Hiljaisten siltojen riipaisevan rakkaustarinan ohjaaja vaihtui reilu viikko ennen ensi-iltaa

Meryl Streepin ja Clint Eastwoodin betonoimat Francesca ja Robert ovat haaste Hämeenlinnan teatterin kokeneille näyttelijöille.

Hämeenlinnan teatteri
Lasse Sandberg ja Sinikka Salminen Hämeenlinnan Teatterin näytelmässä Hiljaiset sillat
Ei Clint ja Meryl, vaan Lasse Sandberg ja Sinikka Salminen. Hämeenlinnan Teatteri

Varsin moni Hiljaiset sillat -elokuvan katsoja on huudahtanut kotisohvallaan: "Valitse rakkaus! Nouse autosta ja lähde Robertin matkaan!"

Jos leffa on kuitenkin vielä katsomatta, niin varoitus, nyt seuraa juonipaljastuksia.

Kyse on tietenkin kohtauksesta, jossa rakkauden yllättäen löytänyt Francesca Johnson tekee valinnan lähtemisen ja jäämisen välillä. Yllättävä romanssi valokuvaaja Robert Kincaidin kanssa näytti hänelle rakkauden kasvot. Myöhemmin Francesca istuu miehensä autossa ja näkee ikkunasta, kuinka hänen elämänsä rakkaus odottaa häntä risteyksen liikennevaloissa. Francesca puristaa ovenkahvaa – ja jää autoonsa. Sekä omaan, vuosikymmenet kestäneeseen avioliittoonsa.

Maailmankuulu elokuva The Bridges of Madison County sai ensimmäisen suomenkielisen näytelmäsovituksensa vuonna 2003. Hämeenlinnan Teatteri tuo kevätkauden avauksessa näyttämölle Hiljaiset sillat.

Ilkka Heiskanen
Ohjaaja Ilkka Heiskasen mielestä Hiljaiset sillat kertoo sekä rakkaudesta että luopumisesta.Heidi Kononen / Yle

Ohjaaja Ilkka Heiskanen hyppäsi liikkuvaan junaan vain reilu viikko ennen ensi-iltaa. Alun perin ohjauksesta vastannut Kirsi-Kaisa Sinisalo jätti ohjakset kokeneelle tekijälle.

Monen katsojan päässä on valmis kuva, mitä tarinassa tapahtuu. Teatterikatsoja voi ryhtyä helposti vertailemaan esitystä jo näkemäänsä elokuvaan.

– Tässä on kaksi täysin eri teosta. Esityksen tunnelmaa on hiukan muutettu. Tiedän itsekin näyttelijänä, kuinka vaikeaa on näin lähellä ensi-iltaa muuttaa sisäistä maailmaa, johon näyttelijät ovat jo asettuneet, kertoo Ilkka Heiskanen.

Hiljaiset sillat on rakkaustarina, joka ei kuitenkaan pääty odotetusti. Tarina kertoo sekä rakkaudesta että luopumisesta.

Valokuvaaja opasti kuvaamisen saloihin

Maailmaa kiertävän kuvaajan roolin piirtämisessä näyttelijä Lasse Sandberg on käyttänyt hyväkseen paitsi omaa historiaansa, myös omia kokemuksiaan matkaillessa.

– Omilta reissuilta on helppo ammentaa kokemuksia siitä, millaista on kohdata uusia ihmisiä ja asioita. Toki omasta elämästä näyttelijä voi myös ammentaa paljon, pohtii Lasse Sandberg.

Lasse Sandberg ja Sinikka Salminen rooleissaan Hiljaiset sillat -näytelmässä
Lasse Sandberg ei ota elokuvan suosiosta painolastia.Hämeenlinnan Teatteri

Sandbergin onneksi koitui myös hämeenlinnalainen valokuvaaja Terho Aalto. Hän opetti käytännössä, miten kameraa käsitellään, ja millaisia asioita valokuvaaja huomioi ympäristössään.

– Terho pystyi auttamaan todella paljon. Jo hänen olemuksensa seuraaminen, kun hän kertoi kuvaajan näkökulmasta, oli todella lumoavaa, sanoo Sandberg.

Harjoittelu ja ystävyys auttavat näyttämöllä

Hiljaiset sillat -esityksen tarinaa kannattelee Francescan ja Robertin välinen dialogi. Kokeneet näyttelijät kiittelevät toisiaan myös näyttämön ulkopuolella.

– Tällaista esitystä olisi todella vaikea tehdä, jos Lassen kanssa olisi jotenkin muuten hankala olla. On iso merkitys sillä, että meillä on myös harjoituksissa kiva olla, sanoo Francesca Johnsonin roolin näyttelevä Sinikka Salminen.

– Kun harjoitusten edetessä teksti tulee tutuksi, alkaa huomaamaan kohdat, jossa alkaa ihastua toiseen – ja lopuksi rakastua, sanoo Lasse Sandberg.

Rakkautta ja luopumista

Tarinassa Francesca Johnsonin lapset löysivät edesmenneen äitinsä päiväkirjoista kuvauksen rakkaudesta, joka oli pysynyt piilossa vuosikymmenet.

– Sehän tämän jutun kauneus ja traagisuus on, että kokee jotain elämää suurempaa lyhyessä ajassa ja sitten joutuu luopumaan siitä. Tämä jättää katsojalle avoimia kysymyksiä siitä, mikä on oikein, ja mikä ei, pohtii Sandberg.

Vuoden 1995 elokuvasta Meryl Streep sai parhaan naispääosan Oscar-palkinnon. Sinikka Salminen on tutustunut sekä kirjaan että elokuvaan. Kun Francesca pakkaa laukkuaan lähteäkseen, heräsi Salmisellekin toivo.

– Olin ihan että jee, ne saa sittenkin toisensa!

Salminen pohtii, että tässä tarinassa Francesca sekä sai rakkautta että luopui siitä.

– Kyllähän rakkaus omaan mieheen ja perheeseen oli koko ajan olemassa, Francesca ei jäänyt tyhjän päälle kuitenkaan.