Kansallisteatterin Yhdestoista hetki on hätähuuto demokratian puolesta: "Ylikansalliset markkinat pyyhkivät valtioilla pöytää"

Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän mielestä poliitikot ovat nostaneet kädet pystyyn globaalin talouden edessä.

Dokumenttiteatteri
Suomen Kansallisteatterin Yhdestoista hetki näytelmä
Juha Kivioja / Yle

Kansallisteatterin suurelle näyttämölle marssii talousasiantuntija toisensa jälkeen kertomaan, miten asiat ovat.

Demokratian kannalta ne ovat ilmeisen huonosti.

Dosentti Jari Ehrnrooth, valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki, Suomen Pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen, taloustieteen professori Bengt Holmström ja Suomen rikkaimpiin kuuluva talousvaikuttaja Björn Wahlroos julistavat kaikki samaa eri sanoin.

Demokraattisen vallan alan on yksinkertaisesti pakko supistua.

Talouden faktat eivät kuulu poltiikan piiriin.

Sosiaalitukien ja palveluiden varassa elävien suomalaisten on syytä tiedostaa, että vapaamatkustuksen helpot ajat ovat pian muisto vain.

Se, että kansa seuraa koko ajan, kun makkaraa tehdään – ei siitä mitään tule. Pitäisi odottaa, että makkara on valmis, ja katsoa sitten, maistuuko se vai ei.

Sen jälkeen Jussi Halla-aho saapuu paikalle julistamaan, että yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.

Vesa Vierikko näyttelee Björn Wahlroosia yhdestoista hetki näytelmässä
Vesa Vierikko näyttelee Björn Wahlroosia.Juha Kivioja / Yle

Yhdestoista hetki on todellisten ihmisten todellisiin puheisiin ja julkisiin asiakirjoihin perustuvaa dokumenttiteatteria siitä, miten runsaan kymmenen vuoden takainen globaali pankki -ja rahoituskriisi pudotti maailman polvilleen.

Sen seurauksena poliitikot ovat luovuttaneet valtansa ylikansallisille markkinoille, ja äärioikeisto sai jalansijaa, sanoo ohjaaja-käsikirjoittaja Esa Leskinen.

Kansainvälisten tutkimusten (siirryt toiseen palveluun) mukaan demokratia on heikkenemässä nimenomaan siellä missä se on perinteisesti ollut vahvimmillaan, eli Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

– Demokratia on ollut tapa pitää raha ja valta erillään. Ilman demokratiaa raha ja valta on sama asia, eli oligarkia. Siihen me olemme nyt liukumassa.

Yhdestoista hetki näytelmän käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä
Dokumenttiteatterin käsikirjoittaminen on Sami Keski-Vähälän mukaan työlästä. - Pitää haastatella tosi paljon ihmisiä tietämättä tarkalleen, mitä jahtaa. Kiinnostavaa on se, mitä ihmiset sinulle opettavat, kun heiltä kysytään asioita, joita ei normaalisti kysytä.Juha Kivioja / Yle

"Tässä joutuu sanoistaan vastuuseen"

Farssia, musiikkia, tragediaa ja varieteeta yhdistävä Yhdestoista hetki on Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Kansallisteatterille yhdessä kirjoittaman demokratia-trilogian toinen osa. Edellinen, Neljäs tie (2013) sai Thalia-palkinnon vuoden esityksenä.

Kiitelty esitys herätti myös närää. Esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen kirjoitti Helsingin Sanomiin suivaantuneen kolumnin (siirryt toiseen palveluun) aiheesta. Siinä hän muun muassa kuvaili Neljättä tietä poliittiseksi kansankiihotukseksi, ylipitkäksi saarnaksi ja naureskeluksi tunnetuille ihmisille.

Yhdestoista hetki kulkee edellisestä esityksestä tutuilla keinoilla kohti entistä mustempaa maailmankuvaa, mutta Sami Keski-Vähälän mukaan tavoitteena ei ole rienaus.

– Ei me pyritä siihen, että joku tehdään naurunalaiseksi. Sanoistaan vastuuseen tässä kuitenkin joutuu.

Ohjaaja Esa Leskisen mielestä on vain hyvä asia, jos esitys herättää tunteita.

– Mä näen sen hirveän positiivisena, jos joku suuttuu. Kulttuurin yksi tehtävä on suhtautua kriittisesti valtaan.

Yhdennentoista hetken ensimmäinen osa käsittelee kuluvan hallituskauden leikkauspolitiikkaa Suomessa ja toinen globaalia talouspolitiikkaa, joka on leikkausten takana.

Kolmas osa käsittelee sitä, mitä ympäristölle tapahtuu markkinoiden ehdoilla pyörivässä maailmassa.

Leskisen mielestä on järjetöntä, että taloudesta ja ympäristöstä puhutaan yleensä erillisinä asioina.

– Me emme tajua sitä, että meidän talousjärjestelmämme hajosi vuonna 2008, koska rahaa painettiin suunnattomia määriä pelkästään Euroopassa. Euroopan keskuspankki on luonut tyhjästä 2500 miljardia euroa viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Niillä rahoilla olisi voitu auttaa ympäristöä, ja ahdinkoon ajautuneita kansalaisia, mutta toisin päätettiin, Leskinen kuvailee.

– Niillä rahoilla olisi voitu luoda työpaikkoja ympäristöaloille, ja muuttaa ympäristöä kuormittavia järjestelmiä. Sen sijaan se raha työnnettiin finanssimarkkinoille, jotka ovat nyt kaksi kertaa korkeammalla kuin ennen vuoden 2008 romahdusta. Se on aivan järjetöntä politiikkaa.

Yhdestoista hetki näytelmän ohjaaja Esa Leskinen
Esa Leskisen mielestä dokumenttiteatteri on oikea välinen demokratian kaltaisten kysymysjärkäleiden käsittelyyn. - Fiktiiviset esitykset tällaisista aiheista eivät yleensä onnistu. Kaikki muuttuu helposti teennäiseksi.Juha Kivioja / Yle

"Ylikansallista demokratiaa ei ole"

Demokratiaa ei ole syytä pitää itsestäänselvyytenä.

Se käytännössä katosi Euroopasta 80 vuotta sitten, ja niin on käymässä jälleen. Natsit ovat palanneet marssimaan kaduille, ja autoritääriset liikkeet nostavat kannatustaan, Leskinen huomauttaa.

Kansanvallan kannalta tilanne on pelottava, etenkin kun samalla ylikansallisten yhtiöiden mahti kasvaa. Niiden johtajia ei valita vaaleilla.

– Demokratia vallitsee ainoastaan siihen sitoutuneiden valtioiden lainsäädännössä. Ei ole olemassa mitään ylikansallista demokratiaa, mutta markkinat on ylikansalliset. Ne ovat globaalit ja ne pyyhkivät pöytää valtioilla.

Keskeinen uhka demokratialle on lisääntyvä eriarvoistuminen, summaa Leskinen. Hänen mielestään ihmisille on myyty käsitys siitä, että tuloerojen kasvu on välttämättömyys. Hänestä on kummallista, että vallalla oleva ideologia, joka ylistää yksilön vapautta, tarjoaa vaihtoehdottomuutta.

– Ihmiset Euroopassa eivät ole koskaan olleet yhtä rikkaita kuin nyt, mutta silti ei muka ole varaa enää mihinkään. Etenkään palveluihin, jotka suojelevat heikkoja.

Kuten esimerkiksi vanhuksia laitoshoidossa.

Suomen Kansallisteatterin Yhdestoista hetki näytelmä
Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoroa säestää CCR:n Bad Moon Rising Kansallisteatterin Yhdestoista hetki -näytelmässä.Juha Kivioja / Yle

"Ennuste tulevaisuudelle on hyvin huono"

Yhdestoista hetki -näytelmä lähtee valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorosta, jossa linjataan talouspolitiikan lähtökohdat vuosille 2015-2019.

Siinä todetaan, että miljardien eurojen vaje valtiontaloudessa on katettava julkisen talouden supistuksilla. Siinä todetaan, että uuden hallituksen on arvioitava, mistä hyvinvointivaltion tehtävistä on mahdollista luopua.

Puheenvuoro – ja puheenvuoron taustalla oleva ideologia – näkyy Leskisen mukaan nyt esimerkiksi yksityisen vanhustenhoidon väärinkäytöksinä.

– Toki tämä kehitys, julkisten palveluiden yhtiöittäminen, on alkanut jo paljon aikaisemmin. Kuitenkin juuri tällä hallituskaudella yritettiin säätää laki sote-palveluiden pakkoyhtiöittämisestä, mutta se kaatui perustuslakivaliokuntaan. Puhallus siihen suuntaan, että kaikki palvelut kaupallistetaan, on todella kova.

Sami Keski-Vähälän mielestä on kiinnostavaa, että kun vaalit lähestyvät ja poliittinen keskustelu vilkastuu, ihmiset ovat alkaneet puhua asioista, joita näytelmä käsittelee.

– Asiat ovat tavallaan edenneet siihen, että alkaa tulla näkyväksi se, miten talouden valta on tunkeutunut poliittiseen päätöksentekoon. On tullut näkyväksi se ideologinen ajattelu, jonka mukaan kaikki julkinen on uhkaavaa, koska se vähentää bisneksen mahdollisuuksia.

Sekä Leskinen että Keski-Vähälä vakuuttavat, ettei esityksellä ole tarkoitus vaikuttaa kevään eduskuntavaaleihin, tai tarjota valmiita totuuksia. Tekijät toivovat, että katsojat havahtuisivat pohtimaan sitä, mitä itse asioista ajattelevat.

– Vaalit tulivat tähän tavallaan bonuksena. Esitys tehtiin nyt, koska emme ehtineet tehdä tätä aikaisemmin. Näytelmää esitetään kuitenkin vielä pitkään vaalien jälkeen, ja sitä päivitetään sen mukaan, mitä tapahtuu esimerkiksi sote-asiassa, Keski-Vähälä toteaa.

Vaikka tekijöiden näkemys nykytilanteesta on synkkä, vakuuttaa Leskinen, ettei se ole lohduton. Ei hän sentään maailmanloppua vielä povaa, mutta arvelee, että länsimainen elämäntapa ajaa itsensä seinään muutamassa kymmenessä vuodessa.

– Ennuste tulevaisuudelle on hyvin huono, mutta ei se ole syy olla tappelematta. Vasta silloin, jos heittää hanskat tiskiin, toivo on lopullisesti menetetty. Niin kauan kuin puhutaan asioista, ja tehdään niille jotain, kamppailu on käynnissä. Ei ole sotaa hävitty vielä.