Tommi Kinnusen kolumni: Koululaisen sukupuoli ei poliitikolle kuulu

Jokaisella nuorella pitää olla sama oikeus kokea olevansa maailman rakastetuin ihminen omana itsenään, kirjoittaa opettaja Tommi Kinnunen.

Transfobia
Tommi Kinnunen
Kalle Mäkelä

Tammikuussa kokkolalaiset lukiolaiset olivat katsomassa elokuvaa, jonka olivat itse pyytäneet nähdä. Elokuva kertoi nuoruudesta, epävarmuudesta ja rakastumisesta, kuten nuorisoa käsittelevät draamat usein. Tällä kertaa näytös herätti poliittisen myrskyn. Yksi kansanedustaja tivasi opetusministeriltä, mitä opetuksellisia tavoitteita eroottisten elokuvien näyttäminen ajaa, toinen elokuvaa näkemättä vaati nuorten identiteetin kehittymiselle kasvurauhaa (siirryt toiseen palveluun). Molempien ulostulojen syynä oli se, että katsotun rakkaustarinan molemmat osapuolet olivat miehiä.

Opettajan näkökulmasta vaikuttaa, että suomalaiset koululaiset ovat joutuneet vanhoillisten poliitikkojen hampaisiin.

Helmikuussa seitsemän oriveteläistä kaupunginvaltuutettua teki valtuustoaloitteen ‘terveiden sukupuoliroolien tukemisesta’ koulussa. Aloitteen mukaan koko kaupungin henkilöstön tulee muistaa, että sukupuolia on kaksi, kaupungissa käytettävästä opetusmateriaalista tulee antaa selvitys ja viranhaltijoilta vaatia selkoa siitä, mitä he tarkoittavat kaupungin tasa-arvosuunnitelman mainitsemalla sukupuolittuneisuuden vähentämisellä.

Opettajan näkökulmasta vaikuttaa, että suomalaiset koululaiset ovat joutuneet vanhoillisten poliitikkojen hampaisiin. Maailma muuttuu nopeasti, eivätkä vanhemmat välttämättä ymmärrä, että aika on eri kuin silloin, kun porukalla katsottiin televisiosta Dallasta. Moni aiemmin kuoliaaksi vaiettu kansanosa on yhtäkkiä tullut esiin, ja ennen niin mukavasti ääneti olleet ovat alkaneet puhua omista kokemuksistaan – jopa oikeuksistaan.

Vaikka sekä lainsäädäntö vaatii koulutuksen järjestämisessä yhdenvertaisuutta ja peruskoulun opetussuunnitelmassa määrittelemässä koulutuksen arvopohjassa kaksi ensimmäistä mainittua ovat ihmisoikeudet ja tasa-arvo, olisi poliitikkojen mielestä toisilla oltava ripauksen verran enemmän tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kuin toisilla. Määräysten mukaan koulun kuuluu kehittää oppilaan käsitystä (siirryt toiseen palveluun) omasta sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisuudestaan, mutta sellaiseen eivät nämä poliitikot suostu, mikäli se identiteetti ei ole sellainen, minkä he hyväksyvät. Vaikka seksuaalivähemmistöihin liittyvä kehotuskieltopykälä kumottiin jo vuonna 1999, sille näemmä löytyy vielä kannattajia.

Eivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ole ainoita, joiden olemassaoloa kouluissa tahdotaan rajoittaa. Yhden puolueen puheenjohtaja pohtii vieraskielisille lapsille kiintiöitä kouluun (siirryt toiseen palveluun), ja toinen ryhmittymä on pitänyt rasistista mielenosoitusta koulun ulkopuolella.

Eivätkö nämä aikuiset tule ikinä ajatelleeksi, millaista on kuulua siihen ryhmään, ketä heidän puheensa koskee?

Kun me puhumme koulun vähemmistöistä, palaamme aina uudelleen heidän huomioimisensa sijaan vain sanallistamaan sitä, miltä aikuisista erilaisten ihmisten olemassaolo tuntuu. Eivätkö nämä aikuiset tule ikinä ajatelleeksi, millaista on kuulua siihen ryhmään, ketä heidän puheensa koskee? Millaista on olla koulun penkillä istuva transnuori, homo, lesbo, maahanmuuttaja, jolle oikein korkeammalta taholta tahdotaan sanoa, ettet kelpaa? Että sinussa on jotakin vikaa, ja sinun kuuluisi siirtyä jonnekin pois. Vähintään ainakin vaieta olemassaolostasi.

Mitä se kaupunginvaltuutetuille kuuluu, mihin sukupuoleen yksittäinen koululainen kokee kuuluvansa? Kun poliitikot vaativat kasvurauhaa, he oikeasti vaativat sitä, ettei asioista saisi puhua eikä tietoa jakaa. Sellaisen toiminnan seuraukset ovat jo nähtävissä tilastoista, sillä vähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurhaluvut ovat jo valmiiksi muita korkeammat (siirryt toiseen palveluun). Syrjinnän sijaan nuorelta pitäisi kysyä, miten menee, ja oikeasti kuunnella se vastaus.

Eivät transnuoret mitenkään mystisesti muutu, vaikka oriveteläiset valtuutetut miten panttaisivat heiltä tietoa.

Ei yhteenkään kokkolalaiseen homonuoreen syty paloa eri sukupuoleen, vaikka kansanedustajan mielestä se olisi ainoa hyväksyttävä vaihtoehto. Eivät transnuoret mitenkään mystisesti muutu, vaikka oriveteläiset valtuutetut miten panttaisivat heiltä tietoa.

Eikä tarvitsekaan muuttua. Ei kenenkään kuuluisi elää nuoruuttaan piilossa, vaan jokaisella nuorella pitää olla sama oikeus elää nuoren elämää: ihastua eka kertaa, kenties saada ensisuudelma ja kokea olevansa maailman rakastetuin ihminen omana itsenään.

Yhdessäkään koululaisessa ei ole mitään vikaa ja jokainen opiskelija on aivan täydellinen juuri sellaisena kuin on. Heidän ei tarvitse hyväksyttää poliitikoilla elämäänsä. Heidän ei missään nimessä kuulu kadota, eikä ikinä hävetä, ei vaihtaa koulua toisten mieliksi, vaan kasvaa ihan omaksi itsekseen. Siinä meidän aikuisten täytyy heitä tukea, ei vastustaa. Siihen meidän kuuluu antaa sitä kasvurauhaa – ihmiseksi kasvamiseen.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.