Suomi siirsi erityisoppilaat suuriin luokkiin, eivätkä kaikki opettajat pidä muutoksesta: "En ole koskaan ollut näin väsynyt"

Yhä suurempi osa erityisoppilaista opiskelee yleisluokissa erityiskoulun sijaan. Opettajien ammattijärjestö OAJ väittää, että taustalla ovat säästösyyt.

erityisopetus
Erityistuki Eero Mäntymaan juttuun
Markku Pitkänen / Yle

– Vessan lattialla on pissaa, kertoo ekaluokkalainen tyttö opettajalle.

– Oi kuinka ihanaa, vastaa luokanopettaja Hanna.

Vessan siivoaminen saa odottaa. Hannan matematiikantunnilla on 46 ekaluokkalaista, jotka kaikki haluavat opettajansa huomiota.

– Kymmenen plus kaksi on kaksitoista, oppilas vastaa.

– Myös yhdeksän plus kolme on kaksitoista, hihkuu toinen.

– Mitä ihmettä, tietoutta tulee ovista ja ikkunoista, Hanna kehuu.

Opettajan puhe kuuluu suuren tilan takariviin asti, sillä hänellä on kuulokemikrofoni ja vyöllä pieni kaiutin. Muuten ääni ei kestäisi koko päivää. Tavallisesti Hanna jakaa luokan koulunkäyntiavustajien ja opettajakollegan kanssa, mutta opettajakollega on sairas.

Hanna tarinoi, kannustaa, kehaisee ja sanoo tiukasti kun joku rikkoo käyttäytymissääntöjä. Kasvoilla ei näy väsymyksen tai hermostumisen merkkejä. Hanna on ollut luokanopettajana 18 vuotta.

Hän on kuitenkin lopen uupunut.

– En ole eläessäni ollut näin väsynyt, en koskaan. Valehtelisin jos väittäisin, etten ole miettinyt alan vaihtamista.

Hanna haluaa kertoa mistä väsymys johtuu. Aihe on kuitenkin arka ja opettajan on suojeltava oppilaidensa yksityisyyttä, joten jätämme hänen henkilöllisyytensä salaiseksi.

"Olen henkilökohtaisesti huolissani siitä, että en enää riitä yleisopetuksen oppilaille".

Hanna (nimi muutettu), luokanopettaja

Opettajan väsymisen olennainen syy on tässä: Hannan noin 50 oppilaasta kolmasosa tarvitsisi eriasteista tukea opiskeluunsa. Osa erityistä tukea, osa kevyempää tehostettua tukea. Tukea tarvitsevia on enemmän kuin koskaan aiemmin.

Matematiikantunnilla valtaosa oppilaista istuu enimmäkseen hiljaa paikallaan. Välillä kuiskataan jotain vierustoverille, mutta huomio pysyy oppikirjassa ja opettajassa.

Joidenkin oppilaiden katse kimpoilee kirjasta vierustovereiden kautta ikkunaan. Jalat vipattavat, pulpetit menevät auki ja kiinni. Yksi oppilaista nousee tuolilleen seisomaan, toinen menee pulpettinsa päälle. Kolmas kipaisee kohti luokan takaosaa, josta kouluavustaja taluttaa hänet takaisin istumaan. Pari oppilasta huomaa tilaisuuden ja livahtaa käytävään.

Erityistuki vain Eero Mäntymaan juttuun
Jos oppilaalla nähdään olevan tarve erityiselle tuelle, on opettajan velvollisuus antaa sitä. Hanna pelkää, ettei tällä hetkellä kykene huomioimaan kaikkia oppilaitaan tarpeeksi.Markku Pitkänen / Yle

Kyse ei ole ekaluokkalaisille tyypillisestä vilkkaudesta, Hanna sanoo. Erityisoppilaalla voi olla vaikeuksia itsensä hillitsemisessä ja keskittymisessä. Joillekin suuri luokkahuone täynnä lapsia tarjoaa yksinkertaisesti liikaa ärsykkeitä.

Erityisoppilaalla voi myös olla eriasteisia ongelmia oppimisen kanssa. Silloin tieto tulee pilkkoa pienempiin osiin. Oli ongelma mitä tahansa, erityisoppilas tarvitsee erityisen paljon opettajan huomiota.

Huonona päivänä muutama erityisoppilas vie opettajan ajan kokonaan. Malttinsa menettäneen lapsen rauhoitteluun tarvitaan syliä, joskus myös voimaa. Silloin opetus luonnollisesti katkeaa.

– Olen henkilökohtaisesti huolissani siitä, että en enää riitä yleisopetuksen oppilaille. Se on heille väärin, myös heillä on oikeus tulla huomatuksi, Hanna sanoo.

Hanna ei ole mielipiteineen yksin. Suomen erityisopetus on käymässä läpi muutosta, joka ei miellytä kaikkia opettajia.

Inkluusio – tasa-arvoa vai säästötoimenpide?

Vuonna 2017 vajaa viidesosa kaikista peruskoulun oppilaista sai eriasteista oppimisen tukea. Erityistä tukea saavien oppilaiden määrä on yli kaksinkertaistanut parissa vuosikymmenessä.

Tuen kasvavalle tarpeelle on arvioitu erilaisia syitä. Ehkä lapsiperheiden eriarvoistuminen ja yhteiskunnan kasvava hälinä tuottaa keskittymiskyvyttömiä lapsia. Ehkä ongelmat havaitaan, diagnosoidaan ja tilastoidaan aiempaa herkemmin. Ehkä molemmat syyt selittävät kasvua.

Oli syy mikä tahansa, yhä suurempi osa tukea tarvitsevista oppilaista on yleisluokassa erityisoppilaille tarkoitetun pienryhmän sijaan.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Erityisoppilaista yhä suurempi osuus on osin tai kokonaan yleisopetusluokassa erityiskoulun tai ryhmän sijaan. LÄHDE: Tilastokeskus
Erityisoppilaista yhä suurempi osuus on osin tai kokonaan yleisopetusluokassa erityiskoulun tai ryhmän sijaan. LÄHDE: Tilastokeskus

Kehitys on tietoinen valinta.

Erityisopetuksen siirtyminen yleisopetusluokkaan on osa inkluusioon pohjautuvaa kasvatusmenetelmää. Sen mukaan kaikille tulisi antaa oikeus saada opetusta tavallisissa koululuokissa ja erityisluokkiin sijoittamisen tulisi olla poikkeus.

Tavoitteena on tasa-arvoinen koulu, jossa kukaan ei leimautuisi sen vuoksi, että hän tarvitsee enemmän tukea kuin muut.

Se on kaunis ajatus, luokanopettaja sanoo.

– Meidän pitää hyväksyä kaikenlaiset persoonat, oppijat ja työkaverit. Ei voi sanoa, että minä työskentelen vain tietynlaisten ihmisten kanssa.

Toteutus kuitenkin tökkii. Syynä on raha, sanoo Opetusalan ammattijärjestö OAJ.

Samaan aikaan kun tukea tarvitsevien oppilaiden määrä kasvaa, moni kunta kamppailee syvenevien talousvaikeuksien kanssa.

Erityiskoulujen ja pienryhmien ylläpito on kallista. Se luo paineen siirtää erityistä tukea tarvitsevat oppilaat suureen luokkahuoneeseen. Näin tehdään inkluusion nimissä, mutta motiivina ovat myös säästösyyt, sanoo OAJ:n erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen.

– Ehdottomasti on. Oppilaita on siirretty erityisluokilta yleisopetuksen ryhmään, mutta voi olla, että koululla ei ole yhtään erityisluokanopettajaa. Kun ei ole riittävästi opettajia, tukea ei ole mahdollista antaa, Lyhykäinen sanoo.

Erityiskoulujen määrä on pudonnut vajaasta kahdesta sadasta 70:ään. LÄHDE: TILASTOKESKUS
Erityiskoulujen määrä on parissa on pudonnut vajaasta kahdesta sadasta 70:ään, kun tuen tarve on samana aikana kaksinkertaistunut. Peruskoulujen määrä on laskenut myös, mutta ei samassa tahdissa. LÄHDE: Tilastokeskus

Luokanopettaja Hanna epäilee samaa.

– Kun kuulee opettajakaverien kertomuksia ympäri Suomea, huomaa miten toisissa kunnissa panostetaan opetukseen enemmän. Tiedän luokkia joissa on 50 oppilasta ja kaksi opettajaa. Ja luokkia, jossa opettajia on neljä.

Hanna ei tyrmää inkluusiota ajatuksena. Mutta jos erityisoppilaat siirretään suureen luokkaan, luokassa on oltava enemmän opettajia. Muuten inkluusion ajatus oppilaiden välisestä tasa-arvostakaan ei toteudu, opettaja sanoo.

– Ei kaikille ole ikinä saatu sitä tukea mitä he aidosti tarvitsevat. Mutta nyt tuen tarvitsijoita on luokassa liikaa. Se ei ole tasa-arvoa, jos oppilas ei saa sitä tukea jota hän tarvitsee.

OAJ vaatii muutosta perusopetuslakiin – "opettajat on todella uupuneita"

Suuri osa Suomen opettajista on sitä mieltä, että tukea ei kyetä antamaan niin paljon kuin oppilaat sitä tarvitsisivat.

OAJ kysyi (siirryt toiseen palveluun) asiasta jäseniltään pari vuotta sitten. Sadoista vastaajista vain kolme prosenttia oli sitä mieltä, että tuen resurssit ovat riittävät. Yhdeksän kymmenestä oli sitä mieltä, että omilla luokilla olevien erityisoppilaiden tulisi saada pienryhmäopetusta nykyistä enemmän.

Lopputuloksena käy niin kuin Hannan luokalla. Opettajan aika ja energia menee tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa.

– Saadaan sellaista viestiä, että opettajat on todella uupuneita ja väsyneitä, Lyhykäinen kertoo.

OAJ ehdottaa asian korjaamista perusopetuslain muutoksilla: Ensinnäkin vastuu tuetun opetuksen rahoittamisesta tulisi siirtää kunnilta valtiolle. Lisäksi lakiin tulisi kirjata entistä vahvempi oikeus pienryhmäopetukseen, sekä mitoitus siitä kuinka monta tuntia erityisopetusta tulee antaa.

Nyt laki jättää erityisopetuksen käytännön järjestämisen liiaksi kuntien rahatilanteen ja tahdon varaan, järjestö sanoo.

– Ettei oltaisi erilaisessa tilanteessa riippuen siitä, mihin kuntaan sattuu syntymään tai muuttamaan.

"Pahimmillaan johtaa siihen, että opettajat eivät enää halua hakeutua tälle alalle".

Hanna (nimi muutettu), luokanopettaja

Oppilaat ovat eriarvoisessa tilanteessa myös kuntien sisällä, sanoo luokanopettaja Hanna. Esimerkiksi hänen koulussaan on pienryhmiä erityisoppilaille, mutta kaikki eivät niihin mahdu.

Se on hänen mielestään sääli, sillä joillekin oppilaille paras paikka on ehdottomasti pienryhmä, eikä suuri luokka. Tällaisten lasten vanhempia hän suosittelee ottamaan paikan vastaan jos siihen tarjoutuu tilaisuus.

– Sanon heille, että lapsesi ei ole huono, vaan hän tarvitsee tukea. Mitä aikaisemmassa vaiheessa tukeen saadaan panostettua, sitä paremmat mahdollisuudet on onnistua siinä, että hänet saadaan myöhemmin yhteiskuntaan mukaan.

Hannan matematiikantunti on päättynyt. Viikosta on kuitenkin tulossa pitkä, sillä lauantai menee hallituksen kilpailukykysopimuksen mukaisesti "kikyillessä", eli opettajille järjestettyä luentoa kuunnellessa.

– Ja tarvitsisin todellakin ne lauantait lepäämiseen, Hanna naurahtaa.

Hanna on kuitenkin täysin tosissaan. Työn kuormittavuuden on pakko laskea, muuten opettajat eivät jaksa, hän sanoo.

Mitä jos niin ei käy?

– Pahimmillaan se johtaa siihen, että opettajat eivät enää halua hakeutua tälle alalle. Liika on liikaa.

Juttua päivitetty 18.2.2019 klo 20.04: Jutussa luki: "Näin tehdään inkluusion nimissä, mutta oikeasti motiivi on säästäminen, sanoo OAJ:n erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen". Muutettu muotoon: "Näin tehdään inkluusion nimissä, mutta motiivina ovat myös säästösyyt, sanoo OAJ:n erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen".

J_uttua päivitetty 18.2.2019 klo 22.31: Jutun alkuun lisätty maininta luokassa tavallisesti olevista koulunkäyntiavustajista._