45-vuotias nainen laihdutti ja kehtaa kertoa, että teki sen ulkonäön vuoksi – samalla hän löysi voiman, jota jokainen tarvitsisi

Lihasvoimaa tarvitsee jokainen, muistuttaa asiantuntija. Kuinka paljon ja millaista voimaa, se riippuu tavoitteesta.

fyysinen kunto
Christel Viitanen tekee tangolla hauiskääntöjä. Kuva tarkennettu painoon, nainen peilissä.
Sari Vähäsarja / Yle

Christel Viitanen ei ole koskaan ollut pieni. Nuoruusajan liikuntaharrastukset uinti, kuulantyöntö ja hiihto ruokkivat nekin yläkropan lihaksia.

Kun teerijärvinen Viitanen havahtui painoonsa, ongelma eivät kuitenkaan olleet lihakset. Tuolloin 45-vuotias nainen oli saanut kiloja enemmän kuin halusi. Kolme raskautta toivat osansa ja viimeinen niitti oli kompastuminen, joka johti isoon jalkapöydän leikkaukseen. Vuoden päästä leikattiin toinenkin jalka.

Viikot pyörätuolissa ja kolme vuotta ilman mahdollisuutta liikkua täysipainoisesti nostivat painon lähelle sataa kiloa. Mallinakin ollut Viitanen ei ollut tyytyväinen.

– Aika moni laihduttaja ajattelee ulkonäköään, mutta harva uskaltaa sanoa sen.

Pitkät sarjat pienillä painoilla ovat sellaista satujumppaa. Yleistä aktiivisuutta se toki lisää, mutta lihashyötyä siitä ei ole.

Tuomas Rytkönen

Viitanen oli jo aiemmin kokeillut kaikki laihdutuskeinot Painonvartijoista pussidieetteihin, mutta pysyvää ratkaisua ne eivät tuoneet. Nyt hän aloitti totisen liikunnan ja karsi hiilihydraatteja. Painoa lähti kymmenen kiloa, mutta vointi oli yhä kehno.

Kolme vuotta sitten Viitanen aloitti Jari Bull Mentulan valmennuksessa ja löysi voimaharjoittelun ja syömisen.

Christel Viitanen kuntosalilla.
Ylävartalon lihakset ovat Viitasen vahvuus.Sari Vähäsarja / Yle

Voimailubiologi (LitM) ja fysiikkavalmentaja Tuomas Rytkönen toivoo, että mahdollisimman moni muukin löytäisi. Kaksi kertaa viikossa suhteellisen tiukkoja 8–15 toiston sarjoja olisi hyvästä kaikille.

Pienillä painoilla pitkiä sarjoja tekevien harjoittelua hän kutsuu satujumpaksi. Yleistä aktiivisuutta se kyllä lisää, mutta lihashyötyä siitä ei ole. Ajallisesti samalla panostuksella saisi paljon parempaa tulosta, kun viitsisi rasittaa itseään.

Mutta miksi pitäisi?

Koska voimaharjoittelusta on terveyshyötyä kaikille, vanhuksia myöten, sanoo Rytkönen.

– Ei ole ensimmäistäkään liikettä ilman voimaa. Ilman sitä ei pääse edes nousemaan ylös tuolista.

Voimaharjoittelu myös esimerkiksi parantaa rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaa ja ehkäisee kakkostyypin diabetestä. Lihasmassa toimii proteiinivarastona hätätilanteessa kuten sairastumisen tai tapaturman iskiessä: elimistö voi hajottaa kudoksesta rakennusaineita ja energiaa muihin tarpeisiinsa.

Lisäplussaa on se, että treeni korottaa myös itsetuntoa ja mielialaa, sanoo Tuomas Rytkönen.

Jos haluaa muutoksia, asioita pitää tehdä huomenna ja joka päivä – eikä kaikki tekeminen ole kivaa.

Christel Viitanen

Christel Viitasella lähtökohta liikunnan lisäämiseen ei ollut helpoin. Häneltä oli operaatiossa katkaistu kantapää, irrotettu jänne pikkuvarpaan puolelta, siirretty lonkasta luuta jalkaterään, löysytetty pohjelihasta.

Koska mies oli töissä ulkomailla, toipilas hoiti kotityöt imuroinnista koiran ulkoilutukseen pyörätuolista. Myöhemmin leikattiin vielä toinen jalka ja matkan varrella käsikin.

– Olisi ollut miljoona syytä antaa periksi, mutta ennemminkin olen saanut niistä voimaa, sanoo Viitanen.

Voimaa on tullut myös mieleen: nyt nainen uskaltaa sanoa mielipiteensä itsevarmemmin. Nainen järjesti kaverinsa kanssa myös Kokonaisvoimaa-projektin nuorille, joita halusi opettaa salitreenin avulla saamaan itseluottamusta.

Ennen kaikkea voimaa on kuitenkin tullut kehoon. Viitanen lähti kouluttautumaan personal traineriksi, mutta hyppäsi pois yleisputkesta, ja on nyt voimavalmentaja.

Christel Viitasen käsivarteen on tatuoitu motto: Never give up.
Christel Viitasen käsivarteen on tatuoitu motto: Never give up.Sari Vähäsarja / Yle

Voimailubiologi Tuomas Rytkönen kouluttaa valmentajia, personal trainereita, urheilijoita ja tavoitteellisia kuntoilijoita. Hän on työskennellyt niin NHL- ja KHL-kiekkoilijoiden kuin maajoukkuekeihäänheittäjien fysiikkavalmennuksessa.

Rytkönen muistuttaa, että tavoitteesta riippuu se, millaista voimaa ihminen tarvitsee. Keihäänheittoon, voimanostoon tai maratoniin tarvitaan erilaisia painotuksia. Yhteistä on se, että tietty määrä maksimivoimaa tarvitaan kaikessa. Maksimivoimalla tarkoitetaan suurinta mahdollista voimatasoa, jonka voi tietyssä liikkeessä tuottaa rajaamattomassa ajassa.

Maksimivoima on valmennuksessa kuitenkin jääneet paikoin kestovoiman jalkoihin. Tämä johtuu Rytkösen harhaluulomyytiksi kutsumasta ajatuksesta, että olisi olemassa voiman pyramidi, kestovoima muodostaa pohjan maksimi- ja nopeusvoimalle. Tutkimusnäyttö puhuu hänen mukaansa tätä vastaan.

– Kestovoima saadaan maksimoitua 1–2 kuukaudessa. Kova, hapottava kestovoimarääkki on kuluttavaa ja estää muuta kehittymistä, eikä sitä kannata tehdä ympäri vuoden. Esimerkiksi kamppailulajeissa ja crossfitissä tehdään usein turhaan kovaa, anaerobista kestovoimatreeniä ympäri vuoden maksimi- ja nopeusvoiman kustannuksella, suomii Rytkönen.

Sama ongelma vaivaa hänen mukaansa esimerkiksi paikoin nopeus- ja palloilulajeja. Valmennus on näiltä osin kuitenkin murroksessa, ja Rytkönen toivoo lumipalloefektin muuttavan eri voimalajeihin panostusta tulevaisuudessa.

Christel Viitanen fitness-poseerausasennossa.
Fitness-poseerauksessa lihakset pääsevät hyvin esille. Viitasen jalat eivät kuitenkaan leikkausten jälkeen pidä korkokengistä, joten fitness-kisaaminen taitaa jäädä.Sari Vähäsarja / Yle

Christel Viitanen nostaa enemmän kuin moni mies tavallinen, ikäisensä mies. Varsinaista maksimin hakemista hän ei silti tee, sillä jalka asettaa yhä rajoituksia. Ajatus fitness-kisaamisesta jääneekin ajatukseksi.

– Jalka oireilee niin paljon, että saa nähdä, kestääkö se koskaan korkkareilla kävelyä.

Päätavoite on päästä viemään oppia muille ja auttaa muita voimaan hyvin. Hyvin voiminen ei silti tarkoita pelkkää mukavaa. Päinvastoin: Viitanen on oppinut, että prosessit ovat pitkiä, mutta periksi ei saa antaa.

– Kuinka paljon ihminen keksiikään tekosyitä! Katsoo peilistä eikä ole tyytyväinen, mutta ei ole valmiskaan. Jos haluaa muutoksia, asioita pitää tehdä huomenna ja joka päivä – eikä kaikki tekeminen ole kivaa.

Vuodenvaihteen uuden elämän aloittajissa Viitanen näkee entisen itsensä. Halun muutokseen pitää tulla ihmisestä itsestään, ei kalenterista tai tavoista.

Käsipainoja telineessä kuntosalilla.
Sari Vähäsarja / Yle

Syöminen on myös yksi Viitasen saamista oivalluksista.

– Haastavinta kaikesta on ruoka. Ihmiset ajattelevat, että salitreeni on se raskas osa, mutta jos ajattelee ylipainoa, 80 prosenttia ratkaisusta on siinä, mitä suuhunsa laittaa.

Viitanen sanoo törmäävänsä usein ihmettelyyn, pitääkö syödä näin paljon. Oikeaa, kunnon ruokaa kun saa syödä aika paljon. Väärin syömisen jälkiä taas ei treenillä saa kokonaan pois.

Pariskunta punnitsee nykyään kaiken syömänsä, paitsi salaatin, tomaatin ja kurkun. Itseään Christel Viitanen ei juuri punnitse.

– Enkä laske kaloreita, sillä en syö makroja tai kaloreita, vaan ruokaa.

Viitanen poistuu mukavuusalueeltaan yhä joka päivä ja koettaa vastustaa kiusauksia, kuten karkkeja, jotka maistuisivat. Tosin fanaattinen hän ei ole. Hän on nimittäin hoksannut, että jos erityistä tavoitetta ei ole, kannattaa elää ihan arkista elämää, ei liian vaikeaa.