"Afrikan Pohjois-Korea" ei avautunutkaan, vaikka Eritrea ja Etiopia tekivät rauhan – "Kuin asuisi saarella, elämässä on niin monia rajoitteita"

Eritrealaiset pakenevat diktatuurin komentoa ja loputtomiin venyvää pestiä valtion palveluksessa. Tämä näkyy Suomessa asti.

Eritrea
Bethelihem Tedla parvekkeella Addis Abebassa.
Bethelihem Tedla lähti Eritreasta kolmisen vuotta sitten. Tavallisten ihmisten elämässä mikään ei ole siellä muuttunut, hän sanoo.Joona Pettersson

Addis AbebaKun tietoja rauhasta alkoi tihkua, Bethelihem Tedlasta tuntui, että tulevaisuus kirkastui kertaheitolla.

Koko maailma yllättyi, kun Afrikan sarvessa vuosikaudet toisiaan kyräilleet naapurimaat Eritrea ja Etiopia solmivat rauhan viime kesänä. Kaupunkien kaduilla juhlittiin. Matkustajille jaettiin samppanjaa ja ruusuja, kun ensimmäinen suora reittilento maiden välillä pariinkymmeneen vuoteen vihdoin pääsi matkaan.

Suorat puhelinlinjat avattiin, ja moni soitti heti rajan toiselle puolelle jääneille sukulaisilleen ja ystävilleen. Jotkut soittelivat umpimähkään silkasta ilosta, koska se oli taas mahdollista.

Bethelihem Tedla seurasi uutisia sisarustensa ja vanhempiensa kanssa Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa.

– Olimme todella optimistisia. Toivoimme, että kotona Eritreassa saadaan nyt paljon lisää vapautta, Tedla kertoo.

Pettymys oli suuri, kun niin ei käynytkään. Tavallisten ihmisten elämässä mikään ei ole muuttunut, hän sanoo.

Ihmisiä ja ajoneuvoja kadulla Addis Abeban keskustassa.
Bethelihem Tedla asuu Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa.Joona Pettersson

Samoin ajattelee moni muukin eritrealainen. Kun Etiopian ja Eritrean välinen raja lopulta syyskuussa avattiin, he äänestivät jaloillaan (siirryt toiseen palveluun). Rajan yli tuli heti tuhansia ihmisiä – ja tulee edelleen.

Ihmiset pakenevat diktatuurin komentoa ja jopa kymmeniin vuosiin venyvää niin sanottua kansallispalvelusta. Osa joutuu silloin armeijaan, osalle valtio sanelee työn, jota paiskitaan käytännössä ilmaiseksi.

Ei ihme, että Eritreaa on usein innostuttu vertaamaan Pohjois-Koreaan, vaikka niin sulkeutunut maa ei olekaan.

Tilanne on näkynyt Välimerellä ja Suomessa asti Eritreasta kauas pois pyrkivinä turvapaikanhakijoina.

Raitiotie ja kerrostaloja Addis Abeban keskustassa.
Addis Abeban keskustaa halkoo kiinalaisten rahoittama pikaraitiotie. Joona Pettersson

Bethelihem Tedla lähti Eritreasta kolmisen vuotta sitten. Toisin kuin moni muu, hän ylitti rajan laillisesti. Koska hänen munuaissairauttaan ei pystytty hoitamaan kotimaassa, hallinnolta heltisi lupa matkustaa Sudaniin.

Kotiin Tedla ei enää palannut.

Nyt 29-vuotias Tedla istuu pienessä vaateputiikissa tornitalossa Addis Abeban keskustassa. Kulmaikkunoista avautuvat laajat näkymät miljoonakaupungin talojen yli vihreille vuorille.

Alhaalla kadulla kohtaavat vauras ja köyhä Etiopia. Ohi pyyhältää uusi raitiovaunu, kiinalaisten rahoittama ja harvinaisuus Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kerrostalon alaovilla ikäihminen kerjää rahaa.

Tedla on yksi Etiopian lähes 200 000 eritrealaispakolaisesta ja menestystarina: Addis Abebassa hän on onnistunut luomaan itselleen kokonaan uuden uran. Nykyään hän on itseoppinut vaatesuunnittelija.

Nainen istuu vaatekaupassa ympärillään valkoisia leninkejä.
Bethelihem Tedlan vaateluomuksia on esillä liiketilassa Addis Abebassa.Joona Pettersson

Kotona Eritreassa Tedla työskenteli koulupsykologina. Sellaisena hän oli varsin hyvässä asemassa, olihan hän päässyt korkeakouluun ja ennen kaikkea saanut siistin sisätyön.

Käytännössä Tedla oli kuitenkin valtiolle miltei ilmaista työvoimaa. Hänen palkkansa vastasi noin kymmentä euroa kuukaudessa.

– Se ei ole yhtään mitään, hän sanoo.

Kyse oli pakollisen kansallispalveluksen suorittamisesta. Siitä maksettava korvaus ei edes rutiköyhässä maassa yleensä riitä säälliseen elämiseen (siirryt toiseen palveluun).

Kansallispalvelus tarkoittaa Eritreassa järjestelmää, jossa täysi-ikäistyvät nuoret kulkevat karun sotilaskoulutusleirin kautta kohti valtion määräämää tulevaisuutta. Koulussa parhaiten menestyneet ohjataan jatko-opintoihin, joiden jälkeen valtio osoittaa heille siviilityön.

Ilmakuva Asmarasta.
Eritrean pääkaupunki Asmara.AOP

Heikoimmat oppilaat ja koulupudokkaat etenkin köyhältä maaseudulta päätyvät armeijaan. Sieltä heidät voidaan vuokrata työvoimaksi esimerkiksi julkisille tai yksityisille rakennustyömaille. Palvelustaan suorittavat voivat joutua raatamaan myös surkeissa oloissa kaivoksissa tai maatiloilla, jotka saattavat olla hallinnon tai armeijan avainhenkilöiden epäsuorassa omistuksessa.

Teoriassa palveluksen kesto on 18 kuukautta, mutta käytännössä se voi kestää vuosikausia (siirryt toiseen palveluun).

Valittaa ei voi, sillä itsevaltaisen presidentin Isaias Afwerkin hallinnolla on kansalaisista tiukka ote. Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen (siirryt toiseen palveluun)ja YK:n mukaan Eritreassa ei ole sananvapautta, toimivia demokraattisia instituutioita eikä vapaata mediaa tai oikeuslaitosta. Kansalaisyhteiskunta on olematon.

Vapauksien puute on vain osa kurjuudesta. YK:n alainen tutkimuskomitea (siirryt toiseen palveluun) raportoi vuonna 2016, että Eritrean viranomaiset ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Komitean mukaan valtio orjuuttaa, sieppaa, kiduttaa ja murhaa kansalaisiaan järjestelmällisesti ja laajamittaisesti.

Medebarin torin sisäänkäynti Asmarassa.
Medebarin torin sisäänkäynti Asmarassa, jossa on paljon hyvin säilynyttä vanhaa rakennuskantaa. AOP

Komennon seurauksena Eritrea on tyhjentynyt vauhdilla: parinkymmenen vuoden aikana ainakin joka kymmenes eritrealainen on paennut ulkomaille. Pakolaisten tarkkaa osuutta (siirryt toiseen palveluun) on vaikea tietää, koska Eritrean nykyisestä väkiluvusta ei ole julkisissa lähteissä yksimielisyyttä. Arviot vaihtelevat 2,5 miljoonasta yli kuuteen miljoonaan.

– Siellä tuntuu kuin asuisi saarella ilman tietoa ulkomaailmasta. Elämässä on niin monia rajoitteita, Bethelihem Tedla sanoo.

Hän on kertonut elämästään aiemminkin ulkomaisessa mediassa ja uskaltaa siksi esiintyä tässä jutussa nimellään.

Kartta, jossa Eritrea ja Etiopia korostettuna, Etiopian puolella kaksi pakolaisleiriä merkittynä
Yle Uutisgrafiikka

Ankaraa järjestelmää on perusteltu vihanpidolla Etiopian kanssa.

Pieni rannikkovaltio Eritrea itsenäistyi huomattavasti itseään suuremmasta Etiopiasta vuonna 1993. Itsenäistymistä edelsi vuosikymmenien taistelu.

Vuosina 1998–2000 naapurit kävivät rajasodan, jossa kuoli jopa satatuhatta ihmistä. Kiista Badmen rajakaupungista jäi ratkaisematta. Etiopia piti kaupunkia hallussaan, vaikka se sopimuksen mukaan kuului Eritrealle.

Sota jätti jälkeensä jäätyneen konfliktin, joka välillä leimahti yhteenotoksikin.

Romutettuja panssariajoneuvoja Asmarassa Eritreassa.
Eritrean pääkaupungin Asmaran liepeillä on niin sanottu tankkien hautausmaa, jonne on koottu panssariajoneuvoja Etiopian ja Eritrean sodasta.AOP

Eritrea jäi pysyvään hälytystilaan hellimään suomalaisille tutulta kuulostavaa narratiivia, jossa pieni maa taistelee itsenäisyydestä suuren naapurinsa kanssa. Se joutui vuosiksi kansainväliseen eristykseen, mikä sopi Etiopian pirtaan.

Pitkien vihollisuuksien jälkeen sopu näytti syntyvän viime kesänä nopeasti. Kulissien takana rauhaa oli hierottu huolella ulkovaltojen avulla, sillä lähentyminen ja koko Afrikan sarven vakaus on muun muassa strategisia etujaan ajavien Persianlahden maiden ja pakolaisista huolestuneen Euroopan intresseissä.

Eritrea on lämmittänyt suhteitaan myös muihin naapurimaihinsa. Marraskuussa YK poisti Eritrealta pakotteet, joita oli perusteltu tuella terroristijärjestö al-Shabaabille Somaliassa.

Etiopian kanssa tehdyn rauhan myötä tärkein Eritrean käyttämä peruste loputtomalle kansallispalvelukselle poistui.

Moni uskoi, että Etiopian nuoren pääministerin Abiy Ahmedin uudistusvimma tarttuisi myös Eritreaan. Ja että Eritrea laskisi, ettei sen talous enää kestä eristystä eikä nuorten ikäluokkien vuotamista ulkomaille.

Etiopian ja Eritrean johtajat hinasivat lippua salkoon
Etiopian pääministeri Abiy Ahmed ja Eritrean presidentti Isaias Afwerki avasivat Eritrean suurlähetystön Etiopiassa 16. heinäkuuta 2018.EPA

Mitään muutoksia järjestelmässä ei ole kuitenkaan sen jälkeen havaittu, sanoo ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin tutkija.

– Kansallispalvelus kestää edelleen määrittelemättömän ajan ja mielivaltaisia pidätyksiä tapahtuu yhä, kertoo järjestön Afrikan sarveen erikoistunut tutkija Felix Horne puhelinhaastattelussa.

Samaa sanoo Ylelle ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tutkija Fisseha Tekle. Myös YK:n ihmisoikeuskomissaarin toimiston viesti lokakuun lopussa (siirryt toiseen palveluun) oli samansuuntainen.

Suljetusta maasta on vaikea saada riippumatonta tietoa, eivätkä ihmisoikeustarkkailijat ole sinne tervetulleita. Järjestöt saavat suuren osan tiedoistaan haastattelemalla Eritreasta paenneita. Tietojen uskottavuutta lisää se, että pakolaisten kertomukset ovat hyvin yhteneväisiä, Horne ja Tekle sanovat.

Moni ei osaa edes visioida, mitä voisi tapahtua.

Human Rights Watchin tutkija Felix Horne

Joidenkin raporttien mukaan viime kesänä kansallispalveluksensa aloittaneille olisi ilmoitettu, että he vapautuisivat 18 kuukauden kuluttua. Human Rights Watchin Felix Hornen mukaan vapautumista ei voi pitää varmana, sillä vastaavia lupauksia on kuultu aiemminkin.

Laajat palveluksesta kotiuttamiset olisivat ylipäänsä Eritrealle hyvin hankalia, Horne sanoo. Hallitus takuulla laskee saavansa käsiinsä ruutitynnyrin, jos kaduille äkkiä vapautuisi suuri joukko sotilaskoulutuksen saaneita työttömiä.

Hornen mielestä on kuitenkin toivoa, että tilanne voi kehittyä parempaan suuntaan, syntyihän sopu Etiopiankin kanssa varsin nopeasti ja monelle yllätyksenä. Hänen on silti vaikea nähdä, miten Eritrea voisi muuttua, jos hallinto ei itse päätä avautua.

– Eritreassa ei näytä olevan liikehdintää, joka voisi muuttaa järjestelmää sisältäpäin. Kansalaisyhteiskuntaa ja mediaa on tukahdutettu niin pitkään, että moni ei osaa edes visioida, mitä voisi tapahtua, Horne sanoo.

Kerrostaloja Addis Abeban esikaupungissa.
Eritrealaispakolaiset asettuvat Addis Abebaan tultuaan usein alueille, joilla asuu jo heidän maanmiehiään ja -naisiaan.Joona Pettersson

Suihkukone jylisee matalalla ruskeiden kerrostalojen yli Addis Abeban esikaupungissa. Asuntojen ikkunanpieliä koristavat lautasantennit.

Näissä taloissa asuu paljon eritrealaisia – osa vasta tulleita, osa jo vuosia kaupungissa asuneita. Useampi ihminen ahtautuu täällä yhteen pieneen makuuhuoneeseen, sillä Addis Abeban vuokrat ovat pakolaisille korkeita.

He tekevät niitä töitä, joita hyvällä tuurilla ehkä sattuvat saamaan: rakentavat, siivoavat, tarjoilevat.

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n laskujen mukaan (siirryt toiseen palveluun) Addis Abebassa asuu vajaat 20 000 eritrealaispakolaista. Sen jälkeen kun Eritrean ja Etiopian raja viime syyskuussa avattiin, kaupunkiin on virrannut aiempaa enemmän eritrealaisia, kertoo Samuel.

Samuel on siistiin kauluspaitaan pukeutunut keski-ikäinen mies. Hän istuu ystävänsä Dawitin kanssa katukahvilan terassilla. Molemmat ovat paenneet Eritreasta. He eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään turvallisuussyistä, sillä kotimaassa on vielä sukulaisia.

– Eritreassa kaikki ovat epätoivoisia, Dawit sanoo.

He tietävät, mistä puhuvat, sillä yhteydet kotimaahan ovat tiiviit. Lisäksi uudet tulokkaat turvautuvat täällä useimmiten maanmiestensä verkostoon.

– Joskus huoneessamme on nukkunut kymmenen ihmistä. Heillä ei ole ketään muuta, kenen puoleen kääntyä, ja velvollisuutemme on auttaa heitä.

Miehen kädet ja kahvikuppi.
Dawit pakeni Eritreasta salakuljettajien avulla. Hän kertoo joutuneensa ensimmäisen pakoyrityksensä jälkeen Eritreassa vankilaan.Joona Pettersson

Viranomaislähteiden mukaan yli 30 000 eritrealaista on hakenut turvapaikkaa Etiopiasta sen jälkeen kun maiden välinen raja avattiin ja sen sai ylittää laillisesti. Suurin osa heistä on naisia ja lapsia, jotka haluavat jatkaa matkaa Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa jo olevien perheenjäsentensä luokse.

Viralliset luvut laahaavat kuitenkin väistämättä perässä. Kaikkia tulijoita ei ole rekisteröity eikä kokonaismäärästä siten ole varmuutta.

Kaikki rajan yli tulevat eivät myöskään ole pakolaisia. Osa tulee tapaamaan Etiopiassa asuvia sukulaisiaan ja palaa sen jälkeen takaisin.

Samuel ja Dawit pakenivat Eritreasta kolmisen vuotta sitten salakuljettajien avulla. Vaarallinen taival rajaseutujen halki maksoi runsaat puolitoista tuhatta euroa, he kertovat.

Sellaisiin summiin ei olisi mitenkään ollut varaa, elleivät ulkomaille asettuneet sukulaiset olisi tulleet hätiin.

Miesten selitys lähdön syistä kulkee tuttuja latuja: Valtio määräsi ammatin ja pakotti pysymään armeijassa.

– Sillä tavalla Eritrean hallitus saa ihmiset ulos. He tekevät sen tahallaan, haluavat nuorten lähtevän, koska silloin kukaan ei ole enää vaatimassa vastauksia kysymyksiin, Dawit syyttää.

Aina pakoyritys ei onnistu. Dawit kertoo istuneensa Eritreassa melkein kaksi vuotta vankilassa, koska jäi ensimmäisellä kerralla kiinni. Hän oli silti valmis yrittämään uudelleen.

Kamelikaravaani Etiopian ja Eritrean rajaseudulla
Pakolaisten matka Etiopian ja Eritrean rajaseudun halki on hankala ja vaarallinen, Samuel ja Dawit kertovat. Michael Tsegaye / EPA

Etiopian puolella rajaa Samuel ja Dawit päätyivät ensin YK:n pakolaisjärjestön leirille. Sieltä on teoriassa mahdollisuus päästä kiintiöpakolaisena eteenpäin, mutta käytännössä odottelu kestää vuosikausia eikä välttämättä johda mihinkään, he sanovat.

Samuel ja Dawit eivät jääneet odottamaan ihmeitä vaan jatkoivat matkaansa tuhansien muiden tavoin.

Se oli mahdollista, koska vihollisuuksista huolimatta Etiopia on halunnut kohdella eritrealaispakolaisia suopeasti: ortodoksiusko ja tigrinjan kieli yhdistävät rajan molemmin puolin. Eritrealaiset ovat saaneet muun muassa asettua asumaan pakolaisleirien ulkopuolelle, toisin kuin esimerkiksi Somaliasta ja Etelä-Sudanista tulleet.

Leiriltä poistumisen kääntöpuoli on, että sen jälkeen on omillaan, Samuel ja Dawit sanovat.

He kertovat, että suuri osa uusista tulijoista siirtyykin pian muihin lähimaihin, joista he toivovat löytävänsä työtä. Eläminen ainakin on halvempaa Sudanissa tai Ugandassa kuin diplomaattikaupunki Addis Abebassa, ajatellaan.

Kerrostalon ikkunoita, satelliittiantenneja ja pyykkejä narulla.
Addis Abeban esikaupungissa pakolaiset asuvat usein ahtaasti yhdessä, sillä vuokrat kaupungissa ovat korkeita.Joona Pettersson

Nuorimmista osa lähtee salakuljettajien matkaan Saharan halki tähtäimessään Välimeren ylitys ja Eurooppa. Siitäkin huolimatta, että reitin vaaroista ja Libyan vankiloista tiedetään, kuten myös Euroopan maiden tiukentuneista asenteista pakolaisia kohtaan.

Samuelilla ja Dawitilla on töitä Addis Abebassa vain satunnaisesti, mutta parikymppisten riskinotolle heillä ei riitä ymmärrystä.

– Heitä kiinnostaa vain, onko jossakin joku tuttu, ja sitten heidän pitää vaarantaa henkensä päästäkseen sinne, Samuel sanoo.

Välimeren Italian-reitillä eritrealaiset olivat pitkään yksi suurimmista kansalaisuusryhmistä. Vilkkain vuosi oli 2015, jolloin Italiaan saapui Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n (siirryt toiseen palveluun) mukaan meriteitse lähes 40 000 eritrealaista.

Meren yli tulijoiden määrä on sittemmin romahtanut, kun salakuljetusta on EU:n tahdosta suitsittu. Libyan rannikkovartiosto on pyrkinyt pysäyttämään salakuljettajien veneitä, ja pakolaisia ja siirtolaisia on suljettu Libyassa pidätyskeskuksiin. Etelä-Euroopassa taas on suljettu satamia pelastusaluksilta.

Tästä huolimatta eritrealaiset olivat viime vuonnakin (siirryt toiseen palveluun)Italian-reitin toiseksi suurin ryhmä.

Pakolaisia täynnä oleva vene.
Italian Punaisen Ristin kuva vuodelta 2017 pelastusoperaatiosta Välimereltä.EPA

Tämä näkyy pienessä määrin myös Suomessa. Maahanmuuttoviraston mukaan (siirryt toiseen palveluun) Italiasta ja Kreikasta tuli Suomeen EU:n sisäisinä siirtoina 764 eritrealaista vuosina 2015–2017. Heistä lähes kaikki ovat saaneet Suomesta turvapaikan.

Niinpä Eritrean ja Etiopian rajan avaaminen viime syksynä on näkynyt myös Suomen Addis Abeban edustustossa. Perheenyhdistämiseen tähtäävien asiakkaiden jono on pidentynyt, kun turvapaikkapäätökset Suomessa ovat valmistuneet ja samaan aikaan perheenjäsenet ovat voineet tulla laillisesti Etiopiaan hakemaan oleskelulupaa Suomeen.

Eritrean raja ehti kuitenkin olla apposen auki vain kolmisen kuukautta. Joulukuun lopussa kaksi keskeistä rajanylityspaikkaa pantiin yllättäen kiinni jalankulkijoilta.

Kauppa rajan yli jatkuu entisellään, ja viranomaislähteiden mukaan UNHCR:n pakolaisleireille rekisteröityy yhä päivittäin parisataa eritrealaista. Helmikuun lukujen arvioidaan nousevan noin viiteentuhanteen, mikä on suunnilleen saman verran kuin joulukuussa.

Pakolaisleiri Koillis-Etiopiassa.
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n leiri eritrealaispakolaisille Afarin alueella Koillis-Etiopiassa.AOP

Etiopia joutuu pähkäilemään, miten pakolaisten tuloon pitäisi suhtautua nyt, kun Eritrean kanssa ollaan taas hyvää pataa.

Lisäksi se on joutunut miettimään, miten selvitä pakolaisten isännöimisestä ylipäänsä, sillä käsillä on humanitaarinen kriisi (siirryt toiseen palveluun). Etiopiassa on paitsi liki miljoona pakolaista naapurimaista, myös kolme miljoonaa sisäistä pakolaista, jotka ovat liikkeellä kuivuuden ja alueellisten levottomuuksien takia.

Ratkaisu on yrittää tehdä välttämättömyydestä hyve.

Parlamentti sääti tammikuussa uuden lain, jonka myötä pakolaiset saavat paljon lisää vapauksia. He voivat jatkossa muun muassa valita asuinpaikkansa sekä saada työluvan, virallisia todistuksia ja lapsensa kouluun.

Pakolaisjärjestöt ovat kiitelleet. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan Etiopia nousee siihen kärkimaiden joukkoon, jonka pakolaisia koskeva lainsäädäntö on linjassa kaikkien kansainvälisten sopimusten kanssa.

– Tämä toimii mallina koko maanosalle. Se on rohkea veto, jota ei tule pitää itsestäänselvyytenä, kehuu UNHCR:n Etiopian-edustaja Clementine Nkweta-Salami.

Aiemmin näin on ylistetty Ugandaa, joka on jo pitkään tukenut pakolaisia avokätisesti. Ugandan mainetta tosin tahrasi viime vuonna ilmi tullut tukien väärinkäyttö.

Mehän vähennämme siirtolaisuutta Afrikan sarvesta Eurooppaan.

Etiopian apulaisvaltiovarainministeri Admasu Nebede

Etiopian pakolaislain motiivina on saada tulijat tukemaan talouskasvua. Jos heistä voidaan tehdä tuottavia, kohennetaan paikallista taloutta ja viime kädessä koko alueen vakautta, luettelee Etiopian apulaisvaltiovarainministeri Admasu Nebede Addis Abebassa.

Ministeri perää silti realismia: kansainvälisen yhteisön tukea tarvitaan.

– Mehän vähennämme siirtolaisuutta Afrikan sarvesta Eurooppaan, Admasu Nebede sanoo.

Huajianin kenkätehtaalla valmistuu vientiin 8000 kenkäparia päivässä.
Kiinalaiset ovat perustaneet Etiopiaan tehtaita. Huajian-yhtiön kenkätehtaalla Addis Abeban lounaiskulmassa valmistuu vientiin 8 000 kenkäparia päivässä.Mika Mäkeläinen / Yle

Omin avuin Etiopia ei tosiaankaan pakolaisia pysty työllistämään. Vaikka talouden kasvuluvut ovat Afrikan huippua, myös väestönkasvu on kova. Nykymenolla töitä ei riitä edes omille kansalaisille, sillä työmarkkinoille tulee joka vuosi (siirryt toiseen palveluun) kaksi miljoonaa uutta etiopialaista.

EU on tukenut Etiopiaa Afrikka-hätärahastosta, joka perustettiin vuoden 2015 siirtolaiskriisin jälkimainingeissa. Rahaston tarkoitus (siirryt toiseen palveluun) on puuttua muuttoliikkeen syihin luomalla työpaikkoja (siirryt toiseen palveluun), joskin arvostelijoiden mukaan rahaa on pumpattu (siirryt toiseen palveluun) Euroopan omia etuja ajaviin pikakeinoihin kuten rajavalvontaan.

Etiopiassa EU rahoittaa kymmenillä miljoonilla euroilla muun muassa hanketta, jonka tavoitteena on luoda satatuhatta työpaikkaa Etiopiaan nouseviin teollisuuspuistoihin. Näistä kolmasosa pitäisi varata nimenomaan pakolaisille.

Avokätistä tukea tarvitaan jatkossakin, jotta pakolaiset pääsisivät todella nauttimaan heille luvatuista oikeuksista.

Bethelihem Tedla
Bethelihem Tedla halusi tuotteensa myyntiin oikeaan kauppaan, koska asiakkaat toivoivat sitä somessa, hän kertoo. Joona Pettersson

Addis Abeban keskustan vaateputiikissa Eritreasta paennut Bethelihem Tedla esittelee mallistoaan. Esillä on siisteiksi nyyteiksi kiedottuja valkoisia huiveja ja leninkejä, joihin on ommeltu käsin värikkäitä koristeita.

Osa kuoseista ammentaa perinteistä, jotka ovat yhteisiä Etiopialle ja Eritrealle, Tedla kertoo. Osa taas on omia visioita, lehtikuvien ja nettilöytöjen inspiroimia, kuten esimerkiksi naisen puvun miehustaan kirjottu lintukuvio. Sen nimi on National Geographic.

Perheen yhteisessä bisneksessä Tedla suunnittelee, yksi sisarista hoitaa kirjanpidon ja toinen on mallina. Kaikki ovat tulleet Etiopiaan jo vuosia sitten, samoin kuin vanhemmat.

Tedla toivoo, että pakolaisille luvatut oikeudet rohkaisevat monia etsimään töitä ja aloittamaan jotakin omaa. Tähän asti rajoituksia on ollut paljon: yritystä ei esimerkiksi voi perustaa omiin nimiinsä eikä edes pankkitiliä voi avata, vaan pakolaisten pitää toimia välikäsien kautta, hän kertoo.

– Silloin monesta voi tuntua, että pitää istua tyhjän panttina. Se on odottamista, ei elämistä, hän sanoo.

Kansio, jonka valokuvissa poseeraa nainen ja lapsia.
Bethelihem Tedla haluaa, että hänen töissään perinteet kohtaavat nykyajan.Joona Pettersson

Hänellä itsellään ei ole juuri nyt muita suunnitelmia kuin seurata Addis Abebassa, mihin suuntaan oma yritys kehittyy ja mihin uuden ja vanhan kotimaan välit.

Eritreasta Tedla ei osaa kaivata juuri mitään. Paitsi yhtä asiaa: arki oli pienempää.

– Siellä perheemme tiivistyi. Täällä olemme hajallaan emmekä tapaa niin usein, Tedla sanoo.

– Mutta vasta sitten, kun Eritrea tekee rauhan Etiopian lisäksi myös oman kansansa kanssa, voin sanoa, että tämä on se rauha, jota toivoimme.

Toimittaja oli Etiopiassa ulkoministeriön Kehitysakatemian matkalla helmikuussa.

Naisen kädet kirjoittavat kuittia.
Joona Pettersson

Lue myös:

Suurlähetystöjä, puhelinyhteyksiä, lentoliikennettä: Nyt Etiopian ja Eritrean maarajakin on auki – ensi kertaa 20 vuoteen

Yle tapasi Afrikan uudet kiinalaiset omistajat – "Etiopiasta voi tulla maailman tehdas"

Guardian: 'It's just slavery': Eritrean conscripts wait in vain for freedom (siirryt toiseen palveluun)

Le Monde: Dans les villes éthiopiennes frontalières de l’Erythrée, "l’affluence de réfugiés ne tarit pas" (siirryt toiseen palveluun)