Tiesitkö tämän martoista? – Valkoiset saivat 1918 avukseen sotamarttoja, sata vuotta myöhemmin martat marssivat Pride-kulkueessa

Marttaliitto perustettiin 120 vuotta sitten vahvistamaan suomalaisia koteja venäläistämistoimia vastaan. Martat pitivät pintansa jopa radikaalilla 1960-luvulla, jolloin järjestö teki jäsenennätyksen.

marttatoiminta

1

Martta-liikkeen perustaja Lucina Hagman
Marttaliikkeen perustaja, koulunjohtaja Lucina Hagman.On suurempi koti -kirja / Otava

Martat perustettiin taistelemaan venäläistämistä vastaan – asialla kaupunkilaissivistyneistö

Helsinkiläinen koulun johtajatar Lucina Hagman oli aktiivinen naisasianainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hagman huolestui viesteistä, joita hänen karjalaiset opettajakollegansa lähettivät pääkaupunkiin. Venäläisten vaikutus oli vahvistunut ja Suomen autonomia kaventunut vuonna 1899 keisari Nikolai II:n julistaman Helmikuun manifestin myötä. Karjalassa sivistyneistö huolestui siitä, että vähävaraisten perheiden jäsenet olivat alttiita venäläistämistoimille. Hagman päätteli, että köyhään väkeen voisi vaikuttaa parhaiten perheenemäntien kautta, heitä sivistämällä. Kodinhoitoon keskittyvän yhdistyksen kautta voisi vaalia suomalaista kulttuuria herättämättä venäläisviranomaisten huomiota. Innostavana puhujana tunnettu Hagman perusti ystävänsä Alli Nissisen kanssa Sivistystä kodeille -järjestön, jonka nimettiin pian uudelleen Raamatun ahkeran naisen perikuvan, Martan, mukaan.

Helsingin yliopiston dosentti, historiantutkija Ville Jalovaara on kirjoittanut marttojen yhteiskunnallista ulottuvuutta valottavan historiikin On suurempi koti. Nimi viittaa marttojen ajatukseen siitä, että koti on yhteiskunnan ydin ja yhteiskunta puolestaan on kaikkien suomalaisten suuri koti.

2

Sotamarttoja.
Harvinainen kuva sotamartoista reppuineen.Museovirasto / Otava

Sotamartat

Suomen itsenäistyttyä martat joutuivat yhteiskunnallisen turbulenssin silmään. Järjestö valitsi vuonna 1918 puolensa ja se oli valkoinen.

Karjalassa perustettiin Vaasan valkoisen hallituksen myötävaikutuksella sotamarttaorganisaatio. Punaisten riveihin astui aseistettuja naisia, mutta valkoisten puolella heitä ei nähty. Sotamartat auttoivat valkoisten sotaponnistuksissa toimimalla sanitääreinä ja auttamalla hädänalaisia koteja.

Marttojen avulla mustamaalattiin venäläisiä, joiden väitettiin muun muassa levittävän tauteja.

Ville Jalovaara kiinnostui sotamartoista kirjoittaessaan marttahistoriikkia.

– Sisällissotaa on viime vuosina tutkittu paljon, mutta sotamartat ovat jääneet kokonaan pimentoon. Tätä tekisi mieli vielä penkoa myöhemmin, Jalovaara sanoo.

Sisällissodan jälkeen sotamartat katosivat. Toimintaa jatkoi 1919 perustettu Lotta Svärd -järjestö. Sen jäsenet osallistuivat sotatoimiin talvi- ja jatkosodassa.

Lotta-järjestö nakersi marttojen jäsenmäärää. Toisaalta monet naiset toimivat sodan aikaan molemmissa järjestöissä. Lotta Svärd -järjestö kiellettiin vuonna 1944 valvontakomission määräyksestä.

3

Ensimmäiset naiskansanedustajat ryhmäkuvassa
Ensimmäiset naiskansanedustajat ryhmäkuvassa vuonna 1907.Helsingin kaupunginmuseo / Otava

Ponnahduslauta politiikkaan

Marttaliitto on profiloitunut epäpoliittiseksi järjestöksi, vaikka järjestön alku olikin mitä poliittisin. Perheiden hyvinvointi oli marttojen ase, sillä terveellinen ravinto, puhtaus ja sairauksien ehkäisy olivat keinoja kasvattaa suomalaisista vahvoja ja terveitä yksilöitä. Martta-aatteen mukaan he pystyisivät näin palvelemaan yhteiskuntaa ja täyttämään siten kansalaisvelvollisuutensa paremmin.

Marttayhdistyksen alkuperäinen nimi Sivistystä kodeille osoittautui huonoksi. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin kerrotaan henkilökohtaisesti puuttuneen asiaan. Rahvaan- ja työväennaisten sivistämistä pidettiin liian epäilyttävänä, kukaties jopa vallankumouksellisena toimintana, jota ei voitu sallia, kertoo Ville Jalovaara On suurempi koti -kirjassaan.

Raamatullinen Martta toimi sumuverhona paremmin ja marttojen annettiin toimia suomalaisen kulttuurin ylläpitäjinä perheiden hyvinvointia lisäämällä.

Marttajärjestön johtohahmot katsoivat kansaa ylhäältä alas. Heillä oli itsellään ajan naisille harvinaista korkeampaa sivistystä ja koulutusta. Siitä he halusivat ammentaa kansalle neuvoja ja opastusta.

Lucina Hagman oli monella tapaa radikaalikin aatteissaan. Hän taisteli paitsi venäläistämistä vastaan myös tyttöjen koulutuksen, prostituution kieltämisen ja tehtaissa työskentelevien naisten aseman kohentamisen puolesta. Hagman ja muut valistuneet naisasianaiset edistivät myös raittiusaatetta.

Yhteiskunnallinen aktivisuus nosti marttaliikkeen voimahahmoja yhteiskunnan portailla ja vuonna 1905 Marttayhdistys otti jo kantaa naisten äänioikeuden puolesta.

Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa parlamenttiin valittiin yhdeksäntoista naista. Heidän joukossaan olivat Nuorsuomalaiseen Puolueeseen kuuluneet Marttayhdistyksen perustajäsenet Lucina Hagman ja Alli Nissinen sekä Ruotsalaisen Kansanpuolueen jäsen Dagmar Neovius.

Martoissa on myöhemminkin vaikuttanut politiikassa menestyneitä henkilöitä, kuten kaksi vuosikymmentä kansanedustajana ja Ahon hallituksen ministerinä toiminut Tytti Isohookana-Asunmaa.

4

Martta esittelee kahvipaketeista tehtyjä pakastepusseja.
Martta esittelee kahvipaketeista tehtyjä pakastepusseja vuonna 1963.On suurempi koti -kirja / Otava

Perhemartat hulluna vuonna vuonna 1968

Marttojen toiminnassa auttaminen ja opastaminen ovat olleet punaisena lankana alusta asti. Aluksi toiminta oli täysin vapaaehtoisten varassa, mutta jo varhain marttoihin palkattiin neuvojia ja konsulentteja, joiden tehtävänä oli perehtyä ammattimaisesti puutarhan ja eläinten hoitoon ja moniin maaseudulla vaadittaviin kodin tehtäviin.

Marttojen ideologia perustui siihen, että nainen vastaa paitsi kotitöistä myös kodin hengestä. Hän pitää ojennuksessa lapset, piiat ja rengit. Mies oli toki perheen pää, mutta marttaemäntä piti omalla napakalla otteellaan myös miehen kaidalla tiellä ja erossa viinaksista. Hyvän hengen luominen kotiin oli yksi perheenäidin haastavimmista tehtävistä.

Martat halusivat kotityölle arvostusta. Siihen ei kuitenkaan pyritty niin, että työt olisi jaettu naisten ja miesten kesken tasan, vaan niin, että kotityön profiilia pyrittiin parantamaan valistuksen, jopa tieteen keinoin. Ajateltiin, että naisen työsarka helpottuu ja aikaa jää muullekin toiminnalle, kun työtä tehostetaan ja sitä helpotetaan erilaisilla koneilla ja välineillä.

Jo 1950-luvulle tultaessa ajatus koneena toimivasta kotiäidistä alkoi hämmentää, sillä naiset suuntasivat yhä enemmän töihin kodin ulkopuolelle. Suurempi murros naisten työelämään osallistumisessa oli käsillä 1960-70-lukujen taitteessa. Päivähoito, sen tarpeellisuus ja eettisyys keskusteluttivat. Lopulta martatkin taipuivat vaatimaan hyvää päivähoitoa. Kotitöiden jakamisen aika tuli myöhemmin.

Sanotaan, että maailma ei ollut enää entisensä vuoden 1968 jälkeen. Muutoksen tuulet puhalsivat myös Suomessa. Opiskelijat kapinoivat ja poliittinen viisari värähti voimallisesti vasemmalle.

Erikoista kyllä juuri 1968 martat saavuttivat jäsenmäärässään ennätyslukeman, liki 100 000 jäsentä.

– Monet suomalaiset olivat väsyneitä politiikan myllerrykseen. He etsivät ehkä martoista vakautta. He ajattelivat, että martat eivät ole ensimmäisenä kiipeämässä barrikadeille vaatimaan vallankumousta, kertoo On suurempi koti -kirjan kirjoittaja Ville Jalovaara.

Suomi teollistui ja kaupunkilaistui monia Euroopan maita hitaammin, mutta 1970-luvulla muutos oli jo totta. Käsitys perheestä muuttui samalla. Äidit lähtivät töihin, lapset saivat avaimen kaulaan ja leikkivät lähiöiden kerrostalojen pihoilla. Kotiapua ei enää ollut varaa eikä oikein sopivaakaan palkata.

Kodin toimia helpottamaan oli tullut koneita ja hiljalleen isätkin saatiin osallistettua.

5

Martat Pride-kulkueessa. Edessä oikealla toinen on Martta-liiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä
Martat Pride-kulkueessa. Edessä oikealla toinen on Martta-liiton pääsihteeri Marianne Heikkilä perunteisessä martta-puvussa.On suurempi koti -kirja / Otava

Koti-uskonto-isänmaa ja lopulta tasa-arvoinen avioliittolaki

Marttojen pitkä kokemus suomalaisten perheiden parissa on tuonut järjestölle sananvaltaa perheitä koskevissa päätöksissä. Martoilta on pyydetty lausuntoja niin avioliittolain uudistuksesta kuin samaa sukupuolta olevien avioliitostakin.

Avioliittolaki uudistettiin 1980-luvun alussa ja tuolloin marttajärjestö kallistui kannattamaan puolisoiden tasa-arvoa sekä yhtäläisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Avioeron myöntämiseen toivottiin harkinta-aikaa, mutta syyllisyysperiaatteesta haluttiin luopua.

Marttaliitolla oli yhä siteensä kirkkoon, eikä liitto kannattanutkaan esitystä kirkon vihkimispoikeuden poistamisesta, vaan kannatti avioliittotoimikunnan esitystä säilyttää mahdollisuus valita joko siviili- tai kirkollinen vihkiminen.

Perhe-elämää neuvovassa sävyssä käsittelevät kirjoitukset loppuivat 1980-luvulla hiljalleen marttojen Emäntälehti-julkaisussa. Samoin lakkasi moralisointi naisten työssäkäynnistä ja lasten päivähoidosta. Kotitöidenkin osalta martat höllensivät esiliinannauhojaan. Naiset olivat nyt koulutettuja, heistä 70% oli kiinni työelämässä ja palkkatasokin oli kohonnut niin, ettei mies enää ollut perheen pääelättäjä. Tästä pääteltiin, että kotityötkin on syytä jakaa tasaisemmin.

Marttojen maailma aukeni nopeasti uusille ajatuksille ja 1990-luvulla liitto liputti jo samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuden puolesta. Vuonna 2017 pieni ryhmä marttoja osallistui Helsingin Pride-kulkueeseen. Marttojen banderollissa luki “Hyvä arki kuuluu kaikille”.

6

Elina Sydänmaanlakka, Helsinki, 09.02.2019
ProMartat-yhdistys kokeilee CrossFit-jumppaa. Etualalla yhdistyksen jäsen Elina Sydänmaalakka.Antti Haanpää / Yle

Nykymartat menevät CrossFit-salille ja kokkaavat thaimaalaista

Marttajärjestö on edelleen voimissaan, vaikka yhteiskunta on sen ympärillä muuttunutkin. Koti ja perhe ovat silti edelleen yhteiskunnan ytimessä, vain monimuotoisempina kuin koskaan.

Marttaliittoa juotsaa nyt pääsihteeri Marianne Heikkilä ja se keskittyy hyvän arjen edistämiseen. Heikkilä sanoo tavoittelevansa tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, globaalia vastuuta ja kestävää kehitystä. Niin marttojen kuin monien muidenkin järjestöjen toimintaan on vaikuttanut ympäristöahdistus. Sen kimppuun martat aikoo heittäytyä seuraavaksi.

Perhe-elämän haasteet ovat edelleen läsnä yhteiskunnassa. Nyt murheenkryyneinä ovat muun muassa perheiden eriarvoistuminen, työ- ja vapaa-ajan tasapaino ruuhkavuosina tai vaikkapa vanhustenhoito.

Yhdessä tekeminen ja kotoilu ovat nousseet megatrendeiksi, joihin marttatoiminta sopii hyvin. Moni marttaliittoon kuuluva marttayhdistys käy kokeilemassa erilaisia yhteisen tekemisen muotoja.

Martoilla on ollut 1930-luvulta lähtien oma asu. Marttapuvun suunnitteli tekstiilitaiteilija Eeva Saurio. Asu toimi edustusasuna naisille, joiden vaatevarasto oli työvaatepainotteinen. Puku oli helppo vetää ylle, kun lähti marttailtaan tapaamaan muita. Puvun tarkoituksena oli myös osoittaa, että martoissa kaikki oli tasa-arvoisia mökin miinasta ruustinnaan.

Asua muodistettiin jo 1980-luvulla ja 2010 järjestöasut uusittiin kangasta myöten. Uudet asut ovat Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden suunnittelemat ja niistä löytyy paita myös miehille.

Marttoja on Suomessa vuonna 2019 noin 50 000.