Tuleeko uusin superruoka Afrikasta? Etiopialainen perinnevilja on vehnää välttävän unelma – ja se patentoitiin jo Euroopassa

Ravinteikas teff oli pitkään Etiopian salaisuus. Nyt sitä myydään urheilijoille ja sen patentista riidellään Hollannissa.

Ruokatrendit
Etiopialaista injeralettua ja erilaisia kastikkeita.
Etiopiassa teffistä tehdään injeralettuja, joita syödään erilaisten kastikkeiden kanssa.Joona Pettersson

Addis AbebaJonkun mielestä se on kuin sideharsoa, jota pannaan suuhun. Toiselle ajatus siitä tuo veden kielelle.

"Se" on injeraa, kevyesti happamalta maistuvaa etiopialaista lettua. Etiopialaisille injera on kuin monelle suomalaiselle leipä, läsnä joka aterialla. Injerasta taitellaan paloja, joiden avulla kastiketta saatellaan lautaselta suuhun.

Näin on tehty satoja vuosia – joidenkin mukaan jo siitä asti, kun pohjoisempana Egyptissä rakennettiin pyramideja.

Ravintoloitsija Freneyni Abay sanoisi jopa, että injera on pyhää.

Lounasaika on ohi ja Abayn ruokapaikassa Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa asiakkaita istuu enää parissa pöydässä, joten ravintoloitsijalla on hetki aikaa jutella. Tänään on perjantai, ja Etiopiassa se tarkoittaa monille ortodoksikristityille paastopäivää, jolloin he syövät injeransa vegaanisten kastikkeiden kanssa.

– Kotiseudullani on sanonta, että eniten kunnioitetaan Jumalaa ja seuraavaksi eniten injeraa, Abay kertoo.

Kuin vakuudeksi hän näyttää, miten lattialle pudonneella palasella kosketetaan huulia ja sen jälkeen otsaa.

Freneyni Abay.
Freneyni Abay pyörittää Fre-nimistä ravintolaa Addis Abebassa. Paikka on nimetty ravintoloitsijan mukaan.Joona Pettersson

Etiopialaisessa perinneruoassa saattaa olla potentiaalia myös moderniksi hitiksi.

Injeraletut nimittäin tehdään teffistä, joka on gluteeniton viljakasvi. Maailmassa on miljoonia maksukykyisiä ihmisiä, jotka karttavat gluteenia sisältäviä viljoja kuten vehnää (siirryt toiseen palveluun).

Eikä siinä vielä kaikki: Teff on hyvin kuitupitoista (siirryt toiseen palveluun) ja sisältää runsaasti esimerkiksi kalsiumia ja rautaa. Toistuvan väitteen mukaan (siirryt toiseen palveluun) faneja ovat jo ainakin hyvinvointiguruksi itseään profiloinut näyttelijä Gwyneth Paltrow ja muotisuunnittelija Victoria Beckham.

Voisiko etiopialaisesta teffistä tulla uusi kvinoa – superruoka, joka valloittaa maailman?

Jos niin käy, Etiopiassa on oltava tarkkana, jos perinneviljalla mielitään lyödä siellä rahoiksi. Euroopassa kun teff on jo ehditty patentoida.

Alkuun diili näytti kaikkien kannalta lupaavalta.

Etiopian valtiollinen maatalousalan virasto IBC löi 2000-luvun puolivälissä hynttyyt yhteen hollantilaisyritys Health and Performance Food Internationalin eli HPFI:n kanssa.

Hollantilaiset olivat haistaneet teffin mahdollisuudet. He saivat etiopialaisilta tiettyjä teffin lajikkeita kehittääkseen niistä sellaisia uudenlaisia elintarvikkeita, joita ei Etiopiassa perinteisesti teffistä valmisteta.

Teff-satoa korjataan Etiopiassa.
Teff-satoa korjataan Etiopiassa.AOP

Teffiä pidetään nimenomaan etiopialaisena viljana, sillä sen alkukoti on nykykäsityksen mukaan Pohjois-Etiopian ylängöillä. Etiopialaisille teff on tärkeä paitsi ravintolähteenä, myös rahakasvina.

Nykyään teffiä viljellään myös muualla, muun muassa Intiassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa ja Euroopan maissa kuten Espanjassa. Afrikan sarven ulkopuolella teff menee kuitenkin pääosin karjan rehuksi.

Vuoden 2005 sopimuksessa hollantilaisyritys sitoutui jakamaan kehitystyönsä tuottoja Etiopian kanssa, joka oli ja on yksi maailman köyhimmistä maista. Kyse ei ollut vain rahasta, vaan myös tutkimusyhteistyöstä.

Järjestelystä toivottiin positiivista esimerkkiä siitä, miten hyödyt kehittyvän maan kasvien käytöstä jaettaisiin oikeudenmukaisesti, kuten kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen tavoitteena (siirryt toiseen palveluun) oli.

Tapahtuikin ryöstö, katsoo norjalaistutkija Regine Andersen.

Andersen on seurannut tapausta pitkään. Kansainväliseen luonnonvara- ja ympäristöpolitiikkaan keskittyvän Fridtjof Nansen -instituutin (siirryt toiseen palveluun) vanhempi tutkija julkaisi kollegansa Tone Wingen kanssa vuonna 2012 tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun), jossa selvitettiin etiopialaisten ja hollantilaisten teff-sopimusta.

Tutkijat kuvailevat tapahtumia näin:

Etiopian kanssa sopimuksen tehneelle hollantilaisyritykselle ei vyörynyt sen odottamaa menestystä, sillä kysyntää uudenlaisille teff-tuotteille ei vielä 2000-luvulla syntynyt. Yritys meni nurin vuonna 2009.

Sitä ennen sen omistajat olivat hakeneet teffin käsittelylle patentin, ensin Hollannissa ja sitten laajemmin Euroopassa.

Teff-viljaa lähikuvassa.
Teffiä kasvattaa useampi kuin kaksi viidestä etiopialaisesta viljelijästä. Joona Pettersson

Euroopan patenttivirastosta saatu patentti kattaa teffin jyvistä syntyvän tietynlaisen jauhon, siitä tehtävän taikinan ja tietyllä menetelmällä tehdyt leipomotuotteet ja muut elintarvikkeet. Patentti perustuu siihen, että hollantilaiset katsoivat keksineensä teffille uudenlaisia käsittelytapoja.

– He sanoivat, että heidän menetelmänsä liittyen jyvien jälkituleentumiseen, niiden kypsyyden mittaamiseen ja jauhamiseen olivat uusia ja innovatiivisia, sanoo Andersen Ylelle sähköpostihaastattelussa.

Sitä ne eivät Andersenin selvityksen mukaan kuitenkaan olleet, vaan menetelmät olivat joko yleisesti käytössä Etiopiassa tai muuten tunnettuja. Samaa sanoo Etiopiassa työskentelevä maatalouskonsultti Joep van den Broek hollantilaislehti NRC Handelsbladille (siirryt toiseen palveluun).

– Käytän hyvin harvoin termiä biopiratismi, mutta tässä tapauksessa se on minusta paikallaan, Andersen sanoo.

Teffin siemeniä kämmenellä.
Hollantilaisyrityksen patentti Euroopassa perustuu siihen, että yritys katsoi keksineensä teffille uudenlaisia käsittelytapoja.Joona Pettersson

Biopiratismilla tarkoitetaan toimintaa, jossa yritykset patentoivat ja kaupallistavat (siirryt toiseen palveluun) viljely- tai lääkekasvien ominaisuuksia tai jonkin yhteisön niihin liittyvää perinnetietoa. Yhteisöt eivät välttämättä saa patentista hyötyjä eivätkä joissakin tapauksissa voi enää käyttää kasveja entiseen tapaan maksamatta patentin haltijalle.

Kuuluisia tapauksia ovat olleet esimerkiksi intialainen basmatiriisi, neempuu ja meksikolaiset niin sanotut enolapavut. Näiden kaikkien sovelluksille saatu patentti on myöhemmin peruttu (siirryt toiseen palveluun), kun oikeusistuin on todennut, ettei kyse olekaan ollut uudesta keksinnöstä.

Arvostelijoiden mielestä kehittyvien maiden kasvien ja siementen patentoinnista seuraa, että maat eivät voi hyötyä tuotteistaan maailmanmarkkinoilla ja ulkomaisen yrityksen nimiin patentoitu tuote voi vallata myös paikalliset markkinat.

Toinen näkökulma patentointiin on, että se mahdollistaa yritysten tutkimus- ja kehitystyön. Näin voidaan löytää uusia lääkkeitä vakaviin sairauksiin ja parantaa viljasatoja, jotta maailman kasvavalle väestölle olisi tarpeeksi ruokaa.

Kaksi miestä käsittelee injeralettuja.
Monet etiopialaiset syövät teffistä tehtäviä injeralettuja joka aterialla.Joona Pettersson

Kasvien rekisteröinti omiin nimiin ei ole uusi ilmiö Afrikassa, eivätkä siitä vastaa ainoastaan hollantilaiset.

Yksi viime vuosien kuuluisimmista esimerkeistä on rooibos, eteläisen Afrikan perinteinen yrttijuoma. Ranskalainen sijoitusyhtiö Compagnie de Trucy yritti muutama vuosi sitten hankkia Ranskassa rooibokselle tavaramerkkiä (siirryt toiseen palveluun), joka olisi estänyt muita yrityksiä käyttämästä rooibos-sanaa.

Etelä-Afrikan hallitus onnistui (siirryt toiseen palveluun) saamaan EU:lta rooibokselle nimisuojan, joka rajaa rooibos-sanan eteläafrikkalaisten valmistajien käyttöön.

Etiopian viranomaisilla taas ei ollut rahkeita esimerkiksi viedä perinnevilja teffin patentoinutta yritystä oikeuteen sen kotimaassa Hollannissa, sanoo tutkija Regine Andersen.

Vaikka hollantilaisyrityksen toiminta lopahti, teffin patentti säilyi yrityksen avainhenkilöiden nimissä.

Vuosimaksut maksamalla he pitivät patentin voimassa muutamassa teffin kannalta keskeiseksi arvioidussa maassa kuten Saksassa, Italiassa ja Britanniassa. Tuotekehittelyä jatkettiin uusien yrityksien kautta. Niitä Etiopian kanssa tehty sopimus ei enää sitonut.

Etiopia ehti hyötyä sopimuksesta hollantilaisten kanssa neljäntuhannen euron ja pienen, keskeytyneen tutkimushankkeen verran, Andersen sanoo.

Hänen mukaansa (siirryt toiseen palveluun) Etiopialta meni käytännössä mahdollisuus hyödyntää teffin geenivaroja yhteistyössä minkään ulkomaisen yrityksen kanssa niin kauan kuin laaja patentti on voimassa keskeisissä Euroopan maissa.

Yle tavoitti Ancientgrain-nimellä nykyään toimivan yrityksen toisen johtajan Hans Turkensteenin puhelimitse. Turkensteen oli mukana liiketoiminnassa jo Etiopia-sopimuksen aikaan, mutta hän ei halunnut kommentoida sitä eikä tutkija Andersenin syytöstä biopiratismista tässä jutussa.

Turkensteen ja hänen liikekumppaninsa Jans Roosjen eivät ole juuri muutenkaan antaneet haastatteluita medialle.

Perinteistä teff-viljan puintia Etiopiassa. Karja talloo kasoihin kootut leikatut kasvit.
Teffiä puidaan Etiopiassa perinteisesti niin, että karja talloo kasoihin kootut leikatut kasvit.AOP

Helmikuun alussa Etiopiassa juhlittiin, sillä vuosien jälkeen teffin patentoinnin perusteet Euroopassa näyttivät murenevan. Kiista oli edennyt oikeuteen Hollannissa, ja Hollantia koskenut patentti kaatui tuomioistuimessa Haagissa (siirryt toiseen palveluun).

– Mahtavia uutisia, hehkutti Etiopian pääministerin Abiy Ahmedin entinen kansliapäällikkö Fitsum Arega Twitterissä.

– Toivottavasti opimme tästä, että etiopialaisten ja Etiopian ystävien on suojeltava kansallisomaisuuttamme.

Mitä oikein tapahtui?

Tarkalleen ottaen kyse oli siitä, että toinen hollantilainen firma tuli patentinhaltijoiden tontille ja tuuppasi patentin nurin.

Hollantilainen leipomoalan yritys Bakels (siirryt toiseen palveluun) oli nimittäin alkanut myydä teffiä sisältäviä tuotteita. Bakelsille teffiä toimitti hollantilaisyritys Millets Place (siirryt toiseen palveluun), joka kertoo ostavansa viljan viljelijöiltä useista eri maista.

Piirit alalla ovat pienet, sillä Millets Placen perustajat ovat aiemmin olleet osakkaina Etiopian kanssa sopimuksen alun perin tehneessä Health and Performance Food Internationalissa eli HPFI:ssä.

HPFI:n avainhenkilöt Turkensteen ja Roosjen haastoivat Bakelsin oikeuteen patenttiloukkauksesta. Bakelsin mielestä patentti oli mitätön, sillä se ei edustanut uutta keksintöä. Viime marraskuussa tuomioistuin päätyi samalle kannalle.

Koska päätöksestä ei valitettu määräaikaan mennessä, patentti raukesi Hollannissa helmikuun alussa (siirryt toiseen palveluun).

– Emme halua käydä koko prosessia uudelleen läpi, Jans Roosjen kommentoi hollantilaiselle De Volkskrant -lehdelle (siirryt toiseen palveluun).

Mies leikkaamassa injeralettua veitsellä.
Injeraletusta taitellaan paloja, joiden avulla kastike nostetaan lautaselta suuhun.Joona Pettersson

Patentti on yhä voimassa viidessä Euroopan maassa. Millets Place pohtii patentin haastamista myös niissä, yrityksen asianajaja kertoo De Volkskrantille.

Etiopiakin on terhistäytynyt. Se on ilmoittanut vievänsä asian Kansainvälisen kauppakamarin välimiesoikeuteen Pariisissa. Euroopan patenttivirastoon Etiopia ei ole ollut yhteydessä, kirjoittaa NRC Handelsblad (siirryt toiseen palveluun).

Kiistasta on uutisoitu Etiopiassa sen verran patrioottisin sävyin, että asian tuntee myös Addis Abeban keskustassa ravintolaa pitävä Freneyni Abay. Se oli iso juttu, tv:ssä kerrottiin, että Etiopia voitti, hän sanoo.

– Ei injeraa [teffistä tehtävää lettua] saa kukaan muu omistaa, se kuuluu etiopialaisille.

Abdi Ahmed syö injeraa.
Addis Abeban keskustan ravintolassa injeralettua syövä Abdi Ahmed ei ollut kuullut teffiin liittyvästä patenttikiistasta. Injera on hänenkin mukaansa etiopialaisille tärkeää: Syö injerasi tai et kasva suureksi, hänen äidillään oli tapana sanoa.Joona Pettersson

Toistaiseksi kyseessä on Etiopialle korkeintaan moraalinen voitto. Jotta kipeästi vientituloja kaipaava maa voisi tehdä teffillä isot rahat, monen asian pitäisi muuttua.

Nykyisellään Etiopia ensinnäkin rajoittaa teffin vientiä injeralettuja lukuunottamatta. Se pelkää, että jos vienti sallittaisiin, hinta ampaisisi etiopialaisten ulottumattomiin, selittää tutkija Bart Minten, joka työskentelee kehitysmaiden maatalouteen ja ruokapolitiikkaan keskittyvässä IFPRI-instituutissa. Hän on tutkinut pitkään teffiä Etiopiassa (siirryt toiseen palveluun).

Superruoaksi julistetun kvinoan kanssa kävi juuri näin. Ravinteikas kvinoa katosi Etelä-Amerikassa monien pienituloisten ruokapöydästä, kun länsimaissa alettiin 2010-luvun alussa mättää sitä salaatteihin ja sen hinta moninkertaistui.

Pystyisikö yli sadan miljoonan asukkaan Etiopia turvaamaan ruoan saannin, jos teffistä tulisi trendikästä? Moni yhdistää Etiopian vieläkin 1980-luvun nälänhätään, vaikka uudistuva maa ei siitä pidä. Viime vuonnakin miljoonat ihmiset Etiopiassa olivat ruoka-avun tarpeessa (siirryt toiseen palveluun) tulvien, kuivuuden ja sisäisten konfliktien takia.

Karttagrafiikka Etiopia.
Yle Uutisgrafiikka

Tutkija Minten ei olisi huolissaan teffin suhteen. Etiopian ruokaturvan kannalta teff ei ole keskeinen vilja, sillä se on nykyiselläänkin kallista, hän sanoo.

– Varakkaat syövät sitä suhteellisesti enemmän kuin köyhät, Minten selittää.

Etenkin maaseudulla vähävaraiset suosivat muita viljoja kuten maissia, vehnää ja durraa. Jos teffin hinta entisestään nousisi, he söisivät sitä entistä vähemmän.

Teffin viljelijät taas hyötyisivät hinnannoususta ainakin lyhyellä aikavälillä, mutta viljelyä pitäisi tehostaa. Andien maissakin pienviljelijöiden tulotaso nousi kvinoatrendin myötä, mutta sitten suuret tuotantokoneistot jyrähtivät käyntiin (siirryt toiseen palveluun) muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Argentiinassa.

Jos teffin kysyntä yhtäkkiä räjähtäisi maailmalla ja Etiopia poistaisi vientikiellon, hyödyt menisivät silti muualle, Bart Minten ennakoi.

– Tehokkaammat tuottajat muissa maissa alkaisivat epäilemättä viljellä teffiä ja valtaisivat markkinan, hän sanoo.

Ravintola Addis Abebassa.
Fre-ravintolassa Addis Abebassa on perjantaina lounasajan jälkeen väljää.Joona Pettersson

Sitten vaadittaisiin vielä tuotekehitystä ja konseptointia muodikkaiksi brändeksi, jotka vetoavat kuluttajiin rikkaissa maissa.

Teffistä on jo muovattu välipalapatukoita, mysliä, pastaa ja olutta. Toistaiseksi ne eivät ole kuitenkaan vallanneet markettien hyllyjä, vaikka suosiota on povattu vuosia.

Hollantilainen leipomoalan yritys Bakels markkinoi omia teff-tuotteitaan lapsille ("rautaa, kalsiumia") ja kestävyysurheilijoille ("hitaita hiilihydraatteja"). Vetoapua teffille tämäkin yritys hakee maailmanjulkkiksista:

– Muinaisvilja sopii täydellisesti modernin ihmisen elämäntyyliin, yritys hehkuttaa ja sanoo löytäneensä tiedon, että etiopialaiset juoksijat Haile Gebrselassie ja Kenenisa Bekele kuulemma pitävät teffiä tärkeänä menestykselleen.

Tutkittua tietoa on ainakin tämä: teff on moneen muuhun viljaan verrattuna kuitupitoista, ja sen glykeeminen indeksi on samaa tasoa kuin kauran, kirjoittaa yksi teffin johtavista tutkijoista (siirryt toiseen palveluun), ravitsemustieteilijä Kaleab Baye Addis Abeban yliopistosta.

Kivennäisaineiden määrä vaihtelee lajikkeesta toiseen. Joissakin tutkimuksissa teffin korkeat rautapitoisuudet on yhdistetty siihen, että maaperästä siirtyy viljaan mineraaleja, kun sitä puidaan Etiopiassa perinteisin menetelmin.

Vaikka rautaa teffissä ei olisikaan niin paljon kuin aiemmin on ajateltu, sitä on silti enemmän kuin vehnässä, durrassa ja maississa, samoin kuin sinkkiä ja kalsiumia, Baye toteaa. Gluteenittomana teff sopii keliaakikoille, ja Bayen mukaan siitä voisi olla apua myös kakkostyypin diabeteksen ehkäisyyn.

Vertailut rukiin kanssa odottavat vielä tekijäänsä.

Toimittaja oli Etiopiassa ulkoministeriön Kehitysakatemian matkalla helmikuussa. Juttua varten on haastateltu myös tutkija Kalle Hirvosta IFPRI-instituutista.

Lue myös:

"Afrikan Pohjois-Korea" ei avautunutkaan, vaikka Eritrea ja Etiopia tekivät rauhan – "Kuin asuisi saarella, elämässä on niin monia rajoitteita"

Yle tapasi Afrikan uudet kiinalaiset omistajat – "Etiopiasta voi tulla maailman tehdas"

Injeraletun palasia tarjottimella.
Injeralettuja viedään Etiopiasta ulkomaille, ja niitä voi saada Suomessakin. Joona Pettersson