Seurat liikuttavat lapsia, mutta aikuiset tipahtavat kyydistä

Seuratoiminnan lopettaminen teini-iässä on Suomessa jyrkempää kuin monessa muussa maassa.

urheilu- ja liikuntaseurat
Liikuntatunti
Jyrki Lyytikkä / Yle

Urheiluseurat ovat säilyttäneet vahvan aseman lasten liikunnassa, mutta aikuisilla suunta on ollut päinvastainen.

Alkuvuodesta julkaistu tutkimus lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisestä osoittaa, että erityisen aktiivisia ovat nuorimmat ikäryhmät, sillä 9- ja 11-vuotiaista noin 70 prosenttia osallistui viime vuonna seuraliikuntaan. Murrosiästä lähtien osallistuminen seuratoimintaan kuitenkin vähenee melko nopeasti.

Jyväskylän yliopiston johtaman liikuntatutkimuksen mukaan kolme viidestä 11-15-vuotiaasta harrastaa liikuntaa tai urheilua seurassa. Määrä on likimain sama kuin kaksi vuotta sitten ja korkeampi kuin vuonna 2014. Lasten aloitusikä seuroissa on aikaistunut keskimäärin kuuteen vuoteen.

Murrosikäisillä seuratoiminta kuitenkin vähenee. 15-vuotiaista enää runsaat 40 prosenttia harrastaa seuroissa. Lopettamisen tärkeimpiin syihin kuuluvat kyllästyminen lajiin sekä se, ettei viihdy joukkueessa tai ettei harrastaminen ole innostavaa.

– Seuratoiminnan lopettaminen teini-iässä on jyrkempää kuin monessa muussa maassa. Syytä tähän ei tarkkaan tiedetä, sanoo liikuntakasvatuksen professori Pasi Koski.

Aikuisista vain kymmenesosa osallistuu

Aikuisten liikunnassa yritykset ovat jo ohittaneet seurat markkinaosuuksissa. Seuratoimintaa Euroopan maissa selvittäneen eurobarometrin mukaan enää 13 prosenttia yli 14-vuotiaista suomalaisista oli jäseninä seuroissa vuonna 2017. Aktiivisia seuroissa liikkujia oli 9 prosenttia.

Alankomaissa luvut olivat yli kaksinkertaisia ja monessa muussakin Euroopan maassa Suomea korkeammat.

– Tosin Suomi oli kirinyt tilastossa pari prosenttiyksikköä ylöspäin, kun Ruotsissa kävi päinvastoin.

Kosken arvion mukaan seuraliikunnan vähentymiseen vaikuttaa yksilöllistymiskehitys. Moni haluaa käydä oman aikataulunsa mukaan esimerkiksi kuntosalilla, ja vapaa-aikaa täyttävät myös monet kilpailevat ajankäyttömuodot sekä lisääntyvä ruutuaika.

– Liikunta polarisoituu niin, että osa kansasta liikkuu runsaasti ja osa ei lainkaan, täydentää yliopistonlehtori Kati Lehtonen Jyväskylän yliopistosta.

Miten passivoituva kansa saadaan jälleen liikkeelle?

Lehtonen muistuttaa, että liikunnan tukeminen ei ole vain näkyvää rahanjakamista vaan laajempi yhteiskuntapoliittinen kysymys.

– Silloin kysytään esimerkiksi, ovatko kaupunkiympäristöt viihtyisiä kulkea jalan ja pyörällä tai riittääkö niissä kevyen liikenteen väyliä lasten kouluteiksi.