Tv:n meteorologi on ollut 50 vuotta Suomen kotien vakiovieras – Katso kooste vuosikymmenten varrelta

Aluksi Ylessä keikkailivat Ilmatieteen laitoksen meteorologit kaksi kertaa viikossa. Nykyisin Ylellä on viisihenkinen säätoimitus.

meteorologia
Säätiedotukset tehtiin ennen karttakeppien ja tarrapilvien voimalla
Säätiedotukset tehtiin ennen karttakeppien ja tarrapilvien voimalla

Puoli vuosisataa sitten Yleisradiossa alkoi perinne, jolla on edelleen vankka paikka suomalaisten elämässä. Helmikuusta 1969 alkaen television uutislähetyksissä on ollut meteorologi kertomassa seuraavien päivien säästä.

Tv-uutiset päättävällä sääennustella tuntuu olevan muutakin merkitystä kuin kertoa paukkuuko seuraavana päivänä pakkanen tai rätkiikö räntää. Sääennusteen kautta laskeudutaan uutisten ehkä ikävistäkin tapahtumista takaisin omaan elämään, siteeraa Yle Uutisten säätiimin esimies Seija Paasonen entistä uutistenlukijaa Arvi Lindiä.

Uranuurtajan kunnia Ylelle ei kuitenkaan kuulu. Ensimmäinen meteorologi suomalaisessa televisiossa oli ollut jo vuosikymmen aiemmin Mainos-TV:n Sääruudun Paavo Salmensuu tarvaramerkikseen tulleine piippuineen. Sääruutua esitettiin kaksi kertaa viikossa vuosina 1958–1964.

Ylen tv-uutisissa tyydyttiin tuohon aikaan lukemaan STT:n välittämä lyhyt sääennuste. 1960-luvun mittaan tv-vastaanottimista tuli kuitenkin niin tavallisia kapineita suomalaisissa kodeissa, ettei vanhan tavan katsottu enää riittävän.

Ajatus jostakin enemmästä virisi niin Ylessä kuin Ilmatieteellisessä keskuslaitoksessa eli nykyisessä Ilmatieteen laitoksessa. Kun asiaa oli aikansa pohdittu ja pyöritelty, päädyttiin tuomaan meteorologit studioon kahtena päivänä viikossa.

Pestistä kiinnotuneiden Ilmatieteen laitoksen meteorologien joukosta valittiin koekuvauksilla Erkki Harjama, Pirkko Lahti ja Martti Mäkelä. He hoitivat keikkansa vapaa-ajallaan. Ylen maksaman korvauksen peruste oli "asiantuntijalausunto".

Martti Mäkelä sääkartoilla vuonna 1969.
Martti Mäkelä sääkarttojen ääressä vuonna 1969Leif Öster / Yle

Alku oli hirvittävän haparoivaa, ja kamera suorastaan pelotti, Martti Mäkelä muistelee. Onneksi ensimmäisiä lähetyksiä ei ole missään tallessa, hän nauraa.

Joitakin myöhempiä tallenteita Mäkelällä on. Rytmi oli aivan eri luokkaa kuin tänä päivänä, hän sanoo.

– Puhuimme ä-lyt-tö-män hitaasti. Mutta meillä olikin ruhtinaallisesti aikaa, kolme minuuttia.

Sisällöltään paisunut ennuste on nykyisin tiivistettävä pariin minuuttiin.

Aurinko nauroi keskellä Suomea

Pyyntöön mehevästä muistosta menneiltä ajoilta Martti Mäkelä vastaa ennusteella, joka meni erityisen näyttävästi pieleen.

Viikonloppuna olivat Mäkelän kollegan Erkki Harjaman tyttären häät. Aurinko helotti, sillä Suomen päällä oli ollut jo jonkin aikaa sulkukorkeapaine.

– Erkin kanssa puhuttiin, että minkäänlaisia sadekatoksia ei ainakaan tarvitse ajatella ja kaikki bileet voi ilman muuta pitää ulkona.

Mäkelä päätti yksinkertaistaa viikonlopun tv-ennusteensa.

– Lätkäisin yhden ison auringon keskelle Suomea ja totesin, että tässähän tämä viikonloppu oikeastaan onkin.

Kyllä kuittailtiin

Mäkelä vietti aurinkoisen viikonlopun tyytyväisenä mökillään Keski-Suomessa. Radion säätiedotuksessa ei ollut vielä lauantainakaan mitään yllättävää. Sunnuntain paluumatkalla autoradio kuitenkin kertoi toista.

– Lohjalla oli jouduttu perumaan urheilukilpailut rankkasateen takia.

Riianlahdelle oli muodostunut pieni osakeskus, jonka takia eteläisimmässä Suomessa satoi, vaikka vielä lauantainakin oli ennustettu vain lisääntyvää pilvisyyttä.

Harjaman tyttären häät olivat menneet aivan täysin poskelleen, Mäkelä kertoo.

– Kuulin jälkeenpäin vaikka kuin kauan siitä keskellä Suomea nauraneesta auringosta. Vielä enemmän kuittailtiin kuitenkin Erkille siitä, että luulisi sään suosivan, kun meteorologi järjestää häät.

Viiden päivän ennuste vei päiviä

Nykyisin yhden vuorokauden lämpötilaennusteet ovat melkeinpä aina oikein, ja viidenkin vuorokauden ennustaminen onnistuu varsin hyvin. Toista oli vielä 1980-luvulla, jolloin nuori Seija Paasonen aloitti työnsä Ilmatieteen laitoksella.

Menetelmät ovat kehittyneet huimasti niistä mittatikuista, joilla Paasonenkin laski ilmavirtausten etenemistä ja matalapaineiden laskuja, nousuja ja reittejä.

– Ennusteessa ensimmäinen vuorokausi uskallettiin sanoa vähän tarkemmin. Ylihuomisen ennusteesta puhuttiin hyvin varovasti, suuntaa antavasti, Paasonen kertoo.

Kaksi kertaa viikossa annettu viiden vuorokauden ennuste oli kahden siihen erityisesti paneutuneen meteorologin pitkän ajatustyön tulos.

– He saivat siihen muutaman päivän aikaa. Me muut hiippailimme huoneen ulkopuolella ja kuuntelimme, jokohan ennuste olisi valmis.

Nyt rouskuttaa tietokone

Ennustajien apuna oli paksuja saksalaisia kirjoja, joissa oli erilaisia säätilanteita eli tietynlainen lähtötilanne ja se, miten sää oli siitä edennyt, Seija Paasonen kertoo.

Tulos oli hyvin ympäripyöreä, jos vertaa tämän päivän viiden päivän ennusteisiin, hän sanoo.

Päättelyn periaate oli kuitenkin tuolloinkin sama kuin tänään. Meteorologeilla vain on nyt paljon enemmän ajankohtaista tietoa säätilanteesta, tutkimuksen tarkentamia ennustemalleja ja tilastollisia keinoja.

– Silloin yhtälöryhmiä ei rouskuttanut tietokone. Nyt tietokoneen mallirykelmälle pystytään syöttämään alkutilanne, ja kone hoitaa laskemisen ihmisten puolesta.

Tiedon määrä on toisaalta tuonut vastakkaisen haasteen. Ratkaisuvaihtoehtoja on niin paljon, että pikkuisenkin jotakin parametriä muuttamalla ratkaisukin saattaa olla toisenlainen, Paasonen sanoo.

Seija Paasonen
Seija Paasonen tv-ruudussa vuonna 2015Yle

Yleisradio tuli Seija Paasoselle tutuksi jo opiskeluaikojen keikkatyöstä. Vakituisesti hän on ollut Ylessä vuodesta 1995, jolloin alettiin perustaa Ylen säätoimitusta.

– Vähitellen meteorologeja tuli Ylen leipiin lisää, kun huomattiin säätoimituksen roolin tärkeys. Nyt meitä on viisi vakituista.

Ylen meteorologit tekevät Ylen sääennusteet. Pohjatiedot tulevat Ilmatieteen laitokselta. Sieltä käy toisinaan myös ruudussa tuuraavia meteorologeja. Paasonen on siitä tyytyväinen. Yhteydenpito on sen ansiosta paljon helpompaa, hän sanoo.

– Meillä on päivittäin briiffauspuheluita, ja ollaan vähän niin kuin samaa perhettä. Yleisökin välillä niputtaa meidät yhteen.

Konstit ovat olleet monet

Kun Seija Paasosta pyytää vertaamaan tänäistä työtään ensimmäiseen keikkaansa Ilmatieteen laitokselta Yleen, hän sanoo, että yhden ihmiselämän aikana on tapahtunut käsittämättömän huima muutos.

Hänen aloittaessaan ennusteet kirjoitettiin kirjoituskoneella ja sääkartan symbolit olivat magneetteja.

Paasosella oli kartan ääreen tullessaan paperilapulle luonnosteltuna, millaisia aurinko-, pilvi- tai sadetippasymboleja hän lisäisi tai poistaisi puheensa tahtiin.

– Sen sortin animaatio, hän nauraa.

Magneettikartta oli kuitenkin jo kehitystä verrattuna kuutionmuotoiseen pömpeliin, josta oli pyöräytetty näkyviin uusi kylki ja uusi kartta.

Oman aikansa animaatiota olivat olleet myös seinäkkeelle kiinnitetyt voipaperit, joiden takana oli läänejä mukailevia valolamppuja. Takana joku sytytteli ja sammutteli lamppuja sen mukaan, mistä alueesta meteorologi puhui. Se oli liian työläs menetelmä elääkseen kovin kauan.

Oppia Britanniasta

Vuonna 1987 koitti uusi aika, kun siirryttiin chromakey-järjestelmään eli sinitaustoihin. Kouriintuntuvaa karttaa ei enää tarvittu, vaan se tuli virtuaalisesti tietokoneen uumenista samaan kuvaan meteorologin kanssa.

– Kävimme ottamassa oppia BBC:ltä. Olimme etulinjassa, Seija Paasonen kertoo.

Hän kiittää 20 vuotta käytössä ollutta menetelmää kuvaltaan tarkaksi ja meteorologille miellyttäväksi. Tarkkuus kärsi, kun chromakeysta siirryttiin kartan kuvaamiseen studion plasmanäytöltä, hän harmittelee.

Sadepilvi ja muita Sääsymboleja kirjan aukeamalla
Tällaisilla symboleilla Seija Paasonen kuvasi säätä Ylessä 1980-luvulla. Aukeama on hänen kirjastaan Pois Espanjan edestä. Anniina Wallius / Yle

Sääkarttojen symbolit olivat ennen isoja ja niitä oli vähän. Siihen verrattuna nykyiset kartat on kuin nakutettu täyteen erilaisia symboleja, Paasonen sanoo.

Paljon enemmänkin olisi kerrottavaa, hän lisää. Hänestä olisi mukava esimerkiksi esittää välillä ilmakehän kolmiulotteista rakennetta – selittää, miten yläpuolellamme oleva vaikuttaa siihen, millainen symboli kartalle valitaan täällä maanpinnalla.

Ylen meteorologit pallottelevat koko ajan uusilla ideoilla, hän kertoo. Jotkin voivat päätyä myös ruutuun, ellei hintava työläys estä. Lauantain Aamu-tv:ssä on kokeiltu meteorologin eteen tuotua grafiikkaa; on muun muassa pantu maapallo pyörimään lattialla.

Meteorologia imaisi

Mikä sai Seija Paasosen ryhtymään meteorologiksi? Kiinnostus luontoon ja luonnontieteisiin, hän vastaa. Kun hän lähti opiskelemaan matematiikkaa ja fysiikkaa, hänellä oli mielessä etenkin seismologia.

– Toisena opiskeluvuonna otin myös meteorologian, ja se jotenkin imaisi. Seismologiakin on kyllä kiehtovaa, mutta eihän meillä Suomessa paljon maanjäristyksiä ole.

Hän kertoo viehättyneensä ajatuksesta, että säässä voisi olla systematiikkaa, jonka ihminen pystyy päättelemään ja laskemaan.

Joskus tarkkuus on aivan mahdotonta

Aina sääennusteet eivät ole yleisön mielen mukaisia. Niitä koskeva palaute on kuitenkin vähentynyt, Paasonen sanoo. Jos ei tule palautetta, niin asiat ovat varmaan aika hyvin, hän punnitsee suomalaisten mielenlaatua.

– Ennen sähköpostiaikakautta tuli kirjeitä ja kortteja ja puhelinsoittoja. Nyt ennusteita on saatavissa niin monesta tuutista, että aina ei varmaan muisteta, kenen ennusteita on tullut katsoneeksi ja kenelle se palaute pitäisi osoittaa.

Monessa säätilanteessa palautetta kannattaa hillitä jo siksi, ettei tiettyyn pisteeseen kerta kaikkiaan voi antaa varmaa ennustetta, ei sateista eikä aina lämpötilastakaan.

– Talvisessa pakkaskorkeapainetilanteessa lämpötilassa saattaa olla pienellä alueella jopa kymmenen asteen ero ja Lapissa vieläkin isompi. Tunturissa voi olla 15 astetta lauhempaa kuin laaksonpohjalla, Paasonen selittää.

"Pommi ulko-ovelle"

Pahimpana palautteena Seija Paasonen muistaa Ilmatieteen laitokselle tulleen puhelun. Kollega oli aamulla ennustanut poutaa Helsinkiin, ja rakennustyömaalla oli sen perusteella ryhdytty tekemään isoa betonivalua.

Sitten tulikin sade, ja valaja kärsi sadan tuhannen markan tappion. Silloin hän soitti Ilmatieteen laitoksen keskukseen ja uhkasi tuoda pommin alaovelle.

– Kyllähän sen ymmärsi, että häntä harmitti, mutta sade tuli ihan puskista. Se oli päässyt kehittymään Suomenlahdella. Siihen aikaan ei ollut käytettävissä säätutkia eikä satelliittikuvia eikä numeerisia malleja.

Helle kuumensi katsojan tunteet

Ihan kaikille ei ole selvää, etteivät meteorologit säädä säätä. Sellaisenkin palautteen Paasonen muistaa ei kovinkaan monen vuoden takaa, jossa joku käski Ylen toimitusjohtajaa kieltämään meteorologeja ennustamasta sateita, koska ne toteutuvat.

– Oli sateinen syksy, ja me ennustimme aina vain, että sataa ja sataa. En tiedä, oliko hän tosissaan, mutta sen verran hän oli vaivaa nähnyt, että viesti piti pistää.

Kuumana viime kesänä tuli puolestaan kiukkuista palautetta helle-sanasta. Hyvin vihainen palautteenantaja syytti meteorologeja helteen hehkuttamisesta.

– Sitä ei olisi saanut ennustaa. Hänen mielestään me nautimme siitä, kun saimme sanoa sanan helle. Hän laski joka lähetyksestä, kuinka monta kertaa se sanottiin.

Selitykseksi ei kelvannut, että helle on kelpo suomea ja lyhyytensä vuoksi myös kätevä – eikä se, että yli 25 astetta on yli 25 astetta, vaikka sitä ei kutsuisikaan helteeksi.

Kerttu Kotakorpi selailee kirjaa tuolissa, taustalla monitoreja, joissa on sääkarttoja.
Ylen säätoimitus helmikuussa 2018. Kerttu Kotakorpi on yksi Ylen viidestä vakituisesta meteorologista. Anniina Wallius / Yle

Television sääkieli sinänsä on muuttunut aika paljon, Seija Paasonen sanoo.

– Tv:n ennusteita alettiin tehdä radiotekstien pohjalta. Sitä mukaa kun kuvallinen ilmaisu on kehittynyt ja monipuolistunut, telkkarin sääterminologia on löyhtynyt. Tarinankerronnallisesti on parempi, ettei pysytä vain "vaihtelevaa pilvisyyttä ja poutaa" -rakenteessa.

Vaikka muoto ja kieli epäilemättä muuttuvat edelleen, säälähetyksille on helppo ennustaa pitkää ikää.

– Irakin sodan aikana meillä saattoi olla Aamu-tv:n uutisissa vain sota-asioita ja kotimaan sää. Kuin oltaisiin tavallaan sanottu, että "meillä kaikki hyvin, turvallinen kotimaan sää tähän perään", sanoo Paasonen.

Korjattu klo 11.30: Yle haki oppia BBC:stä, ei toisinpäin.