Surffaripoika, joka syntyi lumiseen Suomeen – ”Ei tämä ole Kaliforniaksi muuttunut, vaikka kuinka olen T-paitoja myynyt”

Jari Laakso tuo maahan surffilautoja ja pyörittää vesiurheilukeskusta kirkasvetisen Säkylän Pyhäjärven rannalla Satakunnassa. Syysiltojen pimetessä hän haaveilee sapattivuodesta eksoottisella Havaijilla.

vesiurheilu
Jari Laakso Turun Ruissalossa helmikuussa 2019.
Ari Welling / Yle

Kesällä 1975 Jari Laakson, nuoren turkulaispojan, maailma mullistui. Supisuomalaisen kesämökin pihaan Säkylän Pyhäjärven rannalla kurvasi saksalaispariskunta, jonka auton katolla oli kanootin pohjan näköisiä pitkulaisia kapistuksia.

Pariskunta oli eksynyt ja kyseli ajo-ohjeita leirintäalueelle. Pikaisen neuvottelun jälkeen mökinomistajat ja saksalaisturistit sopivat, että toistaiseksi leirintäalueen virkaa saisi toimittaa mökinpiha. Visiitti venähti kahdeksi viikoksi ja seuraavana kesänä vierailijat tulivat uudestaan. Enää ei edes etsiskelty leirintäaluetta.

11-vuotias Jari Laakso opettelee purjelautailemaan enojensa tekemällä laudalla Säkylän Pyhäjärvellä.
11-vuotias Jari Laakso opettelee purjelautailemaan enojensa tekemällä laudalla Säkylän Pyhäjärvellä.Jari Laakson perhealbumi.

Kummajaiset auton katolla paljastuivat purjelaudoiksi. 1970-luvun puolivälissä surffaus oli uusinta uutta myös Saksassa. Laakson enot innostuivat laudoista ja ottivat niistä muotit. Talven aikana syntyi puinen, lasikuidulla päällystetty ehta surffilauta, joka sytytti nuoreen mieheen kipinän.

– Se lauta oli ihan hirveä kapistus ja painoi varmaan 30 kiloa. Sillä mä treenasin koko kesän aamusta iltaan.

Purjelautailu villitsi suomalaisia 1980-luvulla

Suomi hurahti 1980-luvulla purjelautailuun. Surffikisoja järjestettiin melkein joka kolkassa maata ja osallistujia oli tuhansia. Jari Laakso perusti kavereineen Säkylän Pyhäjärvelle oman kerhon, Pyhäjärven Windsurfin Clubin. Kerho järjesti surffikilpailuja kesäisin ja yhtenä talvena jopa jääsurffauksen MM-kilpailut.

– Lautojen tilalle asennettiin kelkat. Porukkaa tuli Neuvostoliitosta ja Yhdysvalloista asti. Kaikilla oli hiton hauskaa, vaikka Sieravuoden lomakylän majoitusmökit olivat kylmiä ja muutenkin olosuhteet mitä oli.

Purjelautailu Suomessa oli mukava harrastus, mutta pian Laakso alkoi kiinnostua surffaamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Turun Akateemisessa Kirjakaupassa pääsi lukemaan kalifornialaista lainelautailijoiden kulttilehteä, Surfer Magazinea.

– Purjelautailuahan nimitettiin Suomessa varsinkin 80-luvulla surffaamiseksi. Tosiasiassahan surffilaudassa ei ole purjetta. Termit menevät aikalailla suloisesti sekaisin.

Hoin vaan sille, että ’I am seventeen’.

Jari Laakso

Lopullisesti Laakson silmät avasi kalifornialaisten surffaajien elämästä kertova elokuva Villit vuodet – Big Wednesday. Kaliforniaan oli päästävä hinnalla millä hyvänsä ja teinipoika rustasi vaihto-oppilashakemuksen. Kaavakkeeseen Laakso kirjoitti olevansa lupaava surffari, joka on valittu myös Suomen maajoukkueeseen.

– Taisin vähän liioitella, jossain junioritouhuissa olin ollut mukana. Ja vaikkei se Suomen surffimaajoukkue valtava valintavaltti tainnut ollakaan, aukenivat portit ensiyrittämällä Jenkkilään, naureskelee Laakso.

Elokuussa 1984 syksy teki tuloaan Turkuun, puiden lehden kellastuivat ja illat pimenivät. Toiveikas turkulainen lukiolaispoika pakkasi kassinsa ja suuntasi kohti valoa – eteläiseen Kaliforniaan, Huntington Beach -nimiseen merenrantakaupunkiin. Lentokentällä vastassa ollut isäntä yritti kovin kysellä ujolta 17-vuotiaalta tämän vointia elämän ensimmäinen lentomatkan jälkeen.

– Hoin vaan sille, että ’I am seventeen’. En ymmärrä, miten pärjäsin sen vuoden ihan järkyttävän huonolla englannilla.

Jari Laakso naapurilta lainaamansa lainelaudan kanssa Kaliforniassa keväällä 1985.
Jari Laakso naapurilta lainaamansa lainelaudan kanssa Kaliforniassa keväällä 1985.Jari Laakson perhealbumi.

Laakso asui kolmen kilometrin päässä upealta, loputtomalta vaikuttavalta hiekkarannalta ja pyöräili päivittäin nauttimaan Tyynenmeren upeista aalloista. Naapurissa asui toinen surffaripoika, joka lainaisi lautaansa ja perehdytti Laakson lajin hienouksiin.

Laakso sain valkolakin ja perusti firman Suomeen

Turussa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen Jari Laakso sai töitä Turun lentokentältä huolintahommista. Yliopistovuoden aikana oli syntynyt kontakteja kalifornialaisiin surffifirmoihin ja pian lentokentän takahuoneen faksi alkoikin laulaa lautatilauksia. Surffaripoika perusti lainelautoja ja muita alan tarvikkeita maahantuovan yrityksen.

Jari Laakson mukaan lainelautailun suosio on kasvussa. Monet kolmekymppiset laittavat sometileilleen surffauskuvia vaikkapa Meksikosta ja Balilta.
Jari Laakson mukaan lainelautailun suosio on kasvussa. Monet kolmekymppiset laittavat sometileilleen surffauskuvia vaikkapa Meksikosta ja Balilta.Ari Welling / Yle

Yrityksen kulta-aikaa oli vuosituhannen vaihde, jolloin surffimerkit olivat haluttuja ja alan kauppa vielä maahantuojien käsissä. Yhtenä vuonna Laakson firma myi lähinnä Anttiloiden kautta 60 000 Dakine-merkkistä reppua.

– Helsingissä tuli vastaan kuuden tytön ryhmä ja viidellä oli meidän reput. Nythän kaikilla pitää Fjällrävenin reput, vaikka ne onkin hankalia käyttää. Teinien muotijutut ovat ihan henkimaailman hommia.

Helsingissä tuli vastaan kuuden tytön ryhmä ja viidellä oli meidän reput.

Jari Laakso

Laakson maahantuontibisnes on kutistunut suurten urheiluketjujättien, kuten XXL:n ja Stadiumin puristuksessa. Suurempaa osaa yrityksen liikevaihdosta näytteleekin tänä päivänä lomakeskuksen pyörittäminen Satakunnan Eurassa.

Viitisentoista vuotta sitten Laakso osti itselleen vuosikaudet tyhjillään olleen leirintäalueen, Sieravuoren Lomakylän. Paikka on sama, jonka mökeissä venäläiset ja amerikkalaiset surffikisaturistit hytisivät vuosikymmenet aiemmin. Nyt leirintäalueen kupeessa komeilee täysimittainen vesiurheilukeskus, josta saa opastusta ja voi vuokrata välineitä eri lajeihin.

Havaijilainen Zane Kekoa Schweitzer on voittanut 15 maailmanmestaruutta eri vesiurheilulajeissa. Kesällä 2014 hän osallistui Euran Sieravuoressa suppauksen European Cupin kilpailuun.
Havaijilainen Zane Kekoa Schweitzer on voittanut 15 maailmanmestaruutta eri vesiurheilulajeissa. Kesällä 2014 hän osallistui Euran Sieravuoressa suppauksen European Cupin kilpailuun.Ari Welling / Yle

Vaikkei lainelautabisneksellä Suomessa olekaan päässyt rikastumaan, tekisi Laakso kaiken uudestaan. Hän on saanut tavata vesiurheilulajien huippuja eri puolilla maailmaa ja kutsunut monia heistä myös kilpailemaan Suomeen.

– Eihän tässä monen mielestä mitään järkeä ole, fiksumpaa olisi myydä suksia tai jääkiekkomailoja. Eikä Suomi ole Kaliforniaksi muuttunut, vaikka kuinka olen T-paitoja myynyt, naurahtaa Laakso.

Kaksi surffariunelmaa

Jari Laakso tähyää lumiselle merenjäälle Turun Ruissalossa. Kainalossa on kuvausta varten mukaan otettu lainelauta. Olosuhteet ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin surffaukselle otolliset.

Kaikki tuntemani Kaliforniassa asuvat suomalaiset viettävät kesänsä Suomessa - eihän meidän kesäämme mikään voita, toteaa Jari Laakso.
Kaikki tuntemani Kaliforniassa asuvat suomalaiset viettävät kesänsä Suomessa - eihän meidän kesäämme mikään voita, toteaa Jari Laakso.Ari Welling / Yle

Vesiurheiluyrittäjä tuntee monia samanhenkisiä suomalaisia, jotka ovat muuttaneet asumaan Kaliforniaan tai Havaijille. Laakso kokee, että hänen paikkansa on Suomessa. Perheen 16-vuotias tytär on lähdössä vaihto-oppilaaksi Kaliforniaan ja isä vitsailee lähtevänsä mukaan.

– En minä täältä minnekään lähde, olen tämmöinen hullu suomalainen surffari. Sapattivuodeksi voisin Havaijille lähteä, mutta tulisin sen jälkeen takaisin.

En minä täältä minnekään lähde, olen tämmöinen hullu suomalainen surffari.

Jari Laakso

Laakso on aina unelmoinut pääsevänsä kahteen surffimaailman keskukseen: Kaliforniaan ja Havaijille. Manner-Yhdysvaltoihin hän pääsi jo teinipoikana, mutta toinen ikiunelmista toteutui vasta 15 vuotta sitten. Sen jälkeen Laakso perheineen viettikin Havaijilla kymmenen joulua peräkkäin.

– Havaiji on vesiurheilun mekka. Siellä ihmiset ovat vuosisatoja eläneet merestä ja hengittäneet sitä. Monet ihmiset siellä ovat syntyneet surffaamaan.

Hiihtäminen on kivaa, mutta siinä olet lumen päällä. Et ole osa elementtiä, kuten vedessä, sanoo Jari Laakso.
Hiihtäminen on kivaa, mutta siinä olet lumen päällä. Et ole osa elementtiä, kuten vedessä, sanoo Jari Laakso.Ari Welling / Yle

Laakso kertoo, ettei ole suurten aaltojen mies. Hän tietää, että joka vuosi kymmenet uhkarohkeat surffarit menehtyvät jouduttuaan suuren aallon jälkeiseen ”pesukoneeseen”, myllerrykseen, josta on mahdotonta päästä pois. Silti aaltojen energia on jotain, joka kiehtoo suomalaista surffaria suunnattomasti.

Kun makaan laudalla ja aalto ottaa minut mukaani, on siinä jotain lähes yliluonnollista.

Jari Laakso

– Kun makaan laudalla ja aalto ottaa minut mukaani, on siinä jotain lähes yliluonnollista. Niin kiinni luontoon ja sen voimaan ei pääse missään muualla, siinä tuntee olevansa yhtä veden kanssa. Pian vesi kuitenkin päästää otteestaan ja on pakko löytää taas uusi aalto.