Haaveiletko sinäkin mummokommuunista vanhuuden varalle? Aune Pirhonen, 85, pitkästyi yksiössään ja muutti vanhusten kimppakämppään

Yhteisöllinen asuminen voi sopia vanhukselle yksin asumista paremmin.

Vanhukset ja ikääntyminen
Aune Pirhonen.
Aune Pirhonen kertoo, että yöllä tulee murheita mieleen, mutta päivällä enimmäkseen naurattaa. Tanja Perkkiö / Yle

Punainen matto lattialla, ryijyissä seinillä metsä ja auringonnousu, komea kaappikello ja kirjahylly, jossa rivi perhekuvia. Tämä värikäs huone on Aune Pirhosen koti. Tai oikeastaan vain osa siitä, sillä 85-vuotias puhelias nainen asuu kimppakämpässä. Kun Aune Pirhosen lapset ja lapsenlapset tulevat kylään, heidät istutetaan tupakeittiö-olohuoneen puolelle. Siellä jatkuvat kodin tilat, jotka ovat yhteiskäytössä muiden asukkaiden kanssa.

Pirhosen lisäksi vaaleanpunaisessa puutalossa asuvat kaksi muuta iäkästä naista omissa huoneissaan sekä kuudenkympin korvilla oleva pariskunta Elina ja Tarmo Martiskin, jotka ovat juuri palanneet lomamatkalta omaan erillisasuntoonsa. Kaikilla on omat vuokrasopimukset, mutta iso olohuone, wc:t ja keittiö ovat talon asukkaiden yhteisessä käytössä. Tämä on modernia soluasumista vanhassa talossa.

Vanhuskolmikko ostaa kotipalveluna ruuanvalmistuksen kolme kertaa päivässä sekä siivouksen ja pyykinpesun. Niitä myy heille yrittäjänä Elina Martiskin. Tällä hetkellä talo on naisten kimppakämppä, johon mahtuisi vielä yksi asukas.

Neulottu nukkepari, vaari ja mummu.
Sisustuksen yksityiskohta olohuoneesta. Tanja Perkkiö / Yle

Talossa toimi vuoteen 2018 saakka tehostetun palveluasumisen hoitokoti Pikkupiha, jota Elina Martiskin silloin pyöritti. Vuosi sitten Pikkupihan toiminta päättyi ja huoneet jäivät tyhjilleen. Pikkupihan lopettamisen vaiheita kuvataan dokumentissa Tasemummot, jonka voi katsoa Yle Areenasta.

Elina Martiskin ei käynyt yritystoiminnan lopettamisen jälkeen entisen hoitokodin puolella muutamaan kuukauteen, sillä asukkaiden sijoittaminen muualle ja omien työntekijöiden irtisanominen yli 20-vuotisen toiminnan lopuksi otti koville. Elina Martiskin jäi eläkkeelle.

Mutta pääsiäisen tienoilla hän sai puhelinsoiton tutulta papalta, joka ilmoitti muuttavansa taloon. Martiskin vastasi, ettei talossa ole enää hoivaa tarjolla, eikä oikein muutakaan, mutta papalla oli tarve löytää asuinpaikka, jossa olisi myös muita. Siitä Martiskinille virisi ajatus tehdä talosta vanhusten soluasunto, "mummokommuuni", jollaisessa vanhenemisesta moni haaveilee.

"Yksiössä ei ollut seuraa"

Aune Pirhonen muutti huoneeseen vaaleanpunaisessa puutalossa viime vuonna. Hän asui ennen muuttoa pari vuotta Kotipihassa, joka on Attendon asumispalveluyksikkö Tohmajärven keskustassa, mutta ei tuntenut siellä oloaan kotoisaksi.

– Olin yksiössäni melkein koko ajan, ei ollut seuraa, selittää Aune Pirhonen.

Sitä ennen Aune Pirhonen asui itse rakennuttamassaan hirsitalossa 15 kilometrin päässä kunnan keskustasta. Kuultuaan mahdollisuudesta asua talossa, jossa on yhteinen olohuone muiden asukkaiden kanssa, hän päätti muuttaa heti. Hän kehuu, ettei harrasta mitään, vain joutenolemista. Käsityöt huoneessa kertovat ihan muuta. Matto ja ryijyt ovat Aune Pirhosen itse kutomia ja virkkuukoukulla on valmistumassa lapsen lapanen.

Aune Pirhonen asuu omassa huoneessaan vanhusten soluasunnossa.
Aune Pirhosen huoneessa on hänelle tärkeitä huonekaluja, kuten veljen tekemä kaappikello.Tanja Perkkiö / Yle

Elina Martiskin on tyytyväinen, että talossa on elämää, vaikka se onkin erilaista kuin hoitokodin aikana. Yrittäjänä hän on tarkka siitä, miten ja mistä laskuttaa. Hän ei myy hoivaa, pitää lomat, ympärivuorokautista toimintaa talossa ei ole ja oman asunnon ovi laitetaan kiinni, kun siltä tuntuu.

Tohmajärven vanhusten soluasunto syntyi puolivahingossa, mutta sellaisia yritetään rakentaa myös tietoisesti, kuten tekevät Saikkoset Outokummussa. Toissavuonna Ilmarinen ja Vanhustyön keskusliiton tekivät Asuminen ja yhteisöllisyys -verkkotutkimuksen (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan yhteisöllinen asuminen kiinnostaa joka kolmatta ikääntyvää ihmistä.

Vanhusten yksinäisyys on suuri ongelma, jonka torjumiseksi on käynnissä monenlaista vapaaehtoistoimintaa järjestöissä. Monissa kaupungeissa, kuten Joensuussa, yksinäisyyttä torjutaan myös etsivällä vanhustyöllä.

Vaaleanpunaisen talon asukkaat nauttivat siitä, ettei ruokapöytään tarvitse istua yksin. Vanhustyön keskusliiton mukaan yksinäisyyden tunteilla on yhteyttä myös vanhusten huonoon ravitsemukseen. Pelkästään yhteiset ruokailut ja makukokemukset voivat vähentää yksinäisyyttä.

Tänään lounaalla on ruokana kanakeittoa, joka on kuulemma jo maistamatta hyvää. Ja maistamisen jälkeen käy ilmi, että suolaakin on sopivasti.

Asumismuoto on itsenäisten yhteisö

Entinen hoitokotiyrittäjä Elina Martiskin epäilee, ettei kaikille ole selvää, etteivät vaaleanpunaisen talon nykyiset asukkaat asu hoivakodissa, vaan vuokrakodissa. Aune Pirhonen kertoo, että yksiössä asuessaan hänellä kävi kotisairaanhoitaja, mutta nyt hän hurauttaa taksilla muutaman kilometrin terveyskeskukselle verikokeisiin. Jostakin syystä tähän osoitteeseen kotisairaanhoitoa ei ole myönnetty.

Elina Martiskin.
Elina Martiskin myy kotipalvelua talon asukkailleTanja Perkkiö / Yle

Talossa on jokainen omillaan, ihan kuten opiskelijasolussa, paitsi täällä on maksettu erikseen siitä, että ruoka tulee pöytään kolme kertaa päivässä ja joka paikassa on siistiä.

Uutisia vanhusten hoidon laiminlyönneistä Elina Martiskin seuraa epäuskoisena ja kauhistuneena. Hänen mielestään valvontakäynneistä hoitolaitoksiin ei pitäisi ilmoittaa etukäteen. Myös koko keskustelu vanhustenhoidosta tunnutaan käyvän numeroiden ja lakien kautta.

– Vanhuksilta itseltään ei kysytä lainkaan, miten ja missä he haluaisivat asua. Kotona pitäisi asua mahdollisimman pitkään, vaikkei itse edes haluaisi.

Virkkuutyö vanhuksen käsissä.
Virkkuukoukku on tehty alumiinilusikasta. Siinä on menossa jo toisen kerran taivutettu kärki, sillä ensimmäisen Aune virkkasi loppuun. Tanja Perkkiö / Yle

Ikäinstituutin mukaan asuinoloilla, asuinympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla on keskeinen merkitys hyvinvoinnille ja toimintakyvyn säilyttämiselle.

Aune Pirhonen lukee olohuoneessa ääneen Martta-yhdistyksen juhlaan kirjoittamansa humoristisen tekstin ja kaikki paikallaolijat nauravat. Elina Martiskin nauttii juuri tästä.

– Että ihmisillä on toisistaan seuraa, sekin on hoivaa. Nautin, kun kuulen täältä puheensorinaa ja elämää. Sain itsekin tässä kuin perheen.

Aunen 60-vuotislahjaksi saama keinutuoli on sijoitettu kunniapaikalle olohuoneeseen.

Millainen on sinun mielestäsi hyvä koti vanhuudessa? Kerro mielipiteesi. Keskustelu suljetaan 24.2. kello 22.