Ulkomaalaisille työntekijöille lämmin vastaanotto palvelutalossa: ”Ikäihmisten arvostaminen näkyy huikealla tavalla heidän kulttuurissaan”

Thaimaalainen Amnuay Jalonen kasvoi kulttuurissa, jossa vanhempia kunnioitetaan ja heistä pidetään huolta.

vanhustenhoito
Lähihoitaja Amnuay Jalonen tarjoaa ikäihmiselle juotavaa.
Amnuay Jalonen toivoo, että kaikki lähihoitajat tekisivät töitä sydämellä ja osaisivat arvostaa ikäihmisiä.Päivi Meritähti / Yle

Hymy ei hyydy hetkeksikään Amnuay Jalosen kasvoilta. Hän sanoo, että vaikka sisällä kiehuisi, on hymyn pysyttävä kasvoilla. Kaikkia on kohdeltava ystävällisesti – aina. Siihen hänet on pienestä pitäen opetettu.

Hymy tarttuu herkästi. Huittislaisen Palvelukeskus Annalan tiloissa nauretaan paljon. Vaikka Jaloselle hymy on osin opittua, on hänen helppo hymyillä luonnollisesti, kun muutkin ovat ympärillä iloisia.

Jalosen esimies, osastonhoitaja Tiina Nurminen kertoo, että koko työyhteisö on oppinut uuden asenteen ulkomaanvahvistukseltaan.

– Naisvaltaisella alalla syntyy helposti kyräilyä. Amnuayn ympärillä tällaista ei kuitenkaan ole. Hän on muuttanut koko talon ilmapiiriä.

"Hoitaja hullumpi kuin asukkaat"

Kahvipöydän ääreen kerääntyneet ikäihmiset vaihtavat mielellään sanan jos toisenkin iloisen lähihoitajan kanssa. Amnuay Jalonen pitää huolen siitä, että kiireenkin keskellä löytyy hetki aikaa kuunnella.

– Me olemme täällä heitä varten. Ajattelen asiaa niin, että olemme tulleet heidän kotiinsa. Me olemme heidän työntekijöitään. Heidän toiveitaan pitää kuunnella.

Amnuay Jalonen
Hymy poistuu Amnuay Jalosen kasvoilta vain harvoin.Päivi Meritähti / Yle

Jalonen on ollut Suomessa pian kymmenen vuotta. Hän puhuu suomea, mutta sanavalinnat ovat välillä hassuja ja tottumaton joutuu hetken kuulostelemaan, mitä hän yrittää sanoa. Palvelukeskus Annalan asukkaat ovat näihin erikoisiin sanankäänteisiin jo tottuneet.

– Asukkaat ovat sanoneet, että pitää varoa, kun hoitaja on heitäkin hullumpi. Me puhumme paljon höpöhöpö-juttuja ja nauramme. Ei täällä tarvitse stressata, Jalonen kertoo.

Kaikki eivät sovi alalle

Palvelukeskus Annalan asukkaista iso osa on muistisairaita. Jotkut tarvitsevat apua vain arkisissa asioissa, toiset eivät pärjää lainkaan omillaan.

Vastaan tulee ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan sovi ikäihmisten hoitajiksi.

Tiina Nurminen

Noin kolmenkymmenen asukkaan tehostetun palveluasumisen yksikössä työskentelee kolmessa vuorossa parikymmentä lähihoitajaa.

Kodinomaisen tunnelman säilyttäminen palvelukodissa ei ole itsestäänselvyys. Työntekijöiden valinnassa on oltava tarkkana. Virheitäkin on sattunut.

– Yksittäisiä rekrytointeja olen joutunut katumaan. Aina välillä vastaan tulee ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan sovi ikäihmisten hoitajiksi. Heillä ei ole vuorovaikutustaitoja, eivätkä he osaa kohdata ikäihmisiä oikealla tavalla, Tiina Nurminen harmittelee.

Tiina Nurminen juttelee palvelukodin asukkaiden kanssa
Tiina Nurminen ja Amnuay Jalonen vaihtavat asukkaiden kanssa kuulumisia aina kun ehtivät.Päivi Meritähti / Yle

Nurminen toivoo, että ihmisten soveltuvuus alalle testattaisiin jo siinä vaiheessa, kun he hakeutuvat opiskelemaan. Kaikille vanhustenhoito ei vain sovi.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että työnantajilla ei ole aina varaa valita. Lähihoitajan paikkojen täyttäminen on paikoin hyvin vaikeaa.

– Kun omasta maasta ei saada tekijöitä, en näkisi pahana ollenkaan, että heitä rekrytoitaisiin lisää ulkomailta, Nurminen toteaa.

Amnuay Jalosen kanssa työskentely on opettanut Nurmiselle ainakin aasialaista mentaliteettia.

– Ikäihmisten arvostaminen näkyy huikealla tavalla heidän kulttuurissaan.

Lapset kasvavat huolehtimaan ikäihmisistä

Eivät ulkomaalaisetkaan automaattisesti ole hyviä työntekijäitä, mutta moni kulttuuri tarjoaa erityisesti lähihoitajan ammattiin paremmat lähtökohdat. Esimerkiksi Thaimaassa ikäihmiset hoidetaan lähtökohtaisesti kotona. Lapset kasvavat huolehtien isovanhemmistaan.

– Me emme vain pidä heille seuraa vaan opimme pienestä asti, miten ikäihmisiä hoidetaan. Siitä on ollut paljon apua lähihoitajan ammatissa, Amnuay Jalonen kertoo.

Amnuay Jalonen kävelee palvelutalon käytävällä.
Palvelutalon tyhjät käytävät surettavat Amnuay Jalosta. Hän toivoo, että perheenjäsenet kävisivät tapaamassa iäkkäitä sukulaisiaan mahdollisimman usein.Päivi Meritähti / Yle

Miehensä perässä Suomeen muuttanut Jalonen kokee huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole synnyinmaassaan huolehtimassa sukunsa ikäihmisistä. Häntä harmittaa, että Suomessa vastaavaa kulttuuria ei ole.

– Suomessa niin moni ikäihminen asuu laitoksissa. Vain harvaa hoidetaan kotona. Se tuntuu surulliselta.

"Työtä tehtävä sydämellä"

Omaatuntoaan paikatakseen Amnuay Jalonen päätti kouluttautua lähihoitajaksi.

Hän on oppinut ymmärtämään, että joillekin vanhuksista elämä laitoksessa on parempaa kuin kotona. Työssäkäyvillä lapsilla on omat kiireensä, eivätkä he ehdi huolehtia vanhemmistaan ympäri vuorokauden.

Jokaista ihmistä pitää arvostaa. Jokainen ansaitsee rakkautta.

Amnuay Jalonen

Silloin vastuu heistä siirtyy lähihoitajille. Heidän tehtävänsä on tarjota ikäihmisille hyvä elämä.

– Tärkein kulttuuristani saatu oppi on mielestäni, että jokaista ihmistä pitää arvostaa. Jokainen ansaitsee rakkautta. Siksi lähihoitajien on tehtävä työtä sydämellä, ei vain rahan takia.

Lue lisää:

Lähihoitajista pulaa Lounais-Suomessa – "Voi olla niin, että yhtään hakijaa ei ole"