Erityisluokkien vähentäminen toi kouluihin kaaoksen: Lapselle se voi olla heitteillejättö ja opettajalle hyppy syvään päähän

Erityisluokanopettaja ihmettelee, miten kukaan voi oppia 46 oppilaan luokassa.

erityisopetus
Maija Koski
Erityisluokanopettaja Maija Koski pitää parhaana saavutuksenaan sitä, että kaikki hänen oppilaansa ovat saaneet jatko-opintopaikan. Jouni Immonen / Yle

Erityisluokassa sattuu ja tapahtuu.

Oppilaalla voi olla esimerkiksi taipumus ahdistukseen ja paniikkihäiriöihin. Kun tehtävät eivät suju tai vastauksia pitää korjailla, päreet palavat.

Silti helsinkiläinen erityisluokanopettaja Maija Koski pystyy laskemaan uransa varrelle sattuneet uhkaavat tilanteet yhden käden sormilla.

Erityisopettaja vie oppilaan ulos luokasta ja kertoo hänelle, ettei hätä ole tämän näköinen. Koulunkäyntiavustaja huolehtii sillä aikaa luokasta. Viiden minuutin jäähyn jälkeen oppilas palaa luokkaan ja opetus jatkuu.

Onnistumisista huolimatta erityisluokkien määrää on Suomessa kuitenkin vähennetty.

Tukea kaipaavia oppilaita on siirretty tavallisille luokille. Melu lisääntyy, oppiminen heikkenee ja kaikki väsyvät.

Yle julkaisi alkuviikosta tavallisen opettajan tarinan, jossa luokanopettaja Hanna kertoo, miten hän luotsaa 46 ekaluokkalaisen ryhmää. Kolmasosa jättiluokan oppilaista tarvitsisi erityistukea opiskeluun.

Nimettömänä haastattelun antanut Hanna puhuu ryhmälle kaiutinmikrofonin kautta, että ääni kestäisi. "En ole koskaan ollut näin väsynyt", Hanna sanoo Ylen haastattelussa.

Miten tässä näin pääsi käymään?

Erityisluokanopettaja Maija Koski pitää tavallisten peruskoululuokkien tilannetta painajaisena. Hän ei vaihtaisi työtään luokanopettajan kanssa.

– Muutoksen taustalla on kaunis ajatus kaikille yhteisestä koulusta. Ketään ei leimata erilaiseksi, ja kaikki kelpaavat samoihin olosuhteisiin.

Yksi ihmiskunnan suurimmista neroista Albert Einstein sanoi: En koskaan opeta oppilaitani. Luon heille vain olosuhteet, joissa he voivat oppia.

Kosken luokalla se tarkoittaa kahta aikuista, yhdeksää oppilasta ja omaa opettajaa, joka opettaa kaikki aineet lukuunottamatta musiikkia ja teknisiä töitä.

Nyt nämä oppilaat halutaan samoihin ryhmiin muiden oppilaiden kanssa.

Opetushallitus myöntää, että erityisluokkien vähentäminen sattui ikävästi samaan aikaan koulusäästöjen kanssa. Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen päällikkö Ulla Laine toivoo erityisluokkien sijaan joustavia pienryhmiä.

– Erityisluokkahan saattaa olla vaikka toisessa koulussa. Lapsi lähetetään jonnekin ihan muualle. Jonkun lapsen tilannehan voi olla vain hetkellisesti sellainen, että hän tarvitsee lisää tukea, Laine sanoo.

Vastaan taistelevat siis kaksi ajatusmaailmaa, mutta kumpi niistä toimii: erityisopetus vai inkluusio eli kaikkien ottaminen samaan ryhmään.

Melu haittaa oppimista

Hälyssä keskittyminen on hankalaa. Työpaikoilla avokonttoreiden kainaloon on ryhdytty lisäämään hiljaisia huoneita, joissa voi välillä keskittyä. Osan työstä voi tehdä etänä.

Aalto-yliopisto ja belgialainen Erasme-sairaala tutkivat lapsilla ja aikuisilla niin kutsuttua cocktailkutsu-ilmiötä (siirryt toiseen palveluun). Cocktailkutsuilla vieraat sukkuloivat puheensorinan keskellä ja käyvät sujuvaa small talkia yhden vieraan kanssa kerrallaan.

Kyky keskittyä yhteen äänilähteeseen melun keskellä kehittyy vasta iän myötä. Tutkimuksessa oli aikuisia ja 6–9-vuotiaita lapsia. Kaikkein vaikeinta melussa keskittyminen oli lapsilla, joilla oli oppimishäiriöitä.

Nyt tavalliset luokat ovat kuitenkin pahimmillaan 50 oppilaan kaoottisia tiloja, joissa kaikki taistelevat elintilasta.

Maija Koski / erityisluokanopettaja / Helsinki 19.02.2019
Maija Koski on tehnyt erityisluokanopettajan työtä 25 vuotta. Jouni immonen / Yle

Laaja kirjo diagnooseja

Erityisluokilla oppilaiden diagnoosien kirjo on iso: laaja-alaisia oppimishäiriöitä, neurologisia diagnooseja, keskittymisongelmia.

Erilaisia kirjainyhdistelmiä riittää: esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriö ADHD ja Aspergerin syndrooma.

Tietosuoja on tiukka. Opettaja ei saa tietoa oppilaiden diagnooseista. Erityisopettajan on saatava vanhempien luottamus. Kun se syntyy, tietoa lasten tilanteesta on helpompi saada. Mutta vain, jos vanhemmat päättävät luottaa.

Tiedonpuute ei ole kuitenkaan este.

– Lapsi on lapsi ja oppilas, ja oppilas oppii ilman diagnooseja. Matkan aikana kyllä selviää, miten se onnistuu ja mikä häntä kiristää, Koski sanoo.

Maija Koski on tehnyt erityisluokanopettajan työtä 25 vuotta. Hän ihmettelee, miksi Suomessa demonisoidaan erityisluokkia. Kaikki eivät pärjää 50 oppilaan yhteisluokissa.

– Opettaja heitetään syvään päähän ja erityislapselle se on pedagoginen heitteillejättö, Koski sanoo.

Tätä sanotaan siis opetuskielessä inkluusioksi.

Kaikille ei sovi, että luokka vaihtuu koko ajan

Ilmiö sai alkunsa, kun koulua kehitettiin lapsille, joilla oli fyysisiä vammoja. Kouluihin rakennettiin pyörätuoleille ja rollaattoreille ramppeja ja hissejä.

Mukaan haluttiin myös oppimishäiriöstä kärsivät. Periaatteessa luokassa pitää olla silloin koulunkäyntiavustaja. Mutta aina niin ei ole.

Syntyi jättiluokkia, joissa on mukana sekä “tavallisia oppilaita” että erityistuen tarpeessa olevia lapsia. Niitä, jotka oppivat hitaammin eivätkä pysty keskittymään.

– Erityisluokkien maine eristävinä yksikköinä on tosi vanhanaikaista. Kaikille ei sovi, että opettaja tai luokkahuone vaihtuu koko ajan. Miksi tällaista mahdollisuutta ei voi tarjota oppilaalle, jos hän sitä tarvitsee? Koski kysyy.

Yhtenä onnistumisen merkkinä Koski pitää sitä, että kaikki hänen erityisoppilaansa ovat saaneet peruskoulun jälkeen jatko-opintopaikan.

Se on yksi tapa mitata, miten suomalainen peruskoulu on onnistunut.

Jutusta voi keskustella klo 20 asti.