Tommi Kinnusen kolumni: Mitä tarkoittaa peruskoulun perus-?

Vaadittaessa kouluun uusia asioita pitää miettiä, onko aihe sellainen, että se ihan oikeasti on jokaiselle tulevaisuudessa tärkeä, kirjoittaa opettaja Tommi Kinnunen.

peruskoulu
Tommi Kinnunen
Kalle Mäkelä

Aina kun yhteiskunnasta löytyy virhe, sen havainnut ihminen innostuu kirjoittamaan yleisönosastolle kiukkuisen viestin, jossa hämmästellään, miksi koululaitos ei ole tätäkään onnistunut hoitamaan kuntoon. Kuussa on käyty, mutta silti teinit varastavat aurauskepit viitostien varsilta.

Aika usein ihmettely kohdistuu siihen, kuinka vähän ja kuinka vääriä asioita koulussa opetetaan. Vastikään akatemiatutkija kertoi, miten koulussa pitäisi opettaa ymmärrystä, ongelmanratkaisua ja loogista päättelyä. Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja taas ihmetteli, miten peruskoulu on mahdollista suorittaa hahmottamatta kuluttajalainojen käänteisen koron kokonaishintaa (siirryt toiseen palveluun). Tunnustan avoimesti, että olen elänyt tähänastisen elämäni ymmärtämättä tuollaista seikkaa.

Toivoisin, että keskustelijat näkisivät koulun kokonaisuutena.

Koulua pitää kehittää ja tulevaisuudessa tarvittavia taitoja kuuluu pohtia, mutta opettajan näkökulmasta julkisuuden ulostulot vahvistavat helposti käsitystä siitä, että suomalainen koulu olisi täysin epäonnistunut työssään, vaikka oppimista käsittelevät mittaukset osoittavat toisin. Ammattilaisen on helppoa pohtia omaa erityisalaansa ja kummastella mediassa, miten tuota tai tätä oman erityisalan yksinkertaista asiaakaan ei onnistuta opettamaan.

Toivoisin, että keskustelijat näkisivät koulun kokonaisuutena. Vaikka joku yksittäinen seikka saattaa olla elintärkeä minun elämässäni, muut ihmiset ovat saattaneet rakentaa kokonaisen elämän ilman sen hallitsemista. He taas voivat pitää tärkeänä jotakin sellaista taitoa, josta minä en ole kuullutkaan.

Tarkoitus on antaa opetusta, joka luo pohjaa myöhemmälle oppimiselle.

Olisi tärkeää muistaa, että yhdyssana peruskoulu alkaa määritteellä perus-. Tarkoitus on antaa opetusta, joka luo pohjaa myöhemmälle oppimiselle. Yläkoulu on viimeinen paikka, jossa koko yhteiskunnan kirjo selvästi näkyy, ja samassa luokassa istuvat niin hyvät kuin hitaammat oppijat, sekä oman tiensä löytäneet että ne, jotka vielä pohtivat, mihin suuntaan elämässä kulkisi. Kaikki heistä elävät murrosiän siirtymävaihetta, jossa aikuisten mielestä elintärkeätkään asiat eivät aina paljoa paina.

Vaadittaessa kouluun uusia asioita pitää miettiä muutamaa seikkaa. Ensimmäinen harkittava asia on se, onko aihe sellainen, että se ihan oikeasti on jokaiselle tulevaisuudessa tärkeä. Voisiko se kuitenkin olla tarpeellinen vain osalle, ja kannattaisiko sitä siksi opettaa vasta jatko-opinnoissa?

Toinen pohtimisen arvoinen asia on se, onko aihe aidosti mahdollista jokaisen oppia. Kasvatuksellisessa mielessä olisi kammottavaa, jos osa koulussa käsiteltävistä asioista olisi vaikkapa käsitteellisesti niin monimutkaisia, että puolet oppilaista sen takia saisi päivittäin epäonnistumisen kokemuksia. Koululaitos on jo nyt tilanteessa, jossa 17,5 prosenttia oppilasta (siirryt toiseen palveluun) saa tukea selviytyäkseen opetussuunnitelmien vaatimuksista. Jos siis 97404 lasta ei suoriudu ilman erityisopetusta, kannattaisi pikemminkin karsia jotakin pois, ei ottaa uusia asioita mukaan.

Tärkein syy siihen, miksi peruskoulussa täytyy keskittyä perusasioihin, on kuitenkin se että opettaminen on paljon nopeampaa kuin oppiminen. Vaikka kasaisimme kaikki maailman tiedon opetussuunnitelmiin ja ilmiöoppisimme kouluissa vuorokaudet läpeensä, ei kaikki tieto meihin tartu - saati ikinä muutu toiminnaksi.

Mieti itse, hallitsetko vielä vaikkapa kerronnan keinot ja metsätyypit tai löytyvätkö teksteistäsi possessiivisuffiksit ja muistat, mitä tarkoittaa ruotsin dock. Varmasti ne kaikki on sinulle opetettu. Kyllähän katukuvassa näkyy ylipainoisia ihmisiäkin, vaikka koulussa on kyllä käyty läpi terveellinen ruokavalio. Ilmastonmuutoksesta muistan kuulleeni koulussa 80-luvun lopulla, mutta kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin jahkaamme, täytyisikö asialle tehdä jotakin.

Itse pidin koulussa ainekirjoittamisesta, ja olen siitä itselleni tehnyt sivutyön, mutta en koe että siksi jokaisen koululaisen kuuluisi viikottain rustata lisää kirjoitelmia. Ehkä koulukeskusteluissa kannattaisi muistaa, että ihmiset oppivat asioita luokkahuoneiden ulkopuolella – ja joskus vielä aikuisenakin.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija sekä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.