Ammattivalokuvaaja joutuu usein itseinhossa kierivän lohduttajaksi – näillä kolmella vinkillä onnistut valokuvissa paremmin

Yli 15 vuotta valokuvaajana toiminut arvelee, että nuorten kriittisyys itseään kohtaan on kasvanut sosiaalisen median myötä.

valokuvaus
kuvaaja kuvaa
Moni löytää itsestään vikoja kuvaustilanteessa. Kuvassa valokuvaaja Irina Kolomijets.Jani Aarnio / Yle

– Minusta on sitten vaikeaa saada hyviä kuvia.

Tämän lauseen ammattivalokuvaajat kuulevat useimmilta kuvattaviltaan.

Usein ihmiset luettelevat ensimmäisenä studioon saapuessaan, mitä vikoja heidän kasvoistaan tai kehostaan löytyy. Lähes kaikki ovat kriittisiä itseään kohtaan, naiset ja tytöt hiukan miehiä enemmän.

– Miehet eivät välttämättä tuo epävarmuuttaan yhtä avoimesti esille, valokuvaaja Anrietta Kuosku kertoo.

Nuoret ovat tyypillisesti kriittisempiä itseään kohtaan kuin iäkkäämmät. Yli 15 vuotta valokuvaajana toimineen Irina Kolomijetsin mukaan varsinkin nuorten tyttöjen kriittisyys itseään kohtaan valokuvaustilanteissa on lisääntynyt kuluvalla vuosikymmenellä.

Syyksi hän arvelee sosiaalisen median kuvapalveluiden luomaa vääristynyttä todellisuutta.

– Sosiaalisessa mediassa julkaistut kuvat menevät suodattimen ja tiukan seulan läpi. Yleistynyt kuvankäsittely voi vääristää kuvaa todellisuudesta.

Irina Kolomijets kuvaamassa
Tamperelainen valokuvaaja Irina Kolomijets ohjeistaa kuvattavaa. Kemia valokuvaajajan ja kuvattavan välillä on tärkeää, jotta parhaat puolet saadaan esiin.Jani Aarnio / Yle

Eräs Kolomijetsin kuvaama rippikouluikäinen tyttö ei ollut tyytyväinen yhteenkään hänestä otettuun otokseen.

– Tyttö ilmoitti haluavansa kauneusleikkaukseen, vaikka yhdessä tytön äidin kanssa koetimme tukea häntä armollisuuteen itseään kohtaan.

Kolomijetsin mukaan tytön itsekriittisyys oli niin kovaa, että hän mietti, olisiko asiaa tarpeen käsitellä esimerkiksi psykologin kanssa.

– Haluaisin jollain tavoin suojella nuoria lisääntyviltä paineilta ja itsekriittisyydeltä.

Myös Kuosku arvelee sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien vaikuttavan siihen, kuinka armollisesti ihmiset suhtautuvat omaan ulkonäköönsä tai heistä otettuihin valokuviin.

Kehuminen kannattaa

Psykologin roolia ammattivalokuvaajat eivät voi ottaa, mutta herkkyyttä ja vuorovaikutustaitoja ammatissa tarvitaan.

Yhteys kuvaajan ja kuvattavan välillä on tärkeää ja rentoutuminen heijastuu kehoon, kasvoihin ja ilmeeseen. Siksi Anrietta Kuosku kertoo kuvaavansa usein liikettä.

Myös kehuminen on tärkeää, sillä se saa ihmisen hehkumaan. Molemmat valokuvaajat myöntävät välillä kehuvansa kuvattaviaan, jotta saisivat heidät rentoutumaan.

– Omaksi tiedokseen voi jättää sen, jos joku asento ei näytä parhaalta mahdolliselta. Positiivisen kautta ohjeistaminen toimii paljon paremmin, Kuosku kertoo.

Kriittisistä alkuasetelmista huolimatta moni ihastelee Kuoskun mukaan lopputulosta ja sitä, kuinka kauniita kuvia heistä yllättäen saa.

Onko osa ihmisistä valokuvauksellisempia?

Ammattivalokuvaajat vakuuttelevat kilpaa, että kaikista ihmisistä voi saada kauniita, edustavia otoksia. Onko "valokuvauksellisuutta" siis olemassakaan?

Kuoskun mielestä osalla ihmisistä esimerkiksi kasvojen luusto voi olla sellainen, ettei kuvakulmalla ole niin suurta merkitystä kuvan onnistumisen kannalta. Kaikki voivat kuitenkin onnistua valokuvissa.

Anrietta Kuosku
Tamperelainen valokuvaaja Anrietta Kuosku kuvaa Instagram-tilinsä kuvat puhelinkameralla. Niiden ominaisuudet riittävät yhä monipuolisempaan käyttöön.Anrietta Kuosku

– Valokuvaajan ammattitaitoa on löytää ihmisen valokuvauksellisuus ja parhaat puolet.

Kolomijets muistuttaa, että kasvot eivät ole symmetriset. Siksi kuvaajan kokeilee eri kuvakulmia parhaat puolet löytääkseen.

Symmetrisyys tai sen puute voikin olla eräs syy siihen, miksi pidämme tutkimusten mukaan enemmän peilikuvastamme, kuin meistä otetuista valokuvista.

Syynä on se, että olemme tottuneet näkemään itsemme peilien kautta. Peilistä katsottuna oikea ja vasen puoli ovat toisin päin verrattuna siihen, miten muut meidät näkevät.

Kun näemme itsemme valokuvassa eli siten, kuin muut meidät näkevät, kuva näyttää meistä vieraalta ja vähemmän viehättävältä. Tuttu näky herättää nimittäin alitajuisesti positiivisempia reaktioita kuin vieras.

Kenties siksi kännykän etukameralla otettu selfiekuva on niin suosittu.

Sekä Kuoskun että Kolomijetsin mukaan nykyaikaiset kännykkäkamerat ovat laadukkaita ja riittävät harrastelijalle hyvin.

– Kalustolla on merkitystä vasta sitten, kun on visio ja tietotaitoa siihen, mitä tehdä kalustolla.

Kolme vinkkiä parempiin kuviin

Anrietta Kuosku ja Irina Kolomijets antavat vinkit, joilla onnistut paremmin selfieissä tai kotioloissa otettujen kuviesi kanssa.

1. Älä jämähdä paikoilleen

Studiossa kuvatessaan Kuosku kertoo pyytävänsä kuvattavaa vaihtelemaan asentoa ja liikkumaan hieman kokoajan. Myös kotioloissa kannattaa kuvata liikettä ja ottaa paljon kuvia ja ilman varsinaista yritystä poseerata kameralle.

Kuosku neuvookin välttämään paikoilleen jämähtämistä ja vaihtelemaan esimerkiksi painoa jalalta toiselle kehon rentouttamiseksi.

2. Valaistus kuntoon

Valaistus on olennainen osa sekä ammattimaista valokuvausta että itse napattuja selfiekuvia. Suuri merkitys on sillä, mistä suunnasta ja miltä korkeudelta valo tulee. Kasvoja liikuttelemalla voi tarkkailla, miten varjot muodostuvat kasvoille.

Kuoskun mukaan paras valaistus itse otetuille selfiekuville on ikkunan edessä siten, ettei aurinko paista suoraan sisään. Tuolloin valo on pehmeä, toisin kuin kovien loisteputki- tai ledvalojen alla.

Esimerkiksi kovan keinovalaistuksen alla kulmaluut voivat varjostaa silmiä ja luoda vaikutelman silmäpusseista.

3. Eläydy tilanteeseen

Kameran edessä kannattaa uskaltaa nauraa. Kuosku neuvoo, että kameran edessä voi kokeilla erilaisia ilmeitä. Itselleen voi jopa kuvitella erilaisia tunnetiloja ja kokeilla, miten ne vaikuttavat lopputulokseen. Aina selfietä ottaessa ei myöskään tarvitse katsoa suoraan kameraan.

Kolomijets kertoohuomanneensa, että kun kuvattava saa päälleen asun, esimerkiksi historiallisen viikinkiasun, olemus muuttuu. Ryhti paranee ja ihmiset kantavat itsensä juhlavammin, kun taustalla on tarina, johon eläytyä.