Toimittajalta: Uusi Muumisarja on maksanut maltaita, ja se näkyy myös jäljessä

Aikamatka 1990-luvun kaksiulotteisesta Muumilaakson tarinoista vuoden 2019 kolmiulotteiseen Muumilaaksoon on monellakin tavalla tervetullut ja toivottu harppaus, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Jussi Mankkinen.

muumit
Muumilaakson väki uudessa animaatiosarjassa.
Moomin Characters & Gutsy Animations

Suhteeni muumeihin on syntynyt nimenomaan 1980-luvun Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuva-albumien myötä. En ole kauheasti välittänyt 1990-luvun Japanissa tuotetusta Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjasta, joka edustaa animea niin hyvässä kuin pahassakin.

Muumilaakson tarinan piirrosjälki on kylläkin sujuvaa, mutta värit ovat karamellimäisiä eikä sarjaa voi kovin anarkistiseksi sanoa. Tyylillisesti sarja on varmaankin ihastuttanut kawaiita eli söpöyttä haikailevia japanilaisia. Toisaalta kohderyhmänä ovat selvästi lapset, kun taas Janssonin 1950-luvun sarjakuvat on tehty pikemminkin aikuisille.

Sarjakuvien henkeä on parhaiten tavoittanut Muumit Rivieralla -elokuva (2014), joka perustuu Janssonin vuoden 1955 alkuperäissarjakuvaan. Monelle sarjakuvien railakkaasta sisällöstä tietämättömälle lapsiperheelle uusi muumikokemus oli hämmentävä: hyvänen aika, nehän juovat viinaa, keikistelevät bikineissä ja häviävät rahansa uhkapeleissä!

Onkin ollut iloinen yllätys huomata, että uusi Muumilaakso-sarja on huomattavasti särmikkäämpi kuin edeltäjänsä, eikä sitä ole tarkoitettu pelkästään lapsille. Mukana on aikuisia koukuttavia tarinalinjoja ja teemoja, esitysaikakin televisiossa on kello 20 ja yhdelle jaksoista on pistetty peräti ikäraja (K-7). Kyseisessä jaksossa esiintyy itse Mörkö.

Muumilaakson tarinoita -sarjan kotimaisista äänistä jäi mieleen nimenomaan Elina Salon tulkitsema Pikku Myy – harvoin on näyttelijän ääni sopinut näin mainiosti heijastelemaan animaatiohahmon persoonaa.

Uudessa sarjassa äänistä taas erottuu Lotta Lindroosin ilmeikkäästi ja vitsikkäästi tulkitsema Mymmeli. Olisiko Lindroos ollut kiinnostavampi vaihtoehto Muumilaakso-sarjan Pikku Myyksi kuin Putouksesta tuttu Kiti Kokkonen? Myös Markku Haussila jaksaa irrotella ja hassutella Nipsun roolissaan.

Sinänsä sarjan suomalainen ääninäyttelijätyöskentely on varmaa ja sulavaa, mutta toisaalta ei Lindroosia lukuunottamatta tarjoa suuria yllätyksiä. Mikään ei töki, ja kokonaisuus kuulostaa hyvältä.

Olisi ollut kiinnostavaa kuulla, kuinka Jennifer Saundersin ja Rosamund Piken kaltaiset brittinäyttelijät ovat suoriutuneet tehtävistään, mutta toistaiseksi referenssinä on ollut pelkkä englanninkielinen traileri.

Muumilaakson kahden ensimmäisen kauden hintalapuksi on muodostunut 20 miljoonaa euroa, ja se näkyy – tai oikeastaan sen on pakko näkyä – animaatiosarjan jäljessä. Visuaalinen ilme on kaikin puolin nautittava ja runsaisiin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota. Jopa muumien turkin tekstuuri näkyy lähikuvissa, mikä on tavallaan jännittävä lisä, koska olen aina mieltänyt muumit sileiksi ja karvattomiksi pulleropalleroiksi.

Toinen muumien fysiikkaan liittyvä asia on suu – ei tosin mikään ammottava jättiläiskita, vaan tilanteesta riippuen kasvojen jommalle kummalle ilmestyvä pikkuruinen ja hillitysti liikkuva aukko, mutta suu kuitenkin. Tavalliselle katsojalle tämä saattaa olla pieni juttu, mutta muumiuniversumissa sillä on merkitystä, koska Tove Janssonin luomilla hahmolla ei suuta alunperin ole ollut, ja hahmojen tunnetiloja on ilmaistu pelkillä silmien ja kulmakarvojen asennoilla.

Muumilaakso-sarjan taiteellisena asiantuntijana on toiminut koko prosessin ajan Moomin Characters Oy Ltd:n Sophia Jansson. Moomin Characters valvoo muumihahmojen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta hyvin tarkalla silmällä, joten luulen, että suuasiaa on puitu lukuisissa palavereissa tuntikausia ja siitä lienee väännetty kättäkin. On vaikeaa sanoa, mitä Tove Jansson olisi itse asiasta ajatellut.

Muumilaakso-sarjan kansainvälinen tekijätiimi on vieraillut Suomessa tutkimusretkillä ja tämä näkyy: kotoinen ja kotoiseksi helposti tunnistettava metsämme herää sarjassa eloon vuodenajoista riippumatta tuttuna ja aidon näköisenä. Luonto- ja maisemakuvissa on pyritty ainakin jonkinasteiseen realismiin, mikä on fantasiasarjassa viehättävä tyylikeino. Todentuntuisuutta lisäävät myös luonnoäänet, jotka on kaikki nauhoitettu Suomessa.

Kuriositeettina mainittakoon, että aluksi pohdiskelin, kuinka englanninkielinen, osittain vaihtoehtoinenkin popmusiikki à la Ed Harcourt soveltuu suomeksi puhuttuun muumisarjaan, mutta loppujen lopuksi tästä muodostuikin pikantti lisä, joka on tuonut Tove Jansson luomaan maailmaan uusia ulottuvuuksia ja mikä tärkeintä – kuronut sen osaksi nykyaikaa.

Aikamatka 1990-luvun kaksiulotteisesta Muumilaakson tarinoista vuoden 2019 kolmiulotteiseen Muumilaaksoon on monellakin tavalla tervetullut ja toivottu harppaus.

Muumilaakso (Moominvalley) on suomalais-brittiläinen yhteistuotanto. Ylen osatuottaman 13-osaisen sarjan takana on suomalainen tuotantoyhtiö Gutsy Animations. Muumilaakson ensimmäinen jakso on katsottavissa tänään Areenassa ja TV2:ssa klo 20.