Diabeetikot kyllästyivät odottamaan ja rakensivat omat keinohaimansa – Valviraa huolettaa, kuka ottaa vastuun

Ella Kähösen miesystävä rakensi hänelle keinohaiman internetistä löytyvien ohjeiden avulla.

diabetes
Kimmo Venäläinen ja Ella Kähönen istuvat yhdessä sohvalla.
Kimmo Venäläinen ja Ella Kähönen iloitsevat siitä, että itse rakennettu keinohaima on helpottanut Kähösen elämää.Kalle Purhonen / Yle

Kuvittele, että sinun täytyy ratkaista laskutehtävä viiden minuutin välein joka päivä. Numerot eivät antaisi rauhaa edes öisin.

Se olisi varmasti mahdoton tehtävä.

Ella Kähösen keinohaima pystyy tuohon tehtävään helposti. Koodattu järjestelmä voi tehdä vuorokaudessa jopa 288 hoitopäätöstä Kähösen puolesta. Alle vuoden aikana se on annostellut hänelle insuliinia melkein 20 000 kertaa. Koneelle se on helppo tehtävä, mutta ihmisille ylivoimaisen uuvuttava. Ja tähän keinohaimojen toiminta perustuu. Kone jaksaa seurata tilannetta paljon useammin kuin ihminen.

Kähösellä on ykköstyypin diabetes. Se on sairaus, jossa haima ei tuota insuliinia. Siksi Kähösen täytyy saada insuliinia kehoonsa muulla tavoin. Vaikka diabeteksen hoito on kehittynyt paljon, on Kähönen yksi heistä, jotka ovat kyllästyneet laitteiden kehittämisen hitauteen.

Niinpä hän innostui kun kuuli netissä olevasta ohjeesta. Ohje kertoo, kuinka ihminen voi rakentaa itselleen keinohaiman eli järjestelmän, joka annostelee insuliinia automaattisesti.

Haiman rakentaminen alkoi puoliksi vitsistä

Kun ihminen syö, ruuan hiilihydraatit hajoavat sokeriksi ja kulkeutuvat vereen. Terveen ihmisen haima erittää tällöin insuliinia, joka siirtää sokeria soluille. Näin veren sokeripitoisuus laskee.

Diabeetikolla verensokeri nousee, eivätkä solut saa tarvitsemaansa sokeria, koska haima ei tuota insuliinia. Siksi insuliinia täytyy saada muulla tavoin.

Ennen insuliinin keksimistä ykköstyylin diabeetikkojen elämä oli lyhyt. 1800-luvulta alkaen sairautta hoidettiin esimerkiksi nälkäkuurilla. Ajatuksena oli se, että mitä vähemmän potilas söi, sitä pidempään hän eli. Potilas kuoli lopulta nälkään. (siirryt toiseen palveluun) (Diabetesliitto).

Insuliinin merkitys keksittiin 1920-luvulla. Diabeteksen hoito mullistui täysin: luurangonlaihat lapset vahvistuivat muutamassa kuukaudessa terveiden lasten kaltaisiksi.

Hoidon kehittymisestä huolimatta siihen liittyy yhä ongelmia. Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikan mukaan vain alle kolmannes potilaista saavuttaa hoitotavoitteensa. Esimerkiksi diabeetikoilla on moninkertainen riski siihen, että heidän jalkansa joudutaan amputoimaan (siirryt toiseen palveluun). (kaypahoito.fi).

Ella Kähösen verensokeriarvot eivät juuri koskaan olleet tavoitelukemissa. Korkea verensokeri väsytti. Yöllä taas verensokeri saattoi laskea, mikä vei Kähösen voimat. Välillä hänen miesystävänsä Kimmo Venäläisen täytyi hakea avuksi pillimehu, kun Kähönen ei itse pystynyt liikkumaan tai nähnyt kunnolla.

Insuliinin puute ei aiheuta vain heikotusta vaan voi olla hengenvaarallinen. Kähönenkin on ollut elämänsä aikana muutamia kertoja sairaalassa myrkytystilan eli ketoasidoosin vuoksi. Sen lisäksi huonosti hoidettu diabetes saattaa vaurioittaa silmiä ja munuaisia sekä haitata jalkojen verenkiertoa. Siksi vaarana on happomyrkytyksen lisäksi esimerkiksi sokeus tai kuolio jaloissa.

Ella Kähönen ompelukoneensa äärellä.
Yksi Ella Kähösen harrastuksista on ompeleminen. Hänestä on ihanaa tehdä vaatteita värikkäistä kankaista.Kalle Purhonen / Yle

Ennen miesystävänsä rakentamaa keinohaimaa hänen täytyi monta kertaa päivän aikana mitata verensokeri, laskea syömänsä ruuan hiilihydraatteja ja laskea tietojen pohjalta kehon tarvitsema insuliinin määrä. Koska sairautta piti miettiä monta kertaa päivässä, Kähönen uupui hoitaessaan itseään.

– Teki mieli jättää kaikki välineet ja olla vaan.

Kähönen tilanne muuttui kun hän törmäsi Facebookissa julkaisuun, jossa kerrottiin keinohaiman rakentamisesta. Kähönen sanoi Venäläiselle hieman vitsaillenkin, että miesystävä voisi rakentaa hänellekin sellaisen.

Venäläinen alkoi tutkimaan asiaa. Ohjeet keinohaimojen rakentamiseen löytyi sivustoilta, joissa neuvotaan, millaisia välineitä järjestelmään tarvitaan. Sivustoilla on valmiiksi koodattuna ohjelma, johon syötetään omia tietoja.

Ohjeiden takana on Kähösen tapaan turhautuneita diabeetikkoja, jotka halusivat itse ratkaista hoitoonsa liittyviä ongelmia. Ensimmäisten joukossa keinohaiman lähdekoodin otti käyttöön suomalainen diabeetikon isä Sulka Haro, joka nykyään auttaa kehittämään keinohaimojen koodia. Hän on tutustunut ihmisiin ohjeiden takana.

Diabeetikot ottivat hoidon omiin käsiinsä

Kun Sulka Haron kaksivuotias poika sairastui diabetekseen, hän alkoi tutkimaan sairauden hoitoon käytettävää teknologiaa. Projektit, joissa luotiin avoimeen lähdekoodiin perustuvia keinohaimoja, olivat juuri alkamassa.

Monen diabeetikon mielestä näytti siltä, että uutta tekniikkaa sai aina odottaa, eikä kukaan ratkaissut hoitoon liittyviä ongelmia. Jotkut sairastuneet halusivat ottaa ratkaisujen luomisen omiin käsiinsä. Syntyi liike, joka otti tunnuslauseekseen #wearenotwaiting eli "me emme enää odota".

Ensimmäinen mullistava keksintö oli Nightscout-ohjelma, jolla potilaan verensokerin tiedot pystyttiin siirtämään nettiin. Näin diabeetikon lähipiiri pystyi seuraamaan tilannetta koko ajan. Silloin ei vielä ollut kaupallista tuotetta, joka olisi tehnyt saman.

Harolle oli silmiä avaavaa kuinka edellä yhdessä avoimella lähdekoodilla luotu laite oli verrattuna kaupalliseen teknologiaan. Nightscout toi helpotusta hänen vanhempana kokemaansa huoleen. Pieni lapsi ei osaa kertoa, jos jokin on diabeteksen takia huonosti eikä osaa seurata itse verensokeriaan.

– Kun lapsi diagnosoidaan, vanhemman huolen määrä on valtava. Yöllä kun katsoo lasta sängyssä makaamassa, ei voi ikinä tietää, onko hän tajuton koska verensokerit ovat matalalla vai nukkuuko hän. Sensorilla pystyy seuraamaan tilannetta ilman, että keskeyttää lapsen unta.

Laite auttoi Haron perhettä elämään enemmän kuten terveiden lasten perheet. Se oli kuitenkin vasta ensimmäisiä askeleita keinohaimojen keksimisessä.

Nightscout-projektin kautta Haro kiinnostui myös muista projekteista ja tutustui yhdysvaltalaisiin Dana Lewisiin ja Scott Leibrandiin. Lewisin ongelma oli, että hän nukkui liian sikeästi. Niin sikeästi, että hän ei herännyt diabeteslaitteiden piipitykseen. Äänen oli tarkoitus kertoa, että hänen verensokerinsa oli liian ylhäällä tai alhaalla.

Pariskunnan ensimmäinen tavoite oli ratkaista ongelma. He halusivat rakentaa niin kovaäänisen hälyttimen, että Lewis heräisi varmasti.

Seuraavaksi pari rakensi nettisivuston, joka laski valmiiksi miten paljon Lewisin tuli laittaa insuliinia tai syödä hiilihydraattia, jotta verensokeri pysyisi aisoissa. Tällaista matematiikkaa diabeetikot joutuvat ratkomaan jatkuvasti arjessaan.

Haron mukaan ihminen ei ole aina luotettava, vaikka laskut olisivat yksinkertaisia.

– Ajatellaan, että vanhemmat heräävät aamuyöllä. He saattavat olla unisia, vaikka silloin pitäisi pystyä tekemään järkeviä hoitopäätöksiä.

Hopeinen diabetesranneke.
Kähönen pitää ranteessaan tunnusta, joka kertoo hänen sairastavan diabetesta. Sairaudesta voi kertoa myös kaulakorun tai jopa tatuoinnin avulla.Kalle Purhonen / Yle

Samaan aikaan kun Lewis ja Leibrand kokeilivat laskusivustoaan, yhdysvaltalainen ohjelmoija Ben West tutki insuliinipumppujen toimintaa. Ensimmäiset insuliinipumput olivat diabeetikossa kiinni koko ajan ja hänen täytyi itse annostella nappia painamalla insuliinin määrää. West oli itsekin diabeetikko, joten hän halusi rakentaa koodin, jonka avulla pumppua pystyttäisiin ohjaamaan radion avulla.

Lewis ja Leibrand yhdistivät Westin keksimän koodin ja itse luoman laskukaavan ja paketoivat sen yhteen niin, että kuka tahansa voisi ottaa heidän keksintönsä käyttöönsä.

Nykyään yhdistelmä tunnetaan nimellä OpenAPS. Avoimella sivustolla on ohjeet keinohaiman rakentamiseen.

Keinohaima syntyy yhdistämällä kolme laitetta

Keinohaiman rakentaminen ei ole oikeastaan rakentamista, sillä siihen käytetään valmiina olevia laitteita. Lääkäreiden mukaan järjestelmää ei pitäisi edes kutsua keinohaimaksi, mutta sille ei ole parempaakaan nimeä tarjolla.

Ennen keinohaiman tekeminen vaati koodaustaitoja, mutta enää sitäkään ei vaadita. Yksinkertaisimmillaan itse tehtyyn keinohaimaan tarvitaan glukoosisensori, insuliinipumppu, bluetooth-lähetin, kännykkä tai tietokone sekä kaikille avoin algoritmi.

Keinohaiman toiminta perustuu siihen, että glukoosisensori mittaa viiden minuutin välein verensokerin. Kännykässä oleva sovellus tai tietokoneohjelma laskee tuloksen perusteella, kuinka paljon insuliinia ihminen tarvitsee ja lähettää tiedon pumpulle.

Kimmo Venäläisellä kesti noin viikko perehtyä aiheeseen ennen rakentamiseen ryhtymistä. Rakentamiseen meni kaksi viikkoa. Suurimpana ongelmana hänellä oli saada insuliinipumppu toimimaan kännykän kanssa. Ensikerralla hajosi puhelinkin.

Keinohaiman rakentaminen vaati tekniikkaosaamisen lisäksi sitä, että Ella Kähönen osasi kertoa omista arvoistaan, sillä niiden pohjalta sovellus rakennettiin ottamaan huomioon hänen omat tarpeensa. Jokaisen keho kun toimii hieman eri tavoin.

Kimmo Venäläinen katsomassa tietokoneen näyttöä.
Kimmo Venäläinen on hyvä käyttämään tekniikkaa, ja siksi keinohaiman kokoaminen häneltä onnistui, vaikka välillä pääsikin hieman ärräpäitä.Kalle Purhonen / Yle

Ensimmäisen viikon ajan Kähösen täytyi olla valmis jopa öisin vastaamaan uudelle laitteelleen, jotta se oppisi tuntemaan käyttäjänsä. Sovellus pyysi aina hyväksynnän ennen kuin ohjasi pumppua. Viikon jälkeen se alkoi toimia automaattisesti. Nyt sovellukselle täytyy kertoa syötyjen hiilihydraattien määrä, mutta muuten se toimii keräämisensä tietojen avulla.

Kimmo Venäläinen iloitsee siitä, että Ella Kähösen verensokerit ovat vihdoin suurimman osan aikaa tavoitetasolla.

– Verensokeri oli niin korkealla, että tulevaisuudessa olisi tullut erilaisia sairauksia kuten ongelmia jalkojen verenkierrossa.

Kähösen diabeteslääkäri Timo Korhonen ei tiennyt keinohaimasta ennen kuin Kähönen tuli vastaanotolle. Korhosesta sairauden hoito on muuttunut huonosta hyväksi. Korhonen arvelee, että itse rakennettu laite nosti Kähösen motivaatiota hoitaa itseään.

Kähönen kertoo, että hänen verensokerinsa on samalla tasolla kuin terveellä. Tavallisen insuliinipumpun kanssa lukema saattoi välillä käydä tavoitelukemissa.

Kuulostaa täydellisestä ratkaisulta. Joillekin itse rakennettu keinohaima onkin tuonut helpotusta elämään. Mutta mitä sitten, jos sattuukin jotain? Onko vastuussa haiman käyttäjä, rakentaja vai yksittäisen laitteen valmistaja?

Kuka kantaa vastuun?

Keinohaimaporukka -nimisessä Facebook-ryhmässä (siirryt toiseen palveluun)on jäseniä hieman yli 300. Kukaan ei tiedä, kuinka monella on itse rakennettu haima, sillä siitä ei pidetä minkäänlaista tilastoa. Muutaman arvion mukaan keinohaimaa käyttäviä voi olla muutamia kymmeniä Suomessa.

Facebook-ryhmän tiedoissa todetaan: "Kokoonpanon ylläpito ja säätö on hyvin pitkälti oman harrastuneisuuden varassa. Mitään tukinumeroita ei ole. Jos systeemi ei toimi, olet pahimmillaan nk. on_your_own ja parhaimmillaan pumppu jatkaa basalin annostelua."

Toisin sanoen itse rakennetun laitteen käyttäminen on omalla vastuulla.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on huolissaan itse rakennettujen laitteiden vastuukysymyksistä. Kukaan ei voi estää aikuista ihmistä käyttämästä tällaista laitetta. Toisaalta taas jotkut vanhemmat ovat koonneet koneen lapsensa käyttöön.

Valviran terveys, oikeudet ja teknologiaosaston johtaja Jussi Holmalahden mukaan heidän säännöissään todetaan, että valmistajalla on valmistajan velvollisuus.

– Jos jotain tapahtuu, niin siinä joudutaan vaikeaan tilanteeseen. Jos vaikka omainen kantelee viranomaiselle ja asiaa aletaan selvittää, niin ei se yksinkertaista ole. Kaikki ymmärtävät, että jos virittää itse autoa, takuu ei ole enää voimassa. Yhtäkkiä toinen rupeaa tekemään toiselle jotain keinohaimaa. On kyse potilaan elämästä, ja yhtäkkiä se on hyväksyttävää, Holmalahti toteaa.

Vastuukysymystä mutkistaa se, että laitteiden rakentajat rakentavat haimoja hyvänä työnä eivätkä ansaintamielessä. Jos työstä pyydettäisiin korvaus, se rikkoisi selvästi lakia.

Valvira aikoo olla yhteydessä virallisesti markkinoilla olevien laitteiden valmistajiin, joiden valmistamia pumppuja tai glukoosisensoreita saatetaan käyttää tee se itse -ratkaisuihin. Holmalahden mukaan tällainen käyttö on harmillista virallisten laitteiden valmistajille, jos he joutuvat vastuuseen itse tehdyn keinohaiman aiheuttamasta tapaturmasta.

Keinohaimaporukan Facebook-ryhmän ylläpitäjä Sulka Haron mielestä ongelmana on se, että Valviralla ei ole toimintatapoja sille, miten keskustella yhteisöjen kanssa. Valviran toiminta perustuu sille, että yritys tuo tuotteen markkinoille, jolloin heillä on myös vastuu tuotteen testaamisesta ja turvallisuudesta.

OpenAPS-järjestelmä on koottu yhdessä monen eri ihmisen kanssa silkasta halusta auttaa. Sivustot ovat vapaasti kaikkien käytössä, jolloin ei ole tahoa, joka esittelisi tuotteen Valviralle ja ottaisi vastuun turvallisuudesta.

Haro arvelee, että avoimen lähdekoodin tekijät ja ylläpitäjät kävisivät mielellään keskustelua Valviran kanssa ja hyötyisivät Valviran osaamisesta. Hänestä olisi myös hienoa, jos Valviran kautta pystyttäisiin keräämään haittailmoituksia, jolloin tekijät saisivat tietää, jos koodissa on jotain kehitettävää.

Holmalahti toivoo potilailta kärsivällisyyttä. Hän uskoo, että lähivuosina tekniikka tulee lopettamaan itse rakennettujen ratkaisujen käytön, kun ne vastaavat entistä paremmin yksilöllisiin tarpeisiin hoidossa.

Ella Kähösen näytöllä näkyy, miltä verensokerin tasot näyttävät.
Ennen keinohaimaa Ella Kähösen verensokeri teki usein nopeita syöksyjä ylös tai alas. Heittelehtivät verensokeri väsytti ja teki olon huonoksi.Kalle Purhonen / Yle

Ella Kähösen diabeteslääkäri Timo Korhosen mielestä suurin riski on, jos potilas ei hoida sairauttaan. Hän uskoo, että oman keinohaiman rakentajia tulee olemaan joka tapauksessa vain pieni määrä. Jos joku löytää avun tällaisesta ratkaisusta ja osaa koota järjestelmän itse, Korhonen nostaa hänelle hattua. Hän ei kuitenkaan halua ehdottaa potilailleen tee se itse -vaihtoehtoa.

– Elämä on täyttä riskiä. Tavallisellakin hoidolla sokeritasapaino voi horjua.

Korhonen näkee, että hänen vastuunsa lääkärinä on yrittää antaa neuvoja, jotta Kähönen osaa hoitaa itseään arjessaan eli vastuu on potilaalla itsellään.

– Ella on rakentanut auton, ja meidän pitäisi antaa liikennesääntöjä. Emme voi ottaa vastuuta koko ihmisen elämästä eli siitä mitä hän tekee arjessaan.

Voidaanko laitteiden turvallisuutta taata?

Ella Kähönen ja Kimmo Venäläinen eivät usko laitteen vaarallisuuteen. Heidän mielestään, jos tietää mitä tekee ja tutkii asiaa, itse rakennetussa keinohaimassa ei ole riskejä. Venäläisen mielestä järjestelmää on vaikea koota väärin.

Venäläinen arvelee, ettei Valvira ole tutustunut kauhean hyvin laitteistoon. Hänestä vastuukysymyksissä ei ole epäselvyyksiä.

– Se on jokaisen omalla vastuulla. Ellalta on kysytty kaikki ennen kuin tämä otettiin käyttöön.

Kähönen lisää, että laite on ollut hänellä jo vuoden eikä vaaratilanteita ole sattunut. Pari luottaa laitteen turvaominaisuuksiin. Sovellus ei anna annostella insuliinia tietyn rajan ylitse eikä samaa annosta heti peräkkäin.

Sulka Haro toteaa, että kaikista suurin riski hoidossa on, että ihminen annostelee insuliinin väärin.

– Turvattomuus johtuu osittain siitä, että ihmiset eivät tiedä diabeteshoidosta hirveän paljon. Lääkäreilläkin on oletus, että järjestelmä toimii kuten ihminen. Se antaisi kolme kertaa päivässä paljon insuliinia ja tekisi samalla laskuvirheitä kuten ihminen. Se olisikin supervaarallista.

Haro kertoo, että ennen kuin kukaan kirjoitti riviäkään koodia, algoritmille tehtiin riskianalyysi. Mikä voi mennä pieleen ja miten sen voi estää? Yhteisö tekee paljon sen eteen, että heidän kehittämänsä koodi olisi vähintään yhtä turvallinen kuin kaupalliset vaihtoehdot.

Esimerkiksi jos järjestelmä lakkaa toimimasta, insuliinipumppu alkaa toimia kuten se toimisi ilman sovellusta. Se osaa myös estää laitetta antamasta insuliinia tietyn määrän ylitse.

Vaikka algoritmi pohjautuu avoimeen lähdekoodiin, se ei toimi kuten Wikipedia, johon ilmestyy välillä kieliposkessa tehtyjä artikkeleita. Sivulta ladattu versio on monen ihmisen tarkistama, kukaan ei pysty suoraan koodaamaan sivustoille mitä haluaa.

Haro myöntää, että on teknisesti mahdollista muuttaa omalla koneellaan koodia niin, että sovellus antaa suuren annoksen insuliinia, mutta sen täytyisi olla tahallinen teko.

Terveysteknologian yritysten etuja ajava järjestö Sailab – MedTech Finland ry, on huolissaan lääkinnällisten laitteiden ohjeiden vastaisesta käytöstä.

Yhdistyksen toimitusjohtaja Laura Simik kertoo, että yritys on kuullut joidenkin käyttävän käytöstä poistettuja tai rikkinäisiä insuliinipumppuja.

Simik toteaa, ettei kukaan voi estää potilaita käyttämästä tällaisia laitteita, mutta korostaa, että esimerkiksi insuliinipumput on arvioitu korkean riskitason laitteiksi ja insuliini on väärin annosteltuna hengenvaarallinen. Jos joku käyttää laitteita ohjeistusten vastaisesti tai kokoaa niitä itse, vastuu on hänellä itsellään.

Keinohaimaporukan Facebook-ryhmän ylläpitäjä Sulka Haro ei ole kuullut, että potilaat käyttäisivät rikkinäisiä laitteita osana keinohaimaa. Hän ei usko, että kukaan muokkaisi myöskään insuliinipumppuja tai sensoreita saati rakentaisi itse näitä laitteita. Itse koottu haima lakkaa toimimasta, jos jokin siihen kuuluvista laitteista ei toimi.

– Haluamme, että ihmiset käyttävät vain ehjiä, virallisesti tutkittuja laitteita. Missään muussa tapauksessa ei voida taata, että ne ovat turvallisia.

Keinohaimoista ei haluta suosittuja

Vaikka Ella Kähösen lääkäri Timo Korhonen on ollut tyytyväinen uuden laitteen tuloksiin, on hän ehdottanut vaihtoa uuteen markkinoille tulleeseen keinohaimaan. Kähönen ei innostunut vaihtoehdosta, sillä hänestä siinä ei pystynyt vaikuttamaan säätöihin niin paljon kuin itserakentamassa haimassa.

MiniMed 670 -järjestelmä toimii periaatteiltaan samalla tavalla kuin avoimen lähdekoodin itse rakennettu versio. Tampereen kaupungin diabetesvastaanoton vastaava lääkäri Elina Pimiä uskoo, että laite voi tuoda avun erityisesti diabeetikoille, joiden verensokeri vaihtelee suuresti, jolloin hoitotasapainon löytäminen insuliinin kanssa on haastavaa (siirryt toiseen palveluun) (Turun Sanomat).

Sulka Haro arvelee, että muutamien vuosien sisällä markkinoille on tulossa useita keinohaimoja. Tällöin potilailla olisi enemmän vaihtoehtoja löytää itselleen sopiva hoitokeino.

Nämä ovat tietysti hyviä uutisia, mutta jo Turun Sanomien otsikossa todetaan, että tällä hetkellä testattu keinohaima on niin kallis, ettei se ole kaikkien ulottuvilla. Laitetta ei voi ainakaan vielä tarjota ensisijaisena vaihtoehtona.

Sekä Kähösen lääkäri Timo Korhonen että Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka ovat sitä mieltä, että Suomessa hoito ei ole tasa-arvoista. Kaikki eivät saa käyttöönsä sellaisia laitteita kuin haluaisivat ja josta hyötyisivät.

Sailab – MedTech Finlandin toimitusjohtaja Laura Simikin mielestä Suomessa ajatellaan liian usein uusia ratkaisuja menoeränä. Hän toivoo, että entistä enemmän hoitoa suunniteltaisiin potilaiden kanssa, jotta heidän ei tarvitsisi turvautua itse rakennettuihin vaihtoehtoihin.

– Olen hirveän harmissani, että potilaat kokevat, että olisimme heitä vastaan kun huomautamme turvallisuudesta. Olemme samalla puolella siinä, että terveysteknologioita tarvitaan, mutta niiden täytyy täyttää lainsäädännön mukainen taso.

Haro toivoo, että tulevaisuudessa hyväksytyt laitteet tekevät heidän työstään turhan. Kehittäjien tavoitteena ei ole tehdä itse rakennetuista haimoista suosittua vaihtoehtoa vaan tarjota vaihtoehtoa kunnes parempia vaihtoehtoja tulee markkinoille.

– Riemumielin rupean käyttämään kaupallista järjestelmää kun sellainen tulee. Kenelläkään ei ole tarkoituksena jatkaa, kun kaupallinen puoli on ratkaissut ongelman.

Korjaus 4.3.2019 klo: 9:30 Huonosti hoidettu diabetes saattaa vauroittaa munuaisia eikä maksaa.

Korjaus 4.3.2019 klo. 9:44 Happomyrkytyksen aiheuttaa insuliinin puute, joka näkyy esimerkiksi korkeana verensokerina, ei korkea verensokeri itsessään.

Keskustelu artikkelista on auki klo 22.00 saakka.