Porokisojen konkarit tietävät, millaisesta porosta tulee hyvä ajokas – kisa nopeimmasta porosta alkaa viikonloppuna

Viikonloppuna lähtöhäkkien luukut heilahtavat auki ja kevään porokisakausi alkaa.

porokilpailut
Antti Niilo Länsman
Kisat ovat aina kiehtoneet, oli se mikä kisa tahansa, kunhan on kisa. Sellainen höpsö minä olen aina ollut, nauraa Antti Niilo Länsman.Kaija Länsman / Yle

UtsjokiSe on kuin tarttuva tauti, josta ei parane koskaan. Nuorgamilaista 83-vuotiasta Antti Niilo Länsmania se on kiusannut aina, nimittäin kova kilpailuvietti.

– Kilpaileminen on minulla vähän niin kuin veressä. Kisat ovat aina kiehtoneet, oli se mikä tahansa, kunhan on kisa. Sellainen höpsö olen aina ollut, nauraa Länsman ja heittää jäkälätukon hihnassa oleville kilpaporoille.

Länsman on lapsuudesta asti taamonut poroja, eli kouluttanut niistä ajoporoja.

– Enhän minä muuta osaakaan, ja pitäähän minullakin tekemistä olla. Muuten minusta tulee vaivainen pirtissä istuja, jos en liiku. Tämä on kuin lääkettä.

Kilpaporojen harjoitusohjelmaa ei mielellään haluta kovin tarkasti paljastaa. Kysyttäessä Länsman vastaa kierrellen, että porot ovat vähän kahlanneet umpisessa ja laukkoneet ylämäkeen.

Antti Niilo Länsman palkintopallilla Luoston poro cup -osakilpailun yhteydessä vuonna 2012.
Antti Niilon Länsman palkintopallilla vuonna 2012 Luoston porokisoissa.Vesa Toppari / Yle

Porokisoissa tarvitaan nopean poron lisäksi myös onnea

Tänä viikonloppuna alkaa kevään porokilpailukausi Rovaniemellä. (siirryt toiseen palveluun) Ensimmäisessä kisassa nähdään, miten kenenkin harjoitusohjelma on tepsinyt. Ensimmäisillä kisoilla ei Länsmanin mukaan ole vielä kovin suurta merkitystä.

– Minä ajattelen ensimmäisiä kisoja vähän niin kuin harjoituskisoina. Porot oppivat laukkomaan. Ensimmäisten kisojen jälkeen ne oppivat, mistä tässä on kyse.

Rovaniemen alkueräajojen lähdöissä lähetetään kerrallaan viisi poroa yhtä aikaa radalle mittelemään nopeimmasta ajasta. Radan pituus on kilometri.

– Kisoissa pärjäämiseen tarvitaan rutkasti myös onnea. Lähtöpaikka ja ryhmä sekä radan kunto merkitsevät paljon. Kilpailun voitto koostuu monesta eri tekijästä, kertoo Länsman.

”Kisoihin lähteminen on niin veressä, ettei siitä taida koskaan päästä”

Kun hieman heilauttaa rehuämpäriä, kerääntyy ympärille nopeasti isokokoisia kavereita. Utsjokelainen Eero Länsman ruokkii kilpaporojaan ja valmistautuu lähtemään kuuden poron kanssa talven ensimmäisiin kisoihin.

Viimehetken konsteja ei ole. Nyt täytyy enää muistaa pakata porot, sukset ja länget eli valjaat pakettiautoon ja huristella 500 kilometriä etelän suuntaan.

Eero Länsman
Voi tulla hyviä aikoja, jos on lentokeli, tai ohut hankikeli. Sehän se nopein keli on. Silloin on porolla hyvä laukkoa ja suksi luistaa, kertoo Eero Länsman.Kaija Länsman / Yle

– Kyllä se vähän jännittää kun kisat lähenevät. Enää ei kuitenkaan polttele, kuten nuorempana. Kisoihin lähteminen on niin veressä, ettei siitä taida koskaan päästä, arvelee Eero Länsman.

Poro cup -osakilpailut

23.–24.2.2019

Rovaniemi

02.–03.32019

Yli-Ii

08.–10.3.2019

Luosto

15.–17.3.2019

Ranua

23.–24.3.2019

Lankojärvi

30.–31.3.2019

Inari, porokuninkuusajot

”Pieni suivakko, siitä se tulee melkoinen ajokas”

Eero Länsman on ollut kauan mukana porokisoissa. Pikku-Salkoksi kutsutulta isältään, Uula Länsmanilta,hän sai kerran elämänohjeen, jota on siitä saakka seurannut.

– Silloin kun aloitin taamomisen, edesmennyt isäni neuvoi taamomaan pikku suivakon (vaalean poron), siitä se tulee melkoinen ajokas. Sen neuvon olen muistanut, ja kyllä minun suivakkohärät ovatkin olleet hyviä ajokkaita, kertoo Länsman.

Ei sellaista kilpaporokeskustelua, etteikö se jossain kohtaa kääntyisi yhteen pieneen suivakkoon, Eurokkaaseen. Se voitti viisi kertaa porokuninkuuden (siirryt toiseen palveluun), joka on himotuin saavutus porokisailijoiden keskuudessa. (siirryt toiseen palveluun)

– Eurokas oli pieni suivakko. Pitkäselkäinen, ei missään nimessä korkea. Mitä pidempi selkä, sitä paremmin se jaksaa, paljastaa Länsman.

Eurokkaalla oli tietty ominaispiirre, jota seuraamalla sen tunteneet saattoivat päätellä kisamenestyksen, vaikka poro oli vasta radalla.

– Siitä näki laukkoiko se tosissaan. Jos se painoi oikean korvan alas, vauhti oli kohdallaan. Jos se nosti korvansa, tiesin, että se höllää vauhtia, muistelee Länsman härkäänsä.

Eurokas
Eurokas radalla vuonna 2010YLE/Raimo Torikka

Nyt Länsman perheineen ei ole asettanut tavoitteita. Ensimmäisen kisan tarkoitus on vain nähdä omien porojen vauhti.

– Ensimmäisissä kisoissa näkee, miten harjoittelu on onnistunut ja kannattaako koko hommaa enää jatkaa. Kärkivauhdissa pitää pysyä, jos keväämmällä aikoo palkintosijoja saavuttaa.

– Ensimmäisten kisojen perusteella en osaa tulkita muiden kuin omien porojeni vauhtia, kertoo Länsman.

On tietty keli jolloin on mahdollisuus saavuttaa kovia aikoja.

– Se on kelistä kiinni. Voi tulla hyviä aikoja, jos on lentokeli tai ohut hankikeli, joka on nopein keli. Silloin porolla on hyvä laukkoa ja suksi luistaa. Tärkeintä on kuitenkin päästä kisoihin. Hauskaahan se vielä on katsella kisoja, sanoo Länsman.

Kuumaan sarjaan pääsee poro, joka on joskus onnistunut saavuttamaan kilometrin matkalla alle 1.19.00 ajan. Tutustu kilpailusääntöihin täällä. (siirryt toiseen palveluun)

Marko Tervaniemi.
Porokuski Marko Tervaniemi on harjoitellut ahkerasti kevään kisakautta varten.Anja Kaarret / Yle

Ajajan täytyy treenata jalka- ja pakaralihaksensa ja pysyä suksilla

Kun lähtöhäkkien ovet aukenevat ja porot suorastaan syöksyvät radalle, ohjastan täytyy olla hereillä ja kunnossa.

Inarilainen Marko Tervaniemi on nuoruudesta asti ohjastanut kilpaporoja, eikä vielä ole lyönyt suksiaan naulaan. Hän on juossut, pelannut jalkapalloa ja tietysti hiihtänyt reilun kuukauden mittaista kisakautta varten.

– Silloin kun kisakausi on alkamaisillaan, harjoittelen itse ajoa. Se on parasta treeniä. Otan parikymmentä starttia ennen varsinaisia kisoja, kertoo Tervaniemi.

Jalka- ja pakaralihasten täytyy olla iskussa. Kyykkyasennossa ajaminen rasittaa juuri näitä lihaksia. Ohjastajalta vaaditaan myös järkkymätöntä tasapainoa. Kuskin tulee tuntea ohjastettavat porot.

– Porot ovat luonteeltaan erilaisia. Täytyy tietää, miten kutakin poroa ajaa. Joku voi olla sellainen että pelkää hihnaa, jolla voi säädellä poron vauhtia, kertoo Tervaniemi.

Poro cup osakilpailu Luostolla vuonna 2012.
Kyykkyasennossa ajaessa ajajan reisi- ja pakaralihakset ovat kovilla.Vesa Toppari / Yle

Voitto ei ole tärkeintä, mutta kyllä tappio välillä sapettaa.

– En lähde aina voittamaan. Tärkeintä on päästä ajamaan. Jos häviän, niin kyllä tappio kirvelee sen päivän, mutta suuntaan sitten ajatukset seuraaviin kisoihin.

Tervaniemi uskoo, että ensimmäisissä kisoissa vahvin ja nopein voi olla viime vuoden kuninkuusporo, Rauni Näkkäläjärven omistama Tulimus. Vahvoja vastustajia ovat myös eteläpalkisten porot Tälli, Mellakka ja Annin Suivakko.

Norjalainen porokisailija on lannistunut, kun ei pääse Suomen kisoihin

Porokisapiireissä jokainen tuntee norjalaisen Ánne-Risten Saran. Tullessaan aikanaan Ena ja Ena Kakkosen kanssa Suomen kisoihin hän puhdisti palkintopöydät pokaaleista. Nykyään häntä ja hänen härkiään ei enää nähdä Suomen kisoissa.

Hirvieläinten näivetystauti CWD sulki rajat. Norjan poroilla ei tulla enää Suomen kisoihin. Sara on ottanut raskaasti asian.

– Olen miettinyt, että lopetan porokilpailun siihen saakka että rajat taas aukenevat.

– Into ei ole enää sama kuin silloin, kun saimme tulla Suomen kisoihin, kuvaa Sara tuntemuksiaan.

Ánne Risten Sara
Ánne-Risten Sara on kotoisin Norjan Kautokeinosta.Kaija Länsman / Yle

Norjassa porokisamaailmaa hallitsi aiemmin kaksi seuraa. Nyt ne ovat yhdistetty ja laitettu Norjan saamelaiskäräjien urheiluosaston alle. Kilpailukalenteriin ei ole varmuudella merkitty kuin yksi kisa. Se ajetaan 2.3.–3.3.2019 Norjan Kautokeinossa. Muista kisoista ei ole tietoa, kertoo Sara, joka istuu itsekin väliaikaisessa porokisahallituksessa.

– Suomessa on isommat kisat. Hyvä jos saamme täällä Norjassa kisoihin 30 kilpaporoa. Suomen kisoissa on lähes aina jopa 200 poroa, vertailee Sara.

Hän kaipaa Suomen poro cup -kisoihin.

– Se ei ollut ennen matka eikä mikään ajaa Yli-Iihin asti kilpailemaan. Me lähdimme aina niin innoissamme Suomen kisoihin ja pääsimme tapaamaan tuttuja, muistelee Sara.

Kisat alkavat huomenna lauantaina aamupäivällä Rovaniemen Mäntyvaaranraviradalla. Sunnuntaina ajetaan finaaliajot ja iltapäivällä selviää kenellä oli ensimmäisten kisojen nopein ajokas.

Uutisen toimittanut Kaija Länsman kuuluu samaan paliskuntaan kuin Antti Niilo ja Eero Länsman.