.

Luomakunta kaipaa ympäristösivistystä, jossa luonto ja eläimet nähdään ihmisen kumppanina ja ystävänä.

Luonnon monimuotoisuus on vaarantunut kaikkialla maailmassa. Metsän koira (Canis lupus) on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (siirryt toiseen palveluun). Se tarkoittaa, että laji on vaarassa hävitä maastamme kokonaan. Uhanalaisten lajien yksilömääriä on nostettava aktiivisin toimin.

Luonnon monimuotoisuuden tukea voitaisiin hyvin maksaa niille maanomistajille, jotka sitoutuvat edistämään metsän koirien hyvinvointia. Tukieuroja saisi jokaisesta yksilöstä, jolloin tuki toimisi kannustimena huolehtia niistä. Metsän koirien määrän lisäämiseksi niitä tulee ruokkia pahimman talvikauden ylitse.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, mitä ihminen tekee itselleen, ylläpitääkö elämän edellytyksiä maapallolla vai tuhoaako niitä. Metsän koira on merkittävä osa luomakuntaa. Ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella, hoitaa metsäluontoa ja sen kaikkia eläimiä vastuullisena tilanhoitajana.

Luomakunta kaipaa ympäristösivistystä, jossa luonto ja eläimet nähdään ihmisen kumppanina ja ystävänä. Ihmiskunnan on rakennettava yhteys luomakuntaan. Se edellyttää kommunikointikyvyn kehittämistä metsän eläinten kanssa. Metsän koirista voisi aloittaa, kuunnella ja myötäelää heidän elämäänsä. Metsän koirat voisivat opettaa ihmisille kokonaan uudenlaista ekologista elämäntapaa; luonnonmukaista, rakkaudellista ja sosiaalista elämäntapaa.

Urho Kekkonen rauhoitti suden 1973. Olisi jo aika kunnioittaa rauhoituspäätöstä.

Leena Vilkka

Kirjoittaja on ympäristöfilosofian dosentti ja Helsingin NNKY:n toiminnanjohtaja

Lue lisää:

Susi, susi – mitä tehdä, kun sellaisen näkee?