Laituripilkillä kohvajäisellä järvellä – Väitös: Vesistöjen jääpeitteiden rajut muutokset pistävät tavat ja sanat uusiksi

Suomen vanhat tiedot jäistä ovat jopa parempia ilmaston lämpenemisen seurannan kannalta kuin havainnot lämpötiloista.

Jääpeite
Retkiluistelija kalliosaaren äärellä Gullkronafjärdenillä, Turun saaristossa helmikuussa 2018
Markku Pitkänen / Yle

Kohvajää on talven uusi jäätermi.

Kohvajää on tullut Suomeen jäädäkseen. Hydrologi Johanna Korhosen tutkimusten mukaan isossa osaa eteläistä Suomea jään kantavuus voi olla hyvin epävarmaa koko alkutalven, ja arvaamattomuus voi jatkua pitkin talvea.

Kyse on jäästä, mutta ei kunnon jäästä, jolla voi pilkkiä tai liikkua varmasti.

Hydrologi ja Suomen ympäristökeskuksen kehittämispäälikkö Korhosen mukaan hyvin kantavan teräsjään syntyminen on jo nyt aikaisempaa epävarmempaa, ja kun ilmasto lämpenee ennusteiden mukaan, kohvajää korvaa entistä enemmän teräsjään.

Toinen kauden jäätermi on uveavanto, sekin yleistyvä merkki osissa maata. Heikon jään päällä oleva paksu lumikerros painaa jäähän yllättäviä reikiä.

– Kun kokonaispaksuus ohenee, suurempi osa jäästä on kohvaa. Kantavuus heikkenee ja jos tulevat heikot jäät ja päällä on lunta, uveavantoja eli heikon jään kohtia on enemmän, Korhonen kuvaa myös tämän talven olosuhteita.

Korhonen on koonnut Helsingin yliopistossa tarkastettu väitöskirjaa (siirryt toiseen palveluun) varten paikoin useita satoja vuosia vanhoja jäätietoja eri puolilta maata. Hän on vuosikausia vastannut pitkälti vapaaehtoisten toimittamista jäätiedoista ympäristökeskuksessa, mutta on silti yllättynyt muutoksen nopeudesta.

– Tämä on ollut ihan toistuvasti aikaisempaa jäänlähtöä ja myöhäisempää jäätymistä. Ajattelin, että trendi olisi jatkunut samanlaisena, mutta en näin rajuna.

Grafiikka, jossa kerrotaan kolmen eri järven (Oulujärvi, Kallavesi ja Näsijärvi) aikaisimmat sekä myöhäisimmät jäätymispäivät sekä sulamispäivät
Yle Uutisgrafiikka

Pilkkijät siirtyneet jo laitureille

Jäätä on mitattu Suomessa satoja vuosia. Tutkijalle samoilta paikoilta mitatut tiedot ovat jopa lämpötilaa parempi mittari ilmaston lämpenemisen vaikutusten seuraamiseen. Lumien ja jäiden sulamisvesistä syntyy puolet koko vuoden virtaamien vesimassoista, joten niiden muutoksilla on laajoja vaikutuksia. Talven vesisateiden on ennustettu yleistyvän ilmastonmuutoksen myötä.

Kalastajille kairareiät ovat myös tärkeitä, tai niiden tekemisen vaikeus. Suomenlahti ei ole mennyt kunnolla jäähän tänä talvena, ja ensimmäiset siian onkijat ovat reilun kuukauden normaalia aikaisemmin jo kokeilemassa onneaan etelärannikolla.

Kalastajat ovat oppineet varomaan heikkoja jäitä. Pitkälti olosuhteiden pakosta veden päältä on siirrytty etenkin loka-, marraskuussa pilkkimään laiturille.

– Laituripilkkikilpailut ovat olleet vastaus malttamattomille pilkkijäitä odotteleville, vapaa-ajankalastajien yhdistyksen järjestöpäälikkö Olli Saari kuvaa kalastajien ratkaisuja.

Tänä talvena myös aktiivikalastajien intohimo on ollut koetuksella, kun järven kansi on ollut yhtä sohjoa.

– Lumi-inferno on tuonut ihan omat haasteet. Joka askel on ollut kuin kävelyä suossa.

Pilkkijä Pielisellä.
Ismo Pekkarinen / AOP

Saari kertoo, että muuttuneiden olosuhteiden takia perinteisille maaliskuun SM-pilkkeille on alettu hakea pitopaikkoja yhä pohjoisempaa.

– Varmasti tilanteesta kokee tuskaa se puoli kalastajista, joille pilkintä on se kaikkein rakkain kalastuksen muoto.

Luistelijoilla sopivien kelien kyttääminen jo tavallista

Retkiluistelijat sen sijaan hakevat paikkoja vielä etelästä.

Suomen retkiluistelijoiden puheenjohtaja Hans von Baghille vaihtelu ei ole uutta. Järjestettyjen retkien osanottajilla on varmuuden vuoksi repussa varusteet jäihin tippumisen eli sikäläisittäin plutaamisen varalta. Luistelijoiden arkipäivää on ollut jo pitkään, että sopivia kelejä pitää seurata herkeämättä. Kohvajää ei kelpaa.

– Lumi on meille ongelma. Vesisade on sulattanut lumen ja tällä hetkellä tilanne on loistava.

Viikonlopulle on tiedossa useita suunniteltuja retkiä. Osa retkistä joudutaan perumaan, kun säät voivat muuttua nopeasti. Lajiin kuluu liukas meno jäillä, mutta myös nopeat lähdöt aamupakkasella.

– Lajilla on edellytykset jatkossakin. Sitten kun ollaan Tanskan tasolla, se voi olla vähän vaikeata, Bagh vertaa eikä usko kovin nopeisiin muutoksiin.

Edessä voimakkaita vaihteluja ajoissa ja kantavuudessa

Tanskan tasolla ei olla ainakaan vielä. Ilma on lämmennyt Suomessa keskimäärin kaksi astetta verrattuna aikaan ennen teollistumista. Korhosen mukaan esimerkiksi yksi lisäaste voisi myöhentää jäiden tuloa vanhojen tietojen valossa lähemmäksi yhdellä viikolla sadassa vuodessa. Muutos ei tule Korhosen mukaan olemaan kuitenkaan suoraviivainen, vaan talvien välillä tulee olemaan voimakkaita vaihteluja.

Pilkkijöitä jäällä
Roy Fogde / Yle

Alkutalven jäiden ilmestymisen epävarmuuden lisäksi, vaihtelut yksittäisessä järvessä ovat isoja.

– Isoilla järvillä selkävedet voivat jäätyä yli kuukauden myöhemmin kuin rannat.

Korhonen ei ole varsinaisesti ennustanut jääpeitteen muutoksia tulevina vuosina, mutta jos sama kehityssuunta jatkuu, etelän olosuhteet hivuttautuvat vuosi vuodelta pohjoisemmaksi.

Jääkauden lykkääntymien entistä myöhemmäksi vuotta tarkoittaa Korhosen mukaan myös sitä, että eri vesistöjen sisäiset erot pysyvät koko talven. Kuluva talvi on tästä ilmiöstä hyvä esimerkki.

– Niin sanottuna vanhana talvena, pakkasjaksot tasoittivat tilanteen niin, että kevään jään maksimiaikaan jään paksuudessa ei ole ollut niin suuria vaihteluja, kuin esimerkiksi tänä talvena.

Korhonen viittaa vanhoilla talvilla siihen, minkälaiset olosuhteet länsirannikolta Vaasasta Lappeenrantaa ulottuvan alueen eteläpuolella ovat olleet.

Jään kantavuuden heikentymien ei ainakaan vielä näy hukkumistapausten kasvussa. Jäihin hukkuu keskimäärin muutama kymmenen ihmistä vuosittain.

Talvivirtaamat runsaampia vaikka tulvahuiput voivat olla vähissä

Väitöksessä käytiin läpi myös muutoksia vesistöjen virtaamissa. Viime vuosien lämpimämpien talvien aikaan virtaamat ovat olleet yleisesti kasvussa.

– Talvella virtaa nyt enemmän ja samoin keväällä vettä valuu enemmän, kun keväthuiput ovat aikaistuneet.

Suurimmat ja pahimmat tulvat syntyvät lumen sulamisvesistä. Etelä- ja länsirannikolla tulvahuippuja ei välttämättä enää tule, kun lunta ei välttämättä ole tai se sulaa pidemmän ajan kuluessa.

Pohjoisemmassa kevättulvat eivät ole muuttaneet muotoaan tai aikatauluaan.

Väitöskirjassa käydään myös läpi se, että Suomen ilmaan ja jäihin vaikuttavat laajemmat pohjoisen pallonpuoliskon ilmakehän liikkeet. Selvin ja vaikuttavin liikkeistä on Pohjois-Atlantin oskillaatio. Se vaikuttaa sekä jäihin että talvivirtaamiin joko heikentäen tai vahvistaen.

Jäätynyt kaislikko
Ismo Pekkarinen / AOP