Mitä jos opettaja kertoisi Wilmassa lapsestasi enimmäkseen hyviä asioita? Jossain näin on jo – "Kehumalla ei voi pilata ketään"

Kehu ei vaadi suuria tekoja, vaan pienestäkin voi kiittää. Palautteen antoon harjaantuu niin, ettei se vie montakaan minuuttia päivässä.

koululaiset
Kasvatustieteen tohtorit Eliisa Leskisenoja ja Erja Sandberg.
Kasvatustieteen tohtorit Eliisa Leskisenoja ja Erja Sandberg uskovat positiivisen pedagogiikan vaikutuksiin: ihmisen vahvuuksien korostaminen vaikuttaa vielä aikuisenakin.Kalle Niskala / Yle

Koulujen käyttämä Wilma-järjestelmä on koettu monessa perheessä väyläksi, jonka kautta opettajat raportoivat lapsen ongelmista. Myöhästymisistä, unohtuneista koulutavaroista, tekemättömistä läksyistä. Liiasta pulinasta, puhelimen salakäytöstä, pipon pitämisestä.

Niin ei tarvitsisi olla, sanoo kasvatustieteen tohtori, luokanopettajana työskentelevä Eliisa Leskisenoja.

– Wilmahan on aivan mahtava, kätevä ja helppo työkalu myönteisen palautteen antamiseen. Sitä ei vain ole kaikkialla ymmärretty tai sitten mahdollisuus jää työpaineen alla käyttämättä, sanoo Leskisenoja.

Yhä useammassa koulussa mahdollisuus onkin nähty. Esimerkiksi Kokkolassa Kiviniiityn koulu on syksystä asti pilotoinut positiivista pedagogiikkaa, ja se näkyy myös Wilma-viesteissä. Samaa linjausta käyttäviä opettajia löytyy eri puolilta maata.

Kokkolalaisella Eeva-Liisa Linnanmäellä on Wilmasta hyviä kokemuksia. Tieto kulkee, ja koulun arki näkyy kotiin. Viiden lapsen äiti haluaa jatkossakin tietää myös silloin, kun lapsella on ojentamisen paikka. Vähäinen negatiivinen palaute on tullut rakentavasti, mutta myönteinen palaute lämmittää toki eniten.

– Täytyy sanoa, että on ihanaa, kun on tullut enemmän merkintöjä. Monesti kun viesti tulee, otan siitä screenshotin ja laitan sen peukun kanssa lapselle.

Myöskään kahden työn alla olevien väitöskirjatutkimuksen mukaan viestintä ei ole niin synkkäsävyistä kuin millaisena se monesti esitetään, vaan 70 prosenttia oppilaista on saanut Wilman kautta myös positiivista palautetta (siirryt toiseen palveluun) (Opettaja-lehti).

Esitit hyviä kysymyksiä tunnin aiheeseen liittyen ja olit muutenkin reippaasti mukana tunnilla. Hyvää työtä! (Wilma-viesti)

Eeva-Liisa Linnanmäki.
Eeva-Liisa Linnanmäen mielestä on tärkeää kuulla, miten koulussa menee. Hän haluaa tietää sekä ojentamisen paikoista että hyvistä hetkistä. Turhaa tietoa viiden lapsen äiti ei kuitenkaan tarvitse.Sari Vähäsarja / Yle

Eliisa Leskisenoja muistuttaa, että myönteisten merkintöjen takana ei tarvitse olla valtavia onnistumisia, vaan mikropieniäkin asioita. Hän itse miettii oppilas oppilaalta läpi, missä lapsi tänään onnistui.

– Kiittää voi ihan mistä tahansa. Ei pidä luoda mitään normistoa siitä, mikä ylittää kiitoskynnyksen.

Muutos ei hänen mukaansa ole kiinni ajasta. Toki on päiviä, jolloin ei ehdi laittaa yhtään plussaa. Hyvien asioiden näkemiseen kuitenkin harjaantuu, ja lopulta koko luokan kehuminen vie vain muutaman minuutin päivässä.

Opettajat ovat kyllä kuormittuneita, mutta Leskisenoja karsisi ennemmin jostain muusta.

– Hyvän huomaaminen lapsissa ja elämässä ylipäänsä on yksi kannatteleva asia elämässä.

Tänään keskityit hienosti! (Wilma-viesti)

Eeva-Liisa Linnanmäki toivoo, että kehuille on aina pohjaa. Syyn ei silti tarvitse olla suuri, vaan kiittää voi pienestäkin.

– Lapsi ei ehkä aina itsekään huomaa tai tajua osaavansa asioita, jos ei ole koskaan saanut sellaisesta kehuja.

Palaute palkitsee myös antajansa.

– Kun laitan positiivista palautetta ja painan tallenna, se kilahtaa oppilaan ja huoltajan puhelimeen. Tulee tavattoman hyvä mieli siitä, että voi juuri nyt tuottaa toiselle hyvää mieltä, sanoo Eliisa Leskisenoja.

Toisessa päässä kilahduksen kuuleva äiti vahvistaa näkemyksen.

– Olen oikein itsekin herännyt siihen: aikuisellekin tulee viesteistä hyvä mieli, sanoo Eeva-Liisa Linnanmäki.

Wilmassa olevia merkintöjä, joissa kerrotaan lapsen ahkerasta työskentelystä ja aktiivisesta osallistumisesta.
Wilmassa voi kertoa myös myönteisiä asioita lapsen koulupäivästä.Yle

Wilman voi räätälöidä haluamakseen. Eliisa Leskisenoja on käyttänyt järjestelmää kolmessa paikassa, ja kaikissa se on ollut sisällöltään erilainen. Yhdessä koulussa positiivisen palautteen antamiseen oli valmiina yksi vaihtoehto, mutta negatiiviseen kymmenen.

Palattuaan tutkijan työstä kouluun Leskisenoja koki ympäristön painetta siitä, että oppilaan haasteiden ja tuen tarpeiden pitää näkyä Wilmassa. Vastapainoksi hän koettaa keskittyä oppilaiden plussapuolten suitsuttamiseen.

Työ on sitä helpompaa, mitä paremmin oppilaan tuntee. Yläkoulussa tuntemus on huonompaa kuin alakoulussa, ja silloin hallitsevat piirteet – joskus kielteiset – jättävät alleen hyvät puolet.

– Haluan uskoa, että aikuisen tehtävä on etsiä hyvät asiat – penkoa ne esiin haasteellisenkin ulkokuoren alta.

Leskisenoja uskoo myös, että Wilmaan paukkuvat plussat muuttavat lapsen tai nuoren käytöstä: tämä alkaa väkisinkin kokea jotain myönteistä sitä aikuista kohtaa, joka näkee hänessä hyvää.

Wilma
Wilma-järjestelmä.Terhi Varjonen/Yle

Leskisenojan mukaan koulumaailmassa on menossa yleinen murros, ja myönteisyyden merkitys ymmärretään yhä laajemmin.

– Kehumalla ei voi pilata ketään.

Positiivinen pedagogiikka nojaa laajaan tutkimukseen ja teoriaan. Eliisa Leskisenoja totesi omassa väitöskirjassaan (siirryt toiseen palveluun), että kouluilo ja hyvinvointi kulkevat rinta rinnan.

Silti suuntausta pidetään Leskisenojan mukaan pahimmillaan "tunteellisten naisten vaaleanpunaisena höpöhöpöpedagogiikkana". Toisaalta positiivista pedagogiikkaa toteuttavia opettajia löytyy jo ympäri maan.

Aikuisten tehtävä on tuoda esiin kaikki se ihana ja hyvä, mitä jokaisessa lapsessa on ja vakuuttaa heidät siitä.

Eliisa Leskisenoja

Myönteinen palaute vaatii oppimista niin vanhemmilta ja oppilailta kuin opettajiltakin, sanoo Eliisa Leskisenoja.

– Vanhempien pitää nauttia joka ikisestä sanasta ja tallettaa ne sydämeen sellaisia päiviä varten, jolloin tuleekin toisenlainen viesti. Tuntuu pahalta, jos vanhempi ei osaa ottaa vastaan kehuja tai vähättelee sitä hyvää, mitä lapsesta sanotaan.

Olet tehnyt tällä viikolla erityisen hyvin hommia, jatka samaan malliin! (Wilma-viesti)

Vanhemman ei pidä vähätellä opettajan kiitosta sanomalla esimerkiksi, ettei tuollaisesta asiasta tarvitsisi kehua.

– Edes kouluun tulo ajoissa ei ole kaikille itsestäänselvyys, joten siitä kiittäminen on joidenkin lasten kohdalla tärkeää.

Kuvassa pyöräileviä nuoria.
Raila Paavola / Yle

Osalle lapsistakin on vaikea ottaa vastaan myönteistä palautetta. Leskisenoja haluaisi, ettei kouluissa olisi yhtään lasta, joka luulee, ettei ole hyvä missään.

– Aikuisten tehtävä on tuoda esiin kaikki se ihana ja hyvä, mitä jokaisessa lapsessa on ja vakuuttaa heidät siitä. Sillä rakennetaan lapsen ympärille positiivista panssaria, joka pitää heidät pystyssä, tulipa vastaan mitä tahansa.

Eeva-Liisa Linnanmäen lapset ovat äidin mielestä osanneet ottaa kiitokset vastaan hyvin. Hän uskoo silti, että varsinkin murrosiässä kehu voi olla vaikeakin niellä, jos on tottunut toisenlaiseen palautteeseen.

Myönteinen viestintä koulusta on myös selvästi vaikuttanut kouluiloon ja -intoon.

– Se on tärkeää aikaa, jolloin rakennetaan itsetuntoa – kun on positiivisen palautteen paikka, niin kyllä se tukee ja kantaa lasta!

Voit keskustella aiheesta keskiviikkoiltaan kello 22 saakka.