Näillä malleilla Sipilän asettama työryhmä lähtisi uudistamaan sosiaaliturvaa – "Ryhmä ei aseta malleja paremmuusjärjestykseen"

Pääministeri Juha Sipilän hallitus käynnisti sosiaaliturvauudistuksen valmistelun loppuvuodesta 2017.

Sosiaaliturvauudistus
Juha Sipilä
Vesa Moilanen / Lehtikuva

Monet poliitikot ja politiikan tarkkailijat ovat ennustaneet, että seuraavan vaalikauden suurin asia on sosiaaliturvan uudistus. Ainakin mikäli sote-uudistus saadaan valmiiksi ennen sitä.

Tämän takia hallitus asetti toissa vuoden lopulla työryhmän pohtimaan, millaisilla malleilla sosiaaliturvaa voitaisiin uudistaa. Useat poliitikot ovatkin jarrutelleet kannanottojaan asiasta, ennen kuin niin sanottu Toimi-hanke on saatu päätökseen.

Työ on nyt valmis ja Yle esittelee työryhmän kolme mallia, joilla sosiaaliturvaa voitaisiin uudistaa. Lähdetään kuitenkin liikkeelle uudistamisen tavoitteista.

Sotu-uudistuksen tavoitteet

Kun Sipilän hallitus asetti työryhmän pohtimaan sosiaaliturvan uudistamista, se antoi työlle jopa viisi tavoitetta: työllisyysasteen nostamisen, eriarvoisuuden torjumisen ja vähentämisen, työn murrokseen sekä perherakenteiden muutokseen vastaamisen ja nykyistä yksinkertaisemman järjestelmän.

Taustalla on yhteiskunnan muutos, jossa työelämä vaatii työntekijöiltä entistä enemmän joustavuutta. Työntekijä voi saada leipänsä usealta työnantajalta ja useassa pätkässä.

Tämä haastaa sosiaaliturvajärjestelmää, jonka pitäisi kaikissa tilanteissa kannustaa työn vastaanottamiseen. Näin ei aina nykyjärjestelmässä ole, sillä työnhakijat voivat pelätä joko tukiensa menettämistä tai joutumista taisteluun tukiensa puolesta.

Suomi tarvitsee kuitenkin nykyistä korkeampaa työllisyysastetta, jos se aikoo rahoittaa kestävällä tavalla hyvinvointipalveluita. Tätä korostaa syntyvyyden väheneminen.

Työryhmän tuottamat mallit ottavat kantaa kolmeen peruskysymykseen.

1) Pitäisikö tukien taso määräytyä yksilön vai perheen tulojen mukaan?

2) Pitäisikö tukien perustua erityisiin syihin vai pitäisikö niitä jakaa kaikille?

3) Pitäisikö valtion vaatia tuen saajalta tiettyjen ehtojen toteuttamista, ennen kuin hän saa tukea?

Ensimmäinen aihio: Perhemalli

Ensimmäinen malli painottaa perheen vastuuta jäsenestään ja ihmisille annetaan tukea sen jälkeen, kun hänen tarpeensa siihen on arvioitu.

Sosiaaliturvajärjestelmää malli yksinkertaistaisi yhdistämällä työikäisten syyperusteiset perusetuudet ja toimeentuloetuuden perusosan yhdeksi tueksi.

Kelan maksamia perusetuuksia ovat muun muassa työttömyysturvatuet ja sairauspäivärahat.

Yhdistetyssä etuudessa olisi kaksi tasoa. Korkeampi tuki maksettaisiin ihmisille, jotka osallistuvat työllistämistä ja kuntoutusta edistäviin palveluihin. Etuus sisältäisi lapsikorotuksen.

Matalampi tuki maksettaisiin ihmisille, jotka eivät osallistu palveluihin. Tätä tukea saisivat myös opiskelijat ja kotona lasta hoitavat äidit ja isät.

Toimeentulotukeen jäljelle jäävät korvaukset koottaisiin yhteen viimesijaiseksi tueksi, joka jaettaisiin tarpeen mukaan.

Asumismenoja puolestaan korvattaisiin perheen toimeentulon mukaan ja se olisi vastikkeetonta.

Vastaukset kysymyksiin:

1) Tuet määräytyvät perheen tulojen mukaan

2) Tukea jaettaisiin erityisten syiden perusteella.

3) Mallin korkeampi tuki edellyttäisi saajalta erityisten ehtojen täyttämistä eli palveluihin osallistumista, mutta alempi tuki olisi vastikkeetonta.

Mallin kolme vaikutusta:

1) Malli ohjaisi tukia pienituloisille perheille, sillä harkinnassa otettaisiin huomioon niiden tulot.

2) Malli kannustaa puolison työssäkäyntiin, mutta vähentää haluja perheen perustamiseen.

3) Tarpeen arviointi edellyttää määrittelyä ja lisää hallinnollista työtä.

1. perusturvamalli
Yle Uutisgrafiikka

Toinen aihio: Sekamalli

Työryhmän toinen malli yhdistää yksilöllisyyttä ja kotitalouden vastuuta jäsenestään. Samalla siinä painottuu vastikkeellisuus, eli etuisuuksien takia ihmisen pitää täyttää tiettyjä ehtoja.

Mallissa olisi myös kaksi tasoa. Alempi taso tulisi ihmisille, jotka eivät hakeudu töihin tai sitä tukeviin palveluihin. Tuki olisi yksilöllinen, mutta sen tasoon vaikuttaisivat kotitalouden tulot.

Tätä korkeampaa tukea puolestaan saisivat ihmiset, jotka joko saisivat töitä tai kehittäisivät osaamistaan. Mallin ajatuksena olisi, että ihmiset huolehtisivat kouluttautumisestaan. Tällöin pitäisi huolehtia myös siitä, että palveluita on tarjolla.

Mallissa sairaus- ja vanhempainetuuksien saajat saisivat korkeampaa tukea. Lisäksi mallissa voitaisiin yhdistää yleinen ja eläkesaajan asumisetuus sekä toimeentulotuen asumismenojen korvaukset yhdeksi perhekohtaiseksi asumisen etuudeksi.

Vastaukset kysymyksiin:

1) Tuissa otettaisiin huomioon kotitalouden tulot.

2) Tuki olisi pääosin syyperusteista.

3) Alemman tason etuus maksettaisiin kaikille, mutta sen tasoa harkittaisiin kotitalouden tulojen mukaan. Korkeampi tuki velvoittaisi nykyistä enemmän.

Mallin kolme vaikutusta:

1) Vastikkeellisuus mahdollistaa tukien korkean tason.

2) Malli voi aiheuttaa kahtiajakautumista, sillä osa osallistuu palveluihin ja osa ei.

3) Malli kannustaa työllistymiseen ja osaamisen kehittämiseen.

2. perusturvamalli

Kolmas aihio: Yksilömalli

Työryhmän viimeinen malli on lähellä perustuloa. Siinä korostuvat vastikkeettomuus ja yksilökohtaisuus.

Mallissa vastikkeeton etuus korvaisi perusturvaetuudet ja perustoimeentulon. Perusturvaeduilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sairauspäivä-, vanhempainpäivä-, kuntoutuspäivä, opintorahaa sekä työttömyysetuja ja kotihoidontukea.

Etuuden saisivat kaikki 18 vuotta täyttäneet laillisesti Suomessa oleskelevat ihmiset, eikä etu edellyttäisi saajalta mitään toimia. Työtulot ja muut tulot vähentäisivät etuutta.

Jäljelle jäisi toimeentulotuki, jota myönnettäisiin tarpeen mukaan.

Vastaukset kysymyksiin:

1) Jokainen saisi samantasoisen tuen, eikä sen jakamiseen vaikuttaisi yksilön eikä perheen tulot.

2) Etuutta jaettaisiin kaikille ilman erityisiä syitä, mutta se vähenisi tulojen mukaan.

3) Tuki ei edellytä ihmiseltä mikään ehtojen toteuttamista.

Mallin kolme vaikutusta:

1) Selkeyttää järjestelmää merkittävästi.

2) Malli johtaa mataliin tukiin, mikäli etuudet määritellään julkisen talouden kannalta kestävälle tasolle. Tämä voi johtaa siihen, että täydentäviä tukia joudutaan muodostamaan.

3) Lisää nykyjärjestelmään verrattuna ennustettavuutta siitä, miten työpaikan vastaanottaminen vaikuttaa tukien tasoon.

3. perusturvamalli

Lopetus: Miten uudistus tehdään?

Työryhmä ”ei aseta malleja paremmuusjärjestykseen”. Sen mukaan kyse on ennen kaikkea poliittisesta valinnasta.

Tärkeintä olisi, että puolueet löytäisivät yhteisymmärryksen siitä, miltä pohjalta kehitystyötä voidaan viedä eteenpäin. Ryhmä suosittaa, että uudistusta vietäisiin parlamentaarisesti eteenpäin ja sitä kehitettäisiin useiden hallituskausien aikana vaiheittaisesti.

Raportti ei myöskään ota kantaa etuisuuksien tasoon. Kysymys on työryhmän mukaan poliittinen ja siihen pitääkin saada puolueilta vastaus.

Työryhmän suosituksissa pyritäänkin välttämään sote-uudistuksesta tutut sudenkuopat.

Sosiaaliturvan uudistamismalleista voi keskustella tämän jutun lopussa klo 22:een.