Ystävä muurin toiselta puolelta – Irmeli Lindroos on auttanut vankeja jo 26 vuoden ajan: "En tuomitse, mutta en myöskään hyväksy rikoksia"

Vankilavierailijat valitaan tarkan seulan läpi. Uteliaisuus ei riitä motiiviksi vaativaan vapaaehtoistyöhön.

vankeinhoito
Irmeli Lindroos
Vaasan vankila on tullut tutuksi Irmeli Lindroosille vankilavierailijana.Merja Siirilä / Yle

Vaasalainen Irmeli Lindroos kävelee tottunein askelin sisälle Vaasan vankilan ovelle ja painaa ovisummeria. Sisään päästyään hän jättää takin naulakkoon, kävelee metallinpaljastimen läpi ja jutustelee tuttavallisesti vartijoiden kanssa. Lindroos on tullut tutuksi henkilökunnalle ja vangeille Suomen Punaisen Ristin vankilavierailijana.

Lindroos on käynyt Vaasan vankilassa jo 26 vuoden ajan. Paraatipaikalla rannassa sijaitseva vankila kiinnosti häntä rakennuksena ja aikanaan Vaasa-lehdessä olleen ilmoituksen perusteella hän päätyi SPR:n vankilavierailijakoulutukseen.

– Itseäni kiinnosti, että minkälainen elämä täällä on sisäpuolella. Siksi ilmoittauduin, Lindroos kertoo.

Ensimmäinen vierailukerta vankilassa oli jännittävä, mutta tilanne laukesi nopeasti.

– Pian sisälle astumisen jälkeen näin kaverin, jota olin tullut tapaamaan. Siinä esiteltiin itsemme toiselle ja sovittiin tapaamisaika, ei siinä aluksi sen kummempaa.

Irene Lindroos laittaa takin ylleen.
Irene Lindroos on toiminut vankilavierailijana on 26 vuoden ajan.Merja Siirilä / Yle

Ihmetystä, hämmennystä ja kauhua - mutta myös kunnioitusta

SPR:n vankilavierailijatoiminta on aloitettu Suomessa 1970-luvulla. Toimintaa toteutetaan yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa. Tavoitteena on tarjota vangille ihmissuhde vankilan ja rikosmyönteisen maailman ulkopuolelta.

Vaikka vankilavierailijoita on koulutettu jo kymmeniä vuosia, herättää se vapaaehtoistyönä edelleenkin hämmennystä.

– Kyllä omassakin tuttavapiirissä joissakin tämä herätti jopa kauhua, mutta suurin osa tykkäsi, että tämä on hieno homma, Lindroos kertoo.

Kertaakaan hän ei ole ollut pelokas vierailukäynneillä tai tuntenut oloaan uhatuksi.

– Ei kertaakaan.

Vaasan vankilan käytävä
Monet vangit kärsivät yksinäisyydestä.Merja Siirilä / Yle

Vaitiolovelvollisuus

Vaasan vankilassa asuu kuutisenkymmentä vankia. Tuomiot kestävät muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Tällä hetkellä Vaasan vankilassa asustaa miesvankien lisäksi myös naisia Hämeenlinnan vankilan ollessa evakossa kosteusvaurioiden takia.

Lindroos vierailee vankilassa noin kerran kuukaudessa. Suurin osa vangeista on tullut Lindroosille tutuiksi niin yksilö- kuin ryhmäkeskusteluista. Keskusteluiden sisällöt jäävät vankilaan ja niistä ei puhuta ulkopuolisille. Vierailujen aikana puhutaan tavallisista, arkisista asioista.

– Oikeastaan kaikesta maan ja taivaan välisestä. Juttelu rönsyilee illan mittaan. Se alkaa yhdestä ja loppuu toiseen. Usein se alkaa säätilasta, mutta kyllä täällä helposti juttua tulee. Kaverit ovat puheliaita, Lindroos kertoo.

Lindroosin mukaan etenkään ryhmäkohtaamiset eivät ole vakavamielisiä, vaan nauru raikaa ja vitsailu on herkässä.

– On minulle sanottu naureskellen, että jos joku sinua joskus kiusaa, niin tule kertomaan, Lindroos naurahtaa.

Onko kiellettyjä puheenaiheita?

– Me ei saada politikoida, eli ryhtyä puhumaan politiikasta eikä paasata uskonnosta. Me ollaan ihminen ihmiselle, vähän neutraaleja.

vankilapastori Heikki Maakorpi
Vankilapastori Heikki MaakorpiMerja Siirilä / Yle

Tuttavuussuhteet jäävät vankilaan

Vankilavierailijat tuovat vankilan puoleista arkea lähemmäksi vankeja ja täten helpottavat vapautumista. Vaasan vankilavierailijoiden yhdyshenkilönä toimiva vankilapastori Heikki Maakorpi uskoo, että vangit puhuvat eri asioista hänelle kuin vankilavierailijoille.

– Vankien tilanteessa on hyvin paljon syyllisyyttä ja häpeää. Syyllisyyttä hoidetaan tuomion kautta, että sovitetaan se mitä on tehty. Aika monella on vahva häpeäkokemus. Siinä kohtaa ulkopuoliset vierailijat tuovat sen liittymisen mahdollisuuden ja mahdollisuuden kohdata häpeää ja saada toisenlaisia kokemuksia, Maakorpi kertoo.

Vapautumista ryhdytään suunnittelemaan jo hyvissä ajoin, lyhyissä rangaistuksissa jo pian vankilaan tulon jälkeen. Pitkää tuomiota suorittavien kohdalla suunnittelu alkaa noin puoli vuotta ennen vapauttamista.

Sopeutuminen takaisin siviiliin riippuu vankilassa vietetystä ajasta, teon saamasta julkisuudesta ja perhe- ja ystävyyssuhteista.

– Lähes puolet ensikertalaisista vangeista ei tule takaisin, että ihan hyvin varmasti sopeutuvat, Maakorpi kertoo.

Vankien ja vierailijoiden yhteydenpito katkeaa vapautumiseen.

– On minulta kysytty, että jos tulen kadulla vastaan, niin voiko moikata. Saa moikata, Lindroos kertoo hymyillen.

Vankilapastori Heikki Maakorpi
Merja Siirilä / Yle

Uteliaisuus ei riitä

Vankilavierailijatoimintaa järjestetään kahdeksassa vankilassa Suomessa. Vaasan vankilassa vierailee kymmenen henkilöä. Lisää väkeä kuitenkin kaivataan.

Viimeisin vankilavierailijakoulutus järjestettiin viime viikonloppuna Vaasassa. Päivän kestävään koulutukseen osallistui parisenkymmentä ihmistä.

Vankilavierailijakoulutuksen voivat suorittaa yli 25-vuotiaat ja henkisesti tasapainoiset ihmiset, joilla ei ole läheisiä vankilassa. Se, että käy kurssin, ei tarkoita vielä, että pääsisi vankilavierailijaksi. Vaasan vankila haastattelee kaikki vierailijaehdokkaat ja selvittää heidän motiivinsa ja soveltuvuutensa ryhtyä vapaaehtoiseksi. Monet kokevat vankilan mielenkiintoisena ympäristönä.

– Uteliaisuus ei riitä vankilavierailijana toimimiseen, Maakorpi kertoo.

Monilla vankilaan tuomituilla on taustalla rankka tarina. Lindroos ei ole kiinnostunut, mistä syystä ihminen on joutunut vankilaan.

– Minä en tuomitse, mutta en myöskään hyväksy rikoksia.

Mikä saa Lindroosin vierailemaan vankilassa?

– Se antaa sellaisen hyvän mielen ja hyvän tunteen. Että voi tuoda tuulahduksen siviilistä. Omat pienet jutut tuntuvat täällä paljon helpommilta, kun täällä käy juttelemassa kavereiden kanssa, joilla on ollut rankkaakin elämää. Ne omat murheet ovat silloin helppoja.

Vaasan vankilan piikkilankaa
Merja Siirlä / Yle